voi flunssa

Nyt se syysflunssa iski, vastustuskyky ei sentään ole terhakoitunut niin paljon että siltä olisi säästytty. Minusta tuntuu, että keho nykyään tuntee kun ilmassa on liikaa paineita ja pakottaa minut ihan vaan huilaamaan sängynpohjalle muutamaksi päiväksi. Vaikka viime ajat kaikki onkin tuntunut tosi hyvältä niin onhan tässä silti ollut aikamoista haipakkaa uusien töiden ja maasta toiseen muuttamisen ja gradunkirjoituksen ja kaiken kanssa. Jaksan sen kaiken kyllä paljon paremmin ja paineettomammin nyt, kun olo on fyysisesti hyvä ja olen opetellut myös rentoutumaan ja rauhoittumaan. Näköjään hötkyilen silti joskus vähän liikaa...

Harmittaa kun tanssitunnit jää väliin enkä pääse juoksemaan tuonne ihanan kirpeään syysilmaan - pelkään, että ensiviikolla etelässäkin on jo lunta. Tänään olisin ehdottomasti tarvinnut jotain päänselvittämisurheilua, olin työhaastattelussa ja ihmissuhteitakin tuli vähän setvittyä. Hetken tuntui että pää räjähtää vaikka ihan hyvin kaikki asiat oikeastaan menivät. Juokseminen olisi silti tehnyt ihan hyvää :). Sen sijaan hengitin syvään, ostin juhlan kunniaksi kaupan ceasarsalaattia ja tein illalla vielä omena-kaurapaistosta, jota teen joka syksy mutta nyt olin melkein unohtanut (yleensä laitan mukaan tuoreita kirsikoita, mutta eihän niitä enää saa). Laitoin vuokaan kaikki pehmenneet ompot ja vähän persikkaa ja tuli kyllä herkullista! Onhan siinä aikamoinen kasa rasvaa ja sokeria, mutta ehkä se nyt sallitaan. Varsinkin kun juhla-ateria muuten oli salaattia :). Ei tehnyt edes mieli mitään sen kummoisempaa, ja jumalaisen hyvää se kyllä olikin. Seuraava projekti taitaakin olla opetella tekemään itse mokomaa salaattia.

Maanantaina ihan mieshieroja kysyi minulta, tuleeko sitä liikuntaa harrastettua ja kun vastasin, että joo, joku kolme-neljä kertaa viikossa, niin sillä loksahti melkein leuka auki ;). Eikä edes ensimmäisenä tullut mieleen, että ehkei se vaan päälle päin uskonut... Ei, se vaan oli otettu kun minä olen niin aktiivinen :).

juoksuflow

Nyt se sitten tuli! Kolme viikkoa sen puolimaratonin jälkeen... Toisaalta, jos jatkan tätä rataa koko talven, olen teräkunnossa ensi kevään HCR:lla :).

Uskaltauduin sunnuntaina ensimmäistä kertaa puolikkaan jälkeen juoksemaan ja matka taittui kuin siivillä. Tänään lähdin uudelleen, kun tuntui, ettei joogatunti riittänyt päivän liikunnaksi, ja juoksi huomaamattani 40 minuuttia lähes tauoitta, enkä olisi millään malttanut palata kotiin. Ainoa, mikä puuttuu täydellisestä juoksufiiliksestä, on tähän kylmenevään säähän sopivat hanskat. Täytyy taas käydä kurkkimassa urheilukaupoissa...

Tänään oli jotenkin ankea olo koko päivän, mutta joogan ja juoksulenkin jälkeen olo muuttui vihdoin rauhalliseksi ja iloiseksi tai ainakin luottavaiseksi taas. Eilen olin kuin pistoksissa, kun en opiskeluilta ehtinyt edes juoksemaan - huudatin välillä stereoita täysillä ja lauloin ja tanssin pari biisiä, että sain veren kiertämään. Olen viime viikkoina ratkaissut monta ongelmaa urheilemalla huolet pois ja se tuntuu mahtavalta. Liikkumisesta on nyt huomaamatta tullut pakollinen osa päiviä ja viikkoja. Samalla tavoin syöminen tuntuu jotenkin tosi luontevalta, tänäänkään en ahnehtinut yhtään, vaikka töissä oli herkkuruokaa ja vielä kakkuakin jälkiruoaksi. Otin kaikkea kohtuudella ja enemmän salaattia kuin kakkua :).

On ihanaa, kun hyvän kehityksen huomaa niin monella rintamalla: kunto nousee, vyöträ kapeneen ja paino laskee ja vaatteet istuvat, ei tee mieli karkkia, verenpaine laskee ja mieli kohoaa.

hyvä olo

Kävin eilen hierojalla ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen ja oli kyllä autuaallinen olo sen jälkeen. Olen vuosien varrella kuullut huhuja, että Yliopistoliikunta tarjoaa myös hierontapalveluja, mutta olen ajatellut että hieronta-aikaa on mahdotonta saada. No, ei ole. Opiskelijan aikataulut ovat tietysti joustavat, mutta YO-liikunnalla on hierontoja myös ilta-aikaan. Hintakaan ei päätä huimaa, 45 minuutin hieronnasta maksoin 26e. Olen vuosien varrella käynyt YO-liikunnan tunneilla ja kursseilla, mutten ole koskaan ottanut kunnolla selvää, miten laajat palvelut heillä on. Ihan hyvä oppia näin kahdeksantena opiskeluvuonna...

Minulla on lapsesta saakka ollut hankalat hartiat (ja selkä) ja tarvitsisin hierojan palveluja melkein säännöllisesti. Migreeni vaivaa ja tällä hetkellä kärsin kasvo- ja silmälihasten ongelmista, ja kun nuo lihakset menevät jumiin, jännitän myös leukoja ja sitten vielä hartioitakin. Hierojalla olisi ihanaa käydä vaikkei olisi mitään ongelmiakaan, mutta se ei valitettavasti ole mitään ihan ilmaista lystiä - etenkään täällä pääkaupunkiseudulla. Jossain vaiheessa kävinkin hierojalla aina kun olin kotikaupungissani.

Hierojalla pitäisi käydä mielellään kuurimaisesti, jos niskojen tai muiden paikkojen kanssa on ongelmia. Minäkin varasin nyt eilisestä rohkaistuneena kaksi uutta aikaa parille seuraavalle viikolle. Tuo 26 euroa tuntuu aika pieneltä uhraukselta hyvästä olosta ja parantuvasta työkyvystä. Mieluummin nautin sellaisesta luksuksesta kuin ostan kalliita vaatteita tai esimerkiksi roskaruokia - tuolla rahalla saisi kaiketi jotain 3 - 4 hampurilaisateriaa tai pitsaa, mutta hierojallakäynti taitaa olla monin verroin arvokkaampaa ja nautinnollisempaa.

Ainoa harmittava puoli oli se, että jouduin jättämään eilisen zumbatunnin väliin, kun hieroja kielsi treenaamasta hieronnan jälkeen. Huomasin kuitenkin, etten osannut olla kotona hetkeäkään paikallaan vaan tanssin koko ajan musiikin tahtiin "ihan rauhallisesti vain". Illalla päädyin vielä klubille tanssimaan... No, olo on edelleen hyvä, että ehken tehnyt mitään kamalan väärää.

ihana päivä

Tänään pääsin taas Yliopistoliikunnalla vaa'alle ja sepä näyttikin iloisia tuloksia! Ennen tuntia painoa oli 65,2kg ja tunnin jälkeen peräti puoli kiloa alhaisempi, siis 64,7kg! Niin alhaista lukemaa en ole tänä vuonna nähnyt kertaakaan. Aivan mahtavalta tuntui, muutenkin melkein täydellisenä päivänä. Olin tuntia ennen juonut aamukahvit ja syönyt vispipuuroa ja vaa'alla kävin nyt ilman kenkiä mutta muuten jumppavaatteissa. Punnituksen jälkeen kävelin työpaikalle, missä join sitten kakkukahvit eläköityvän kollegan kanssa... En kuitenkaan ottanut kotiinviemisiksi bébé-leivoksia, vaikka minulle yritettiinkin tyrkyttää niitä koko pussillinen.

Tämän päivän funk-tunti oli vähän erikoinen mutta ainakin tehokas. Olen tottunut käymään ammattitanssijoiden tunneilla (sekä Helsingissä että Pariisissa) ja opettajat ovat aina olleet miehiä. Tänään halusin käydä testaamassa uuden opettajan tuntia, ja ohjaaja olikin arviolta neljäkymppinen nainen, jonka yo-asenne tuntui kovin päälleliimatulta. Tunti oli lopulta ihan hauska, mutta aion kyllä jatkossa käydä tutun ohjaajan tunneilla.

Eilen olin toista kertaa zumbaamassa ja tämän eri ohjaajan tunti oli aika erilainen kuin perjantaitunti. Perjantaina tempo oli aika hurja, mutta liikkeet tuntuivat helpommilta. Silloinen opettaja oli aika hiphop-henkinen ja hänen tyylinsä istui minulle hyvin. Eilinen opettaja taas oli selvästi enemmän innoissaan salsasta ja reggaetonista ja merenguesta, tunti oli aika rauhallinen mutta mukava kyllä. Eilen tehtiin jotain superhauskaa humppatyylistä tanssia yksi biisi, perjantaina taas countrya josta en ollut kovin innoissani. Ihanan monipuolisia tunteja kuitenkin, huomenna taas toivottavasti lisää. On ihanaa huomata, miten omasta hiphop-osaamisesta on apua noilla muillakin tanssitunneilla ja miten oma tekeminen ja tyyli rakentuvat pikkuhiljaa. Joka tunnilla oppii jotain uutta.

Tänään sain juuri ennen tanssitunnille lähtöä kuulla aika mullistavan uutisen ja olin hetken aikaa puolipaniikissa, kun yritin miettiä, mitä hittoa nyt oikein teen. Sitten päätin, että menen ensin tanssimaan pääni selväksi ja mietin sitten lisää. Ja se auttoi! Ihanaa.

alentunut verenpaine

Ihanaa, lääkäri kertoi sen mitä olin toivonutkin: verenpaineeni oli vuosien jälkeen ensimmäistä kertaa normaali. Ihanneverenpaineen rajat ovat 120/80, jos verenpaine on alle 130/85 sen katsotaan olevan normaali. Ennen minulla on ollut erityisesti tuo alipaine koholla, pahimmillaan se on huidellut jossain satasen yllä (olisiko ollut jopa lähempänä 120:tä) kun yläpaine on muistaakseni ollut korkeimmillaan jotain 150:n luokkaa. Viime syksynä mittasin nuo paineet itse reseptinuusintaa varten ja silloinen tulos oli 120/91, josta lääkäri oli edelleen huolissaan. Usein arvot ovat matalammat, kun mittaus tehdään itse. Jos lääkäri mittaa paineet, arvot ovat usein hiukan todellisuutta korkeammat, koska ihmisten ajatellaan jännittävän lääkäriä. Tänään lääkärin mitatessa yläpaine oli vähän yli 120 ja alapaine 78, eli systolinen arvo oli normaali ja diastolinen ihanteellinen. Oli todella helpottavaa kuulla tuo, varsinkin kun ennen lääkäriin menoa jännitin eniten tuota verenpaineen mittausta.

Terveyskeskuksen vaaka näytti n. 65,5kg (en muista enää, oliko se 65,4 vai 65,6...). Kävin vaa'alla vaatteet ja ulkokengät päällä mutten ollut ehtinyt syödä mitään (join kupin kahvia ennen lähtöä) eli todellinen aamupaino oli ehkä jossain 65kg:n paikkeilla. Ei valittamista. Lääkäri ei painoa mitannut, mainitsi vain että paino on ihan normaali, vaikka se vuosi sitten tehdyssä mittauksessa oli korkeampi kuin nyt. Näkeehän sen toki, ettei ole huomattavan ylipainoinen vaikka muutama liikakilo olisikin. Hyvä aloitus päivälle ja lopetus viikolle. Ja eilen muuten herkuttelin ihanalla juustokakulla ja suklaamuffinilla, enkä edes pelännyt että ne näkyisivät tänään painossa. Kohta zumbaamaan ja viikonloppunakin olisi tarkoitus syödä hyvin.

pitkästä aikaa kuvia ja muuta kivaa

Eilen pääsin pitkästä aikaa taas vaa'alle ja tällä kertaa lukema oli mukava yllätys. Korostan edelleen sitä, että näitä mun punnistustuloksia ei voi pitää mitenkään kovin luotettavina, koska pääsen vaa'alle milloin sattuu ja mihin aikaan päivästä/viikosta sattuu. Eilen kuitenkin bongasin vaa'an Yliopistoliikunnan aulassa ja pakkohan sitä oli uskaltautua kokeilemaan. Katsoin painon viiden jälkeen iltapäivällä, urheiluvaatteet (kengät mukaanlukien) päällä ja sekä ennen että jälkeen tunnin. Tunnin jälkeen vaaka näytti 65,8kg (ennen tuntia 400g enemmän) ja ainakin se oli vähemmän kuin viimeksi vaa'alle hypätessä. Huomenna olen menossa heti aamulla lääkäriin ja pääsen siellä mittaamaan painoa uudelleen, katsotaan millainen tulos sitten tulee. Odotan myös innolla, mitä verenpainemittari näyttää. Korkea verenpaine on minulla riesana ja siitä lääkärit viime syksynäkin valittivat, vaikka verenpaine oli tavallista alhaisempi. Jospa tämä pieni keventyminen ja aktivoituminen olisivat auttaneet asiaa - terveyden parantaminen kun on tärkein tavoitteeni tässä projektissa.

Tuon mukavan painotuloksen innoittamana sain tänä aamuna vihdoin mittailtua uudet "viralliset" mitatkin ja otettua vielä pitkästä aikaa uudet kroppakuvatkin. Jälleen kerran, mitat ja kuvat on otettu heti aamulla ennen aamiaista (no, puoli kuppia kahvia ehdin juoda ennen kuin muistin mittaamisen...). Jos mittaa vyötärön ja navan illalla, luvut ovat varmasti erilaiset, mutta koska olen tehnyt kaikki mittaukset suurin piirtein samoissa olosuhteissa, voi niitä ainakin pitää vertailukelpoisina edellisiin. Ja mukavahan näitä on verrata :).

Vyötärönympärys kaikkein kapeimmalta kohdalta oli tänä aamuna 63cm, johon olen erittäin tyytyväinen. Maaliskuussa vastaava tulos oli 69cm, joten ero on huomattava. Olen tällainen päärynämalli ja tottunut kapeaan vyötäröön ja leveään lantioon, siksi vyötärön leveneminen herättikin minut tehokkaimmin tähän projektiin. Kun muistelen vuosien takaisia mittauksia, vyötäröni on kapeimmillaan ollut juuri tuon 63cm eli nyt ollaan aika hyvässä tilanteessa. Navan kohdalta sain tänään 74cm, joka on 9cm vähemmän kuin maaliskuussa! Kyllä sen huomaakin, kun maha ei enää pömpötä ja turpoa koko aikaa.

Kuten sanottu, lantiorasva on minulla paljon tiukemmassa, mutta pientä vähenemistä siinäkin eli lantionympärys oli tänään 104cm. (Näköjään olen lantioluidenkin - ja jenkkakahvojen - kohtaa joskus mitannut, se oli nyt 87cm.) Reidet olivat samoissa, molemmat noin 63cm leveimmältä kohdaltaan ja pohkeet noin 38cm. Rinnanympärys oli noin 82cm ja rinnan alta 68cm. Pienenemistä melkein joka saralla, hieno juttu. Tuokin naurattaa, että ollaan taas siinä tilanteessa, että reisi ja vyötärö ovat yhtä kapeita/leveitä... Se näkyy kyllä noista kuvistakin ja oikeastaan olen sellaiseen kroppaan ihan tyytyväinenkin. Reisistä ja lantiolta saisi toki sulaa vähän rasvaa vielä, mutta kapeasta vyötäröstä pidän kyllä eniten.

Muuten viime päivinä olen päässyt takaisin Yliopistoliikunnan saloihin, eilen olin intervallibody-tunnilla, joka oli aika rankka. Tiistaina taas kävin jooga&pilates-tunnilla, joten mukavaa vaihtelevuutta ainakin noissa harjoituksissa nyt on. Viime torstaina pääsin pitkästä aikaa funk-tanssitunnille, tänään se menee valitettavasti sivu suun mutta huomenna pääsen sitten ensimmäistä kertaa zumbaamaan. YO-liikunnan zumba-tunnit ovat aivan varattuja ja suurin piirtein täytyy keskiyöllä kärkkyä, että pääsisi varaamaan paikkaansa seuraavan viikon tunnille... No, toivottavasti on sitten sen arvoista. Syömiset menee kivasti, vaikka äsken tajusinkin etten tänään ehdi ollenkaan lounaalle ja illalla olen vielä menossa syömään kakkua ystävän luokse... Työpäivät rytmittävät hyvin ruokailuja, kaapista löytyy paljon ihanaa luomua eikä herkkujakaan tee kovasti mieli. Esimerkiksi kolme päivää mietin, että olisi kiva syödä jotain suklaakarkkeja, mutten viitsinyt vaivautua niiden takia kauppaan (enkä syönyt kotona olevaa suklaapatukkaa, koska ei tehnyt mieli juuri sitä). Eilen ostin pikkupussin suklaakarkkeja, mutta illalla ne eivät sitten houkutelleetkaan vaan odottavat edelleen kaapissa.

Nyt vielä muitta jorinoitta ne kuvat:









Kuvien laatu ei ole kovin kehuttava ja asunnossa on ihan liian vähän valoa, mutta ehkä noista varjoista huolimatta jotain selvää saa. Tässä vielä linkit vanhoihin kuviin:

kesäkuu
toukokuu
huhtikuu edestä/sivulta ja takaa

kannustamisesta

Se unohtui vielä edellisestä, että oli aivan mahtava tunne, kun jotkut maratonreitin varrella seisoneet katsojat jaksoivat kannustaa kaikkia juoksijoita! Muistan tämän jo viime vuodelta, mutta nyt taas olin ihan superkiitollinen kaikille, jotka taputtivat ja huusivat mukavia sanoja vaikka ei tuttuja oltukaan. Espoossakin katsojia oli aika paljon ja suurin osa heistä oli tietysti tullut kannustamaan jotain tuttua tai tuttuja, eivätkä kiinnittäneet mitään huomiota muihin juoksijoihin. Kukin tavallaan, mutta minä en ainakaan edes jaksaisi istua tuntikausia siellä radanvarrella ihan tyhjänpanttina. Katsojilta on aika pieni vaiva vaikka taputtaa ohijuoksijoille mutta itsestä se tuntui ihan mielettömältä. Oikein tuntui sellainen endorfiinipiikki ja taas jaksoi vähän paremmin. Jos itse menen joskus katsojaksi johonkin vastaavaan tapahtumaan, aion kyllä muistaa tuon tunteen ja huutaa jokaiselle. Luulisi että siitä tulee parempi fiilis kaikille.

Pitkä puolimaratontilitys...

No niin, toisesta puolimaratonista on selvitty ja kaksi päivää jälkeenpäin mieli on yllättävän keveä :). Selkä- ja jalkalihakset ovat toki aika kipeät vielä, mutta muuta valittamista ei ole. Ensimmäisellä puolikkaalla toissakeväänä minulla revähti selkä aika herkullisesti, mutta nyt ei tullut mitään pahempia vammoja. Selkä tosin nytkin matkalla jumittui aika lailla, välillä piti pysähtyä ihan venyttelemään että askel taas kulki mutta siitäkin selvittiin.

Olin tosiaan vähän kipeä ennen juoksua, ensin penikat vihoittelivat muutaman viikon ja sitten iski kevyt flunssa päälle. Juoksupäivänä ei enää muita vaivoja ollut kuin vähän nuhaa eli uskalsin lähteä taipaleelle. Lievä puolikuntoisuus ja etenkin edeltävien viikkojen harjoittelun puute kyllä näkyivät vauhdissa ja voimassa, mutta pääsin silti kunnialla maaliin.

Juoksin ensimmäisen puolimaratonini toukokuussa 2009 Helsingissä (HCR) ja silloin nettoajaksi tuli 2:44:31, tällä kertaa nettoaika oli 2:43:26. Tällä kertaa tavoitteena oli alittaa tuo ensimmäinen aika ja kyllähän se alittuikin, reilulla minuutilla ;). Olin kuitenkin tuohon ihan tyytyväinen, koska luulen että täyskuntoisena tuo olisi helposti voinut mennä siihen kahden ja puolen tunnin pintaan. Eihän sekään mikään huippuaika ole, mutta minulle oikein sopiva. Puoleenväliin matka kulki jopa 2h20-ajassa, mutta sitten alkoi vauhti hidastua ja tosiaan lihakset mennä sen verran jumiin, että juoksuaika kuitenkin piteni. En tälläkään kertaa pystynyt juoksemaan koko matkaa vaan kävelin isohkon osan, mutta onneksi kävelen aika kovaa vauhtia :). Puolenvälin paikkeilla alkoi näkyä muitakin kävelijöitä ja suurin osa niistä vaan löntysti eteenpäin. Itse yritin pitää mahdollisimman kovaa vauhtia kävellessä ja sitten juosta vähän rauhallisemmin. Juostessa meinasin monesti lähteä vähän liian kovaan vauhtiin, mutta minua helpotti kun sovitin oman juoksun jonkun toisen rauhalliseen juoksurytmiin - toivottavasti en häirinnyt ketään peesauksellani...

Kuudentoista kilometrin kohdalla alkoi väsyttää ihan armottomasti ja tuntui, etten jaksa enää yhtään. Näin vielä siinä paikkeilla jonkun miehen joka oli joutunut keskeyttämään matkansa ja aika houkuttelevan näköisen huoltoauton... Kun siinä vaiheessa matkaa oli kuitenkin vain se viisi kilometriä jäljellä, päätin että minähän vaikka konttaan maaliin! Jotenkin se taivaltaminen muuttui siitä päätöksestä taas vähän helpommaksi vaikka viimeiset kilometrit tuntuivatkin ihan kamalan pitkiltä... Yritin vähän huijata itseäni ja hoin koko ajan "enää viisi kilometria, enää viisi" ja sitten kun 17km merkki tuli vastaan, matkaa olikin jäljellä enää 4km! Siinä vaiheessa pää oli niin pyörällä, että tuo toimi ja samalla metodilla jatkoin maaliin asti.

Vaikka olin hieman huonommin valmistautunut tähän matkaan kuin viime kevään HCR:iin (pohjakunto on kyllä varmaan nyt kovempi), taival tuntui jotenkin helpommalta. Tuo Espoon reitti on ehkä vähän helpompi, siinä ei ole niin isoja nousuja kuin HCR:lla ja oikeastaan kaikki mäet ovatkin aika alkutaipaleesta. Urakka oli myös tehty juoksijoille hieman helpommaksi kuin Helsingissä: huoltopisteitä (joilla tarjottiin vettä, urheilujuomaa ja kolmella viimeisellä myös banaania tai suolakurkkua) oli viisi kun HCR:lla niitä on vain neljä. Tuo noin kolmen kilometrin väli sopi minulle paremmin, aina kun alkoi janottaa tai väsyttää, huoltopiste olikin jo ihan kulman takana. Espoossa myös juoksuaika on pidempi kuin Helsingissä; Espoossa puolimaratonin suorittamiseen on 3,5h aikaa kun HCR:lla tuloksen saa jos taittaa matkan maksimissaan kolmessa tunnissa. Luulen, että itselle tuon matkan teki vielä vähän helpommaksi se, että tiesi jo kerran selvinneensä samanlaisesta koitoksesta. Tiesi vähän mitä odottaa ja osasi suhtautua koko touhuun vähän enemmän huumorillakin.

Maalissa odottivat sitten tietysti kuvaaja ja mitali ja kaikenlaiset herkut, jotka menivät alas pikavauhtia. Maalissa odotti myös melkein tunnin nopeammin juossut isoveli. Jossain reitin varrella ajattelin epätoivoisena, että nyt se veli on varmaan jo maalissa ja mä hikoilen vielä täällä... Toisaalta oli huojentava tunne, kun tiesi että joku odottaa ja pitää huolen jos on tarve. Matkan aikana ehdin myös ajatella muutamaa bloginkirjoittajaa, kaikkia juoksutovereita, kaurapuuroa ja kotona odottavaa viinipulloa :). Juoksun jälkeen mentiin veljen kanssa munkkikahville, mutta minulta jäi lopulta munkki syömättä (tai säästin sen seuraavalle aamulle...) kun ilmeisesti urheilujuoma ja kaikki palautus- ja energiatökötit alkoivat kiertää mahassa. Onneksi tuo kuvotuksentunne tuli vasta juoksun jälkeen, en varmaan olisi selvinnyt maaliin jos paha olo olisi tullut matkalla. Söin juoksua ennen yhden proteiinipatukan ja matkalla muutamia Siripiri-karkkeja mutten muuta kummallista. Jouduin kyllä ottamaan tavallista enemmän astmalääkettä ja tietysti huoltopisteissä ja maalissa tarjotuilla juomillakin oli oma osuutensa pahaan oloon. Heikotus meni onneksi nopeasti ohi ja kotona söin hyvällä omallatunnolla sienikeittoa ja punaviiniä ja vähän suklaatakin. Isoveli painui kotiin Hesen kautta, mutta minä en voinut ajatellakaan mitään roskaruokaa. Maanantaina teki sitten mieli herkutella vähän enemmän ja tuon urakan jälkeen sallin sen kyllä helposti itselleni :).

Nyt on siis toinen puolimaraton taskussa eli melkein kuin olisin juossut maratonin ;). No, haluaisin kyllä mennä sen keväällä juoksemaan mutta en taida oikeasti olla vielä siihen valmis. Aion kyllä ilmoittautua ensi kevään HCR:iin pikimmiten, juoksukipinä ei siis kadonnut mihinkään. Keväälle voisin vaikka ottaa tavoitteeksi, että juoksen oikeasti koko matkan. Nyt vähän aikaa aion kuitenkin keskittyä muihinkin lajeihin, kun viimeiset viikot on tullut ajateltua pelkkää juoksemista.

Seuraava arvonta ja seuraavat kuulumiset...

Ainakin huomaa, että käyn lukemassa muiden blogeja, vaikken itse paljon kirjoittelekaan. Tällä kertaa olisi Outilla arvonta menossa.

Oma elämä kulkee tässä, puolimaratoniin on kolme päivää aikaa ja vähän jännittää jo. Harjoittelu on jäänyt vähäisemmäksi kuin toivoin, ensin oli penikat niin tulehduksissa ettei juoksemisesta tullut mitään ja sitten iski lievä flunssa. Olen nyt yrittänyt himmailla, että flunssa ei iskisi täysillä päälle vaan pääsisin kuitenkin juoksemaan. Penikat on jo hyvässä kunnossa ja toivotaan, että muutenkin on sunnuntaina kokonainen olo. Mitään huippuaikaahan sieltä ei tule, kun "harjoittelu" on ollut tällaista. Jos nyt taas pääsisi ehjänä maaliin - iloinen olen, jos saan paremman ajan kuin viimeksi (2h45, ihan kamalan kova tavoite ei siis ole).

Olen maalla lomailemassa, joten en ole päässyt kuvaamaan olemattomia muutoksia enkä tiedä, mistä täältä mittanauhaakaan löytyisi. Pikemminkin olen vaan istunut ruokapöydässä mussuttamassa mustikkapiirakkaa ja muita herkkuja... Viime viikolla mittasin sen verran, että vyötärönympärys oli aamusta 64cm, viisi senttimetriä vähemmän kuin keväällä, joten ei tässä nyt ihan hunningolla olla. Kroppa näyttää omaan silmään lihaksikkaammalta ja muutaman kerran olen seissyt peilin edessä alusvaatteisillani ja tuuminut, että en minä nyt hullummalta näytä. Jos ei muuta niin itseluottamus on kohentunut ja sehän onkin jo iso muutos, niin kuin on tullut aiemminkin todettua. Puolen vuoden takaiseen verrattuna syön paremmin ja liikun enemmin, suunta on siis kaikkiaan oikea. Jospa sitä pyytäisi vaakaa vaikka sitten joululahjaksi niin pääsisi joskus sitä painoakin oikein seuraamaan... Ensi viikolla olen menossa naistentautilääkärille, joka viime syksynä (ja aiemminkin) motkotti aika pahasti korkeasta verenpaineesta. Katsotaan, josko sekin olisi jo alempana.

Nyt gradutekstien pariin... Hauskaa loppuviikkoa muille kuitenkin!

Tiian arvonta ja lyhyet kuulumiset

Kurkatkaa tänne, Tiialla on arvonnassa Stadiumin lahjakortti!

Spurtista en tiedä, mutta ei tässä ole kovasti lipsuttukaan. Viikonloppuna söin yhden kaupan pakastepitsan, kun olin juoksulenkin jälkeen niin väsynyt etten jaksanut alkaa laittaa mitään vaativampaa. Yhden kerran viime viikolla lähdin iltamyöhällä karkkiostoksille, kun mieliteko ei antanut millään periksi. Silloinkin söin kiukulla ensin iltapalaa ja hedelmiä ja ei ne karkit sitten paljon maistuneetkaan. Vaikka tulihan ne mussutettua sitten myöhemmin. Töissä söin kahvin kanssa jäätelöä parina päivänä ja yhtenä iltana otin pari lasia punaviiniä. Muuten olen yrittänyt syödä perusruokaa ja paljon hedelmiä. Unicafe on ystävä ja aamuisin surauttelen innosta piukeana smoothieita, kun pääsin viimein käsiksi omaan sauvasekoittimeeni.

Tänään olisin mennyt uimaan, mutta uimahallipirulainen oli kiinni. Aamulla aion lenkille, pitää yrittää keskittyä juoksemiseen nyt ennen sitä puolimaratonia. Meinasin juosta jo tänään, mutta tein lauantaina n. 12 kilometrin pituisen pitkän lenkin ja se painaa vielä vähän jaloissa. Mitä sitä turhaan pakolla. Sain ostettua uudet lenkkaritkin, Asicsit jotka ovat ihanat vaikka maksoivatkin ihan mansikoita. Ovat tosi erituntuiset kuin entiset Niket, mutta ainakin penikat tuntuvat paremmilta kuin vanhoilla kengillä juostessa. Jos löytäisin jostain mun fudiskengät niin pelaamaankin kuulemma pääsisin. Seisomatyö tuntuu edelleen kivalta, vaikka kohta edessä onkin työpaikanvaihdos ja lisää tietokoneen äärellä istumista... Muuten ihan hyvä olla, vaikka mittanauhankin olen hukannut.

kahden kuukauden spurtti

Istun tässä suupielet sokerissa ihanan munkkiposson jäljiltä... En kadu sitä yhtään, olen haaveillut ko. herkusta varmaan koko vuoden (tai voi olla, että söin niitä joulunakin, mutta onhan siitäkin jo aikaa). Olin muutaman päivän maalla ja synttäritkin hurahtivat ohi vähän puolihuomaamatta. Vähän tuli herkuteltua, mutta jotenkin maltillisemmin kuin yleensä landella. Vastapainoksi tuli myös lenkkeiltyä, uitua ja hyötyliikuttua, kun autoa tai julkisia ei ollut käytössä. Herkuttelusta huolimatta tuntuu, että Suomessa on paljon helpompi syödä järkevästi kuin Ranskassa. Syitä voisi pohtia tarkemminkin, mutta nyt oli tarkoitus kirjoittaa oikeastaan ihan toisest asiasta.

Puolimaratonille on nyt siis melko tasan kuukausi aikaa ja tämän ajan olen päättänyt keskittyä juoksemiseen ja sen treenamiseen. Harjoittelua ja kisakunnon hiomista varmasti auttaa, jos syö hyvin ja yrittää välttää raskaimpia herkkuja ja myös ja erityisesti alkoholia. Viimeksi olin vastaavaa koitosta ennen vähän reilun viikon ihan kuivin suin, nyt aion olla ainakin kaksi viikkoa. Ja nämä seuraavatkin viikot aion nauttia alkoholia ihan vain kohtuudella.

Tajusin tänään, että aika lailla kahden kuukauden päästä on ohjelmassa myös yläasteen luokkakokous... Onhan niitä luokkatovereita tullut tässä vuosien varrella nähtyä, mutta haluaisin silti olla häikäisevä yhdentoista vuoden "eron" jälkeen. Siispä, nyt aion pitää tiukkaa urheilu- ja syömiskuria seuraavat kaksi kuukautta. En ole edelleenkään mikään totaalikieltäytyjä, mutta pyrin palaamaan keväiseen kuriin jolla niitä tuloksia aika mukavasti tulikin. Omat haasteensa tuo kiireisempi ja epäsäännöllinen Suomi-elämä, mutta yritetään selvitä niistäkin kunnialla.

Suomessa

Naurattaa kun luin tuon edellisen postauksen alusta: "en ole haihtunut mihinkään"... No en tosiaan. Olisi edes muutama kilo haihtunut.

Olen siis vihdoin palannut Suomeen ja täällä laihdutukselle ja kuntoilulle onkin aika erilaiset puitteet kuin Ranskassa. En kiistä ettenkö olisi mieluummin jäänyt sinne vaikka koko elämäksi, mutta on Suomessakin hyvät puolensa - ainakin tämän terveysprojektin kannalta. Ruoka on toki kalliimpaa ja esim. hedelmiä ja vihanneksia on vaikeampi saada (vaikka nyt onkin niiden paras aika vuodesta) mutta toisaalta täysjyvä- ja rasvattomat maitotuotteet ovat täällä niin itsestäänselviä, ettei niitä tule edes ajatelleeksi kuin vasta siellä ulkomailla. Myös erityisesti lenkkeilymaastot ovat aivan vertaansa vailla: Helsingissä pääsee viiden kilometrin päässä keskustasta suoraan metsään ja pururadoille juoksemaan - Ranskan pääkaupungissa siitä oli ihan turha haaveillakaan.

Muuten en ole ehtinyt vielä kovasti urheilemaan, mutta vanhoja juoksureittejä olen jo käynyt tunnustelemassa useampana päivänä. Ranskassa juoksin paljon samaa lenkkiä (vaikkei se kehittymisen kannalta hyvä olekaan) ja siinä huomasi heti, oliko hyvä vai huono päivä. Nyt joutuu kuulostelemaan vähän enemmän, vaikka olenkin noita samoja polkuja juoksennellut vuosi sitten ja aiemmin. On ihanaa juosta metsässä ja lampien/meren rannalla, vaikka kuuma ilma ja siitepöly haittaavatkin vähän menoa. Penikat tykkäävät pehmeämmästä juoksualustasta ja ensi viikolla olen menossa vihdoin ostamaan niitä uusia kenkiäkin. Espoon puolimaratoniin on enää reilut viisi viikkoa aikaa ja se kyllä hirvittää vähän, mutta luulen, että siitä selvitään kunnialla jos mitään loukkaantumisia ei tule. Olen varmasti paremmassa kunnossa kuin ennen viimevuotista Helsingin puolikasta ja viimeisen kuukauden aikana ehtii kyllä vielä hioa juoksukuntoa. Mitään huippuaikaa sieltä ei tule, mutta mennään nyt sillä "kunhan pääsen maalin" -asenteella niin ei tarvitse pettyä. Tavallaan on helpompaa, kun tietää selvinneensä jo yhdestä puolimaratonista - tavallaan pelottaa enemmän nyt kun tietää mikä on edessä...

Viime päivinä olen yrittänyt treenailla vähän juoksutekniikkaa, luin isoveljen tilaamasta Juoksija-lehdestä hyviä ohjeita ja jossain muuttolaatikossa lymyää myös Naisen juoksukirja, jonka ostin joskus työpaikan poistomyynnistä pilkkahintaan. Olen vasta hiljakkoin alkanut kiinnostua juoksun "teoriasta", uskon kyllä että siihen kannattaa tutustua vaikka juoksisi ihan vain huvikseenkin. Varsinkaan kun minulla ei ketään valmentajaa ole.

Muutkin lajit kiinnostaisi, mutta taidan pyhittää tämän ajan ennen Espoota pikemminkin tuolle juoksemiselle ja paneutua sitten syksyn tullen enemmän muihin juttuihin. Yritin ottaa elokuun kroppakuvia äsken, mutta niistä tuli aika huonoja ja koska varmaan suurta muutosta ei taaskaan ole, en taida niitäkään julkaista. Mitatkin otin, suurin piirtein samoissa olivat pysyneet. Voisin ottaa sellaisen tsemppikuukauden nyt muutenkin kuin juoksun kannalta, jospa kuukauden päästä jotain tuloksiakin olisi taas näkyvissä. Toisaalta elokuuhun mahtuu niin paljon festareita ja juhlia (mm. omat synttärit) ja sitä paitsi kuu on jo alkanut aika huolettomalla meiningillä, niin en tiedä miten tsemppaus lopulta onnistuu...

yhä täällä

Hei! En ole haihtunut minnekään, vaikka laihdutus ei olekaan ollut päällimmäisenä mielessä viime viikkoina. Olen nauttinut viimeisistä viikoista ja päivistä Ranskassa, enkä ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Liikkumisen ja syömisenkin kanssa on välillä ollut vähän niin ja näin...

Otin kuun vaihteessa jälleen uudet valokuvat, mutten päivittänyt niitä tänne, koska merkittävää muutosta ei ollut havaittavaissa. Ei huonompaankaan suuntaan onneksi. Mittasin muutaman ympärysmitan huvikseni, ja yllätyksekseni ne olivat kaikki pienenemään päin: vyötärö 65cm, napa 75cm ja lantio tuon saman 105cm. Nyt olo on kyllä taas jotenkin turvonneempi ja pullavampi, mutta aion päästä takaisin ruotuun kotiin palattuani. Ranskan-vuotta on jäljellä enää surullinen viikko ja sen jälkeen pääsen Suomen kevyttuotteiden ja täysjyväviljojen ääreen - jotain hyvää paluussakin siis.

Täällä kuten Suomessakin on ollut niin kamalat helteet, että urheilusta on useimpina päivinä turha haaveillakaan. Vähän pelottaa se syyskuun puolimaraton tällä treenaamisella, mutta vielä en ole heittänyt hanskoja tiskiin. Olen yrittänyt käydä juoksemassa aina kun sää sallii, mutta eräänkin kerran sain auringonpistoksen ja makasin sängyssä seuraavat 16 tuntia. Syömistä ovat rapauttaneet kaikki läksiäiset ja kesäherkut ja päätin ihan tarkoituksella antaa itselleni luvan nauttia Ranskan antimista nyt kun se on vielä mahdollista. Huomaan kuitenkin jo, miten paha olo mässäilystä tulee ja miten syön usein vain tavan vuoksi. Siksi uskon, että ruokailutottumuksia on suht helppoa muuttaa kun tulen Suomeen. Ainoa huono puoli saattaa olla kiire, tiedän jo etukäteen että elämä tulee olemaan paljon hektisempää kuin täällä ja silloin voi olla vähän niin ja näin terveellisen ruoanlaiton kanssa. En aio kuitenkaan lannistua.

Halusin olla laihtunut, kun tulen kotiin mutta se ei nyt totuetunut. Toisaalta en myöskään ole huomattavan paljon lihavampi kuin ennen lähtöä. Ja olen itseeni nytkin, pullavuudesta huolimatta, paljon tyytyväisempi kuin tammikuussa. Kyllä se tästä.

viikonloppu

...on sujunut vauhdikkaissa merkeissä. Keskiviikkoisen penikkakivun jälkeen annoin juoksemisen olla vähän aikaa, eikä siihen töiltä oikein olisikaan ollut aikaa. Eilen olin sen sijaan vapaalla ja tänäänkin tein vain vaatimattoman (ja viimeisen) kolmen tunnin päivän, joten muullekin elämälle on riittänyt aikaa.

Eilen pääsin ilokseni taas tanssitunnille, vaikka se ei sujunutkaan ihan yhtä lennokkaasti kuin edelliskerralla. Salissa oli varmaan ainakin 50 astetta lämmintä (opettaja vitsailikin minulle saunasta...) enkä todellakaan pystynyt antamaan parastani siinä lämmössä. Koreografia oli taas uusi ja minä arastelin niin paljon, että opettajakin puhui taas siitä, miten pitäisi vain uskaltaa testata itseään. Tällä kertaa tanssittiinkin vain tunti, koska kuumuus vei kaikkien voimat. Ensi viikoksi sovittiin sen sijaan vähintään kolmen tunnin treenit, koska monet ryhmäläisistä haluaisivat pitää pienen tanssishown kuun lopussa. Minua ajatus vähän pelottaa, mutta aion silti harjoitella koreografioita kotona nyt, kun olen täysin vapaalla - jospa sittenkin uskaltaisin...

Illalla käytiin syömässä ihanassa baskiravintolassa, otin oikein jäkiruokaakin. Sen jälkeen lähdettiin piknikille, jossa kieltäydyin sekä oluesta että kekseistä. Herkuttelun sijaan minä ja kolme ystävääni otimme illan päätteeksi kaupunkipyörät allemme, kävimme kiertämässä riemukaaren (superpelottavaa) ja ajoimme kotiin halki aamuöisen Pariisin. Täällä on niin kuuma, että tunnin pyörälenkin jälkeen valuin aamukahdeltakin hikeä t-paidassa ja sortseissa... Rakastan pyöräilyä, mutta siitä on melkein vuosi kun viimeksi olen hypännyt pyörän selkään ja se kyllä näkyi - kaupunkipyörässä ja maastopyörässä on myös aika lailla eroa. Seurueessa oli vielä kaksi kilpapyöräilijää, joten aika haipakkaa mentiin kaikkien autojen keskellä... Ei se mitään, huomiseksi on sovittu jo uusi pyöräretki - ainoastaan pyöräily ilman kypärää arveluttaa minua nykyään aika paljon.

Tänään illalla käytiin sitten vielä pelaamassa fudista naapurinpoikien ja parin -tytönkin kanssa. Meinasin ensin feidata koko pelin, kun en ollut ehtinyt syömään kunnolla koko päivänä, mutta kun koko illallisseurue halusi pelaamaan, en voinut vastustaa. Onneksi tuli syötyä vain artisokkaa ja salaattia. Pelattiin lopulta 1,5 tuntia puolikkaalla kentällä, juostua siis tuli ihan kunnolla vaikka tänään jättäydyinkin ihan suosiolla puolustajaksi. Ei tosin ehkä olisi pitänyt: tein nimittäin kaksi maalia, mutta molemmat omaan verkkoon... Toinen maaleista oli vielä ehkä kaunein jonka olen koskaan tehnyt. No, ei se niin vakavaa ole :). On hauska huomata, että osa taidoista on vielä jäljellä, että pärjää pojillekin ja että jaksaa ihan hyvin pelata 1,5 tuntia eikä ole edes erityisen väsynyt sen jälkeen.

Liikunnoista poiketen syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. En ole kovasti herkutellut, mutta alkoholia on tullut juotua useana iltana. Olen myöskin lipsunut säännöllisestä syömisestä, koska en jaksa käydä ruokakaupassa enkä varsinkaan laittaa ruokaa... Perjantaina tuli esim. syötyä naapureiden kokkaamaa pastaa ensin yhdeksän maissa illalla, toisen kerran aamuneljältä... Ja tänään unohdin aamupalan ja olin illalliseen asti melkein koko ajan syömättä. Kieltäydyin mm. ilmaisesta jäätelöannoksesta. Sain kollegaltani "ruokalipun" Häagen-Dazsille, mutta lahjoitin sen eteenpäin heti kun ensimmäinen mies oli hävinnyt näköpiiristäni :). Sain hyvän mielen sekä itselleni että työkaverilleni, eikä minun edes tehnyt mieli hänen kolmen jäätelöpallon, suklaakastikkeen ja kermavaahdon annostaan.

Syömiseen aion keskittyä nyt taas paremmin, kun olen kokonaan lomalainen ja esim. ruokakauppaan pitäisi ehtiä ongelmitta ja keittelyynkin olisi aikaa. Tosin viimeksi lähikaupassa käydessäni yksi kaupan työntekijöistä pyysi minua treffeille, joten ehkä siksi olen vähän vältellyt ruokaostosten tekemistä...

Nyt nukkumaan ja aamulla lenkille! (nyt on pakko mennä...)

kuvat vol. 3

Terveisiä aamulenkiltä! Mahtava aloitus päivälle. Olen aina inhonnut aamulla liikkumista, mutta nyt olen opetellut käymään lenkillä jo ennen aamupalaa - tai kahvikupillisen jälkeen. Ja päivä saa ihan erilaisen alun, varsinkin jos lenkin jälkeen on aikaa juoda se kahvi rauhassa :). En ymmärrä mitä teen sitten syksyllä, kun asun taas yksin ja naapurissa ei asu ketään, joka voisi potkia lenkille aamuisin. Ehkä täytyy tutustua paremmin niihin naapureihin...

Tänään lenkki oli kyllä varsin maltillinen, n. 40 minuuttia mutta melkein puolet kävelyä. Penikat vaivaa taas, enkä oikein millään malttaisi antaa niiden levätä. Asfaltilla juokseminen vähän vanhoilla kengillä ei varmasti tee oikein hyvää, mutta kun on juoksudraivi päällä niin minkäs teet. Eilan illalla kävin juoksemassa toisen naapurin kanssa, ja silloin juostiin koko 40 minuuttia. Toissa-aamuna kävin yksin, silloin taisin helteestä huolimatta juosta vähän reilut puoli tuntia. Huomenna en juokse (sormet ristissä...) mutta lauantaille on ainakin luvassa se ihana tanssitunti ja ehkä aamulla vielä fudismatsi kämppisten kanssa. Olen taas liekeissä :).

Eilen kyllä söin vähän mitä sattuu. Tai no, söin lounaaksi juustopiirakkaa, kun kaikki hyvät ja kevyet ruoat olivat ehtineet jo loppua... Ja illallisella söin kolme lusikallista tuhatlehti-leivoksesta. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, kun en ahminut enempää - eikä se kolma lusikallistakaan kaduta, oli pirun hyvä leivos :).

Lisää ilonaiheita tuli aamulla, kun otin kuun "viralliset" mitat ja uudet valokuvatkin. En kyllä osaa sanoa, onko noissa kuvissa paljonkaan eroa, mutta laitan ne nyt kuitenkin tähän alle. Mitoissa onneksi oli ihan näkyvää eroa! Melkein kaikissa mitoissa oli tapahtunut muutosta ja vielä parempaan suuntaan.

Käsivarren (30cm) ja rinnanympärys (84) olivat kutakuinkin samat, samoin kuin mitta rinnan alta (n. 70cm - liiveissä mulla on tosin aina ympärysmitta 65cm). Pohkeenympärys oli molemmissa jaloissa sentin suurempi kuin kuukausi sitten (38 -> 39cm), mutta sen kasvaminen ei haittaa, koska sehän on vaan lihasta. Reidenympärys oli ilokseni pienentynyt, vasemmassa jalassa se oli nyt 62cm ja oikeassa 63cm, kun aiemmin molemmat ovat olleet 64cm. Vyötärönympärys oli kaventunut edelleen noin sentillä, eli se oli nyt 66cm ja navan kohdalta kaksi senttiä pienempi kuin viimeksi, eli 76cm. Myös lantio oli selvästi pienentynyt, sekä leveimmältä kohdalta että luiden kohdalta oli lähtenyt kaksi senttiä - mitat nyt 105cm ja 88cm. Kiloista en tiedä, mutta olen silti aika tyytyväinen!

Tässä vielä ne kuvat ja linkit vertailukuviin:









Vertailukuvat toukokuu
Vertailukuvat huhtikuu: edestä/sivulta ja takaa

Laitoin nyt kaksi kuvaa takaa, kun tuo ensimmäinen on niin sumuinen, mutta ainoa kuva joka on otettu samassa asennossa kuin aiemmat takakuvat.

(Etu- ja sivukuvat ovat näköjään vähän eri etäisyydeltä kuin aiemmat. Ehkä yritän ottaa vertailun vuoksi vielä paremmat kuvat)

je déteste les gens sains

No niin, en ole vieläkään ehtinyt olla kovin paljon aktiivisempi - blogin suhteen ainakaan. Liikkumisen kanssa on onneksi mennyt paremmin. Työpäivinä en ehdi muuta kuin herätä, matkustaa töihin, hymyillä kauniisti ja matkustaa takaisin kotiin nukkumaan... Ja vapaapäivinä en jaksa tehdä paljon mitään. Perjantai- ja keskiviikkoaamuina kävin vapaapäivien kunniaksi kyllä aamulenkeillä, mutta tänään en tohtinut mennä, kun eilen tuli juotua sen verran alkoholia. Huomennakin on onneksi vapaata, niin jospa sitä sitten jaksaisi. Eilen tuli kyllä tanssittua tuntikausia kesäsateessa, joten ei sekään päivä ihan hukkaan mennyt :).

Juokseminen on kulkenut ihanan kevyesti, helteistä huolimatta. Olen tainnut löytää sellaisen oikean rytmin, jossa askel nousee sopivan kevyesti ja juoksu rullaa. Toivottavasti se pysyy mukana niin syyskuun puolikkaasta saattaa tullakin jotain. Perjantaina hölkkäilin kolme varttia, nyt onkin tavoitteena pidentää vähän sitä peruslenkkiä, ettei aina tulisi juostua samaa puolen tunnin ympyrää...

Alkuviikosta kävin taas kämppisten kanssa pelaamassa jalkapalloa ja muistin taas, miten paljon rakastan sitä lajia. Olisi ihanaa päästä taas pelaamaan johonkin oikeaan joukkueeseen! Tällä kertaa mukana ei ollut mitään suuria fudistähtiä ja sain loistaa kymmenen vuoden takaisilla taidoillani yllättävän paljon :). Tosin peliporukassa oli yksi vähän turhan macho arabimies, joka ei oikein pitänyt siitä, että puolipukeinen blondi nappasi pallon pois... Inhotti, ettei voinut pelata ihan pelkästään huvin vuoksi, mutta siitä sisuuntuneena tein kyllä aika monta maalia :).

Syömiset on olleet ihan ok, mitä nyt alkoholia on tullut juotua jo kolmena päivänä tällä viikolla. Herkuista olen syönyt paljon juustoa ja vähän suklaata, mutta muuten olen pysynyt hyvin ruodussa. Pitkät työpäivät haittaavat ruokarytmiä enkä iltaisin töiden jälkeen oikein jaksaisi enää kokata, mutta yritän parhaani. Töissä olen syönyt melkein joka päivä kalaa ja höyrytettyjä kasviksia ja jälkkäriksi hedelmiä - ja ihmetellyt langanlaihoja ranskiksia, jotka tunkevat suuhunsa pihvejä ja frittejä ja juustokakkuja ja välipaloiksi suklaata ja kokista. Kollegani valittikin minulle, että inhoaa meitä tervehenkisiä ihmisiä...

Vaakaa en ole taas nähnytkään, mutta äsken mittailin salaa vähän ympärysmittoja ja niissä oli onneksi vain iloisia yllätyksiä. Kuun vaihdehan onkin jo melkein käsillä, joten jonain aamuna pitää taas suorittaa "virallinen" mittaus ja ottaa lisää kuvia. Nyt lähden pähkäilemään jotain lounasta ja varmaan vähän päiväkävelylle, kun pää on eiliseltä vähän tunkkainen...

täällä taas

Heippa! Tässä onkin vierähtänyt hetki muiden asioiden kuin blogin parissa, mutten ole kadonnut mihinkään. Viime viikonlopun sukulaisvieraat ja tällä viikolla viimeiset tentit ovat vieneet kaiken ajan ja energian, nyt on onneksi jo melkein loma.

"Projekti" ei ole ollut kokonaan katkolla, joskin vähän säästöliekillä. Vieraiden kanssa tuli syötyä aika hyvin, jälkiruokien ja viinien kera, muttei onneksi ihan överisti. Samoin tenttikirjojen alle hautautuneena ei tehnyt kauheasti mieli ajatella syömisiään ja jonain päivänä taisin popsia yhden lohtusuklaalevyn... Yleensä tenttikausina sallin itselleni kuitenkin ihan mitä vaan, nyt pysyin enimmäkseen kurissa kuitenkin. Liikunta jäi vähän vähemmälle, ensimmäistä kertaa mun kiloklubiaikana se liikuntasuositus -1500kcal ei tullut ihan täyteen, mutta tästä on hyvä parantaa taas. Eilen tosin olin töissä, joka tarkoittaa sitä, että olin 10h jaloillani, joten kulutus oli ehkä vähän suurempi kuin normaalipäivinä. Samaa herkkua on tarjolla seuraavan kahden viikon ajan joka toinen päivä, sitten alkaa ihan oikea loma.

Juoksu on jäänyt vähemmälle, mutta siihen aion nyt alkaa panostaa, sen puolimaratoninkin takia. Täällä on vaan niin pirun kuuma, ettei paljon juokseminen innosta... Tänään aamulla olin menossa lenkille, mutta reisilihakset ovat lauantain tanssitunnista ja eilisestä seisoskelusta niin jumissa, että jäin hyvällä omallatunnolla nukkumaan vielä hetkeksi... No, ehkä menen illemmalla tai jumppaan ainakin kotona jotain.

Lauantaina pääsin tosiaan pitkästä aikaa tanssimaan hiphoppia ja se oli täydellistä! Ensin en meinannut edes mennä, ei huvittanut yhtään kun oli kuuma enkä ollut viimeksi tunnilla ja ajattelin, etten osaa taas mitään. Ja kun paikalla oli alussa vain opettaja, minä ja yksi toinen kurssilainen, niin ei kyllä innostanut yhtään enempää. Lopulta meitä taisi olla viisi, uusi koreografia oli ihana ja minä opin sen kerrankin alusta asti tosi hyvin. En edes hermostunut, kun se ope tuli neuvomaan :). Ja se kehuikin minua ihan kamalasti tällä kertaa. Uudessa koreografiassa oltiin sekä jaloilla että maassa ja se tuntuu siis edelleen reisissä ja käsilihaksissa. Kahden tunnin tanssisessio oli kuitenkin täydellinen ja harmittaa nyt jo, että tunnit loppuvat muutaman viikon päästä - varsinkin kun en ensi lauantaina taaskaan pääse paikalle töiden takia.

Nyt taidan mennä nauttimaan tuosta helteestä ihan rennosti, mutta koetan päästä liikuntaruotuun taas pian. Ruokien kanssa on vähän hankalaa, kun mulla on työpäivän aikana vaan yksi tauko ja kun päivään menee matkoineen 11 tuntia niin syömisvälit venytvät aika pitkiksi. Eilen selvisin onneksi ihan mukavasti, mitä nyt tuli korkattua olut päivän päätteeksi... Viime perjantaina, viimeisen esseenpalautuksen jälkeen, herkuttelin tällaisella unelmalla:

hups

Menin sitten ilmoittautumaan sinne rantamaratonille, puolikkaan matkalle tosin vaan. Kaikenlaista se teettää, kun ei jaksaisi opiskella... Mutta eipähän oo enää ees vähän huono omatunto suklaan syömisestä.

opiskeluväsymys/juoksuinto

En jaksaisi enää tippaakaan noita koulutehtäviä... Tuntuu, ettei ne edes etene mihinkään ja päivät vaan kuluu ja millekään muulle ei muka riitä aikaa, vaikken saa mitään tehtyäkään. Tänään kävin päivällä sentään juoksemassa, ja kummasti siitä tuli taas virtaa ja parempi mieli. Eilen en mennyt, vaikka kuinka teki mieli, kun ajattelin että täytyy priorisoida noita kouluasioita. Ja sitten istua möllötin tässä ja lueskelin jotain nettifoorumeita, ihan kuin siitä olisi sitten ollut enemmän hyötyä...

Tänään juoksu kulki ihanan kevyesti, vaikka olinkin yksin juoksemassa. Sain juostua sopivan rauhallista tahtia ja jalka nousi jotenkin hämmästyttävän helposti. Tätä lisää. Inhottavasti vaivaa kyllä tuo siitepöly (ja katupölykin varmaan täällä suurkaupungissa), viiden minuutin välein saa niistää ja henki salpautuu astmalääkkeistä huolimatta. Hyvä olo, parempi mieli tuli silti ja haave Espoon puolimaratonista vaan kirkastuu silmissä :).

Monet aloittelevat juoksijat tuntuvat noudattavan sellaista mallia, jossa lenkeillä aina vuorotellen juostaan ja kävellään tietty aika/matka. Tuo onkin varmasti hyvä tapa aloittaa (ja näinhän siis useimmissa juoksuohjelmissa neuvotaankin). Itselläni juoksun kirittäjänä on koko ajan toiminut musiikki ja lasken noita pätkiäkin usein sillä, kuinka monta laulua jaksan yhteen menoon juosta. On helppo pakottaa itsensä juoksemaan "vielä tämä laulu loppuun". Ja tietysti musiikista saa hyvän rytmin juoksulle, kunhan osaa vaan valita oikeantahtista musiikkia. Viime kesän puolimaratonilla tämä olikin vaikea kysymys, itse ainakin todellakin kiihdytän vauhtia jos musiikin tahti kiihtyy. Veljeni kuunteleekin muistaakseni juostessaan mieluummin puheohjelmia kuin musiikkia, silloin rytmi ei samalla tavalla vaihdu ja pääse häiritsemään juoksun vauhtia. Pitäisiköhän itsekin käydä kuuntelemaan vaikka jotain kielikylpynauhoja...

Nyt menen kai kuitenkin jatkamaan tuota ainaiselta tuntuvaa puurtamista. Tänään ostin ihan tietoisesti suklaata ihan pelkästään piristykseksi. Ihanaa huomata, että ei meinaa saada millään 50 grammaa suklaata alas enää, vaikka ennen se meni pelkkänä aamupalana...

jumppaohjeita

Ai niin, olen löytänyt lisää mukavia jumppaohjeita. En pääse nyt minnekään ohjattuihin jumppiin (paitsi tanssitunneille) joten olen iloisesti unohtanut kaikki tehokkaat liikkeet lukuunottamatta muutamaa luottokaveria. Onneksi nykyään on tämä internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy kotijumppaajalle kasapäin materiaalia.

Eilen testasin gojuttago.comin neljän viikon haasteen kotijumppaohjeet. Tosi perusliikkeitä, mutta varmasti tehokkaita. Lisäilin mukaan omiani ja jumppasin n. 40 minuuttia. Pikku hiljaa alkaa reisilihaksen, pohkeen ja hauiksenkin muoto tulla esiin. Se motivoi kivasti, vaikka matkaa vielä on.

Tänään tein juoksun jälkeen näitä Iltasanomien Juoksuaika-blogin liikkeitä. Tuttuja nekin, fudis-aikoina noita tankattiin joka treeneissä ennen ja jälkeen ja muissakin väleissä. Kyllä näillä hiljaa hyvä tulee :).

solidaarisuuslenkkeilyä

Tämä viikko on kulunut niin nenä kiinni kirjoissa, että blogille tai liikunnallekaan ei oikein ole ollut aikaa. Tyhmää, koska heti kun on liikkumatta, energiaa on vähemmän eikä unikaan väsymyksestä huolimatta oikein maistu - herkut taas maistuisivat... Eilen illalla olin niin väsynyt, että jätin kirjat omaan arvoonsa ja otin pari lasia viiniä naapureiden kanssa. Tänään aamulla painuttiin heti herättyä juoksemaan auringonpaisteeseen ja sen jälkeen syötiin herkkuaamiainen. Nyt tuntuu olevan enemmän virtaa noihin tentteihinkin, vaikka ei ne nytkään niin kamalasti houkuttele...

Tässä huomaa heti sen, että tämä projekti sujuu kyllä hyvin, kun vaan on riittävästi aikaa. Pelottaa vähän, että mitä siitä sitten tulee, kun palaa Suomeen. Luulen, että ajaudun melko nopeasti vanhoihin kuvioihin, joissa siis opiskelin ja kävin parhaimmillaan kahdessa työssä ja hoidin lapsia vielä siinä sivussa. Silloin tulee tietysti juostua ympäri kaupunkia hikihatussa eikä siinä paljon ehdi syödäkään, mutta ei se pidemmän päälle ole oikein hyvä tapa elää, niin kuin on huomattu. No, täytyy yrittää juurruttaa nämä hyvät tavat nyt niin syvään, että jaksaa niitä noudattaa sitten vähän kovemmassakin kiireessä.

Sokerihiiri napsi lopulta sen suklaalevyn suihinsa kun esseenkirjoitus alkoi oikein tosissaan tympiä, mutta enempää en ole ostanut enkä aio nyt viikonlopuksi ostaakaan. Ensi viikonloppuna tulee sukulaisia kylään ja silloin tulee varmasti syötyä enemmän herkkuja. Tänään söin aamiaiseksi kuitumuroja, greippiä ja maitorahkaa tuoreilla mansikoilla. Lounaaksi keitin mannapuuroa ja raparperisoppaa ja proteiineja tankkasin kananmunasta ja raejuustosta. Ja nyt olen sopivasti täynnä ja saanut herkutella sallituissa rajoissa, tykkään tästä.

Aamu tosiaan alkoi reippaalla lenkillä naapurintytön kanssa. Oli kivaa käydä juoksemassa kaverin kanssa, ei tehnyt mieli huijata vaan juostiin ihan koko 30 minuuttia lukuunottamatta yhtä hurjaa mäkeä, jonka kiipeäminen oli kyllä kävellenkin aika rankkaa. Itse jaksan yleensä juosta paremmin kaverin kanssa, kunhan se juoksukaveri on suurin piirtein samantasoinen juoksija kuin minä - tai ainakin osaa himmailla tarpeeksi sitten kun itse simahdan. Naapurustossa asuu parikin maratoonaria ja niiden kanssa juostessa minulle tulee aina sellainen olo, että hidastan vaan toisten vauhtia. Suomessa juoksen yleensä yksin tai sitten veljeni kanssa, joka on kyllä kovemmassa kunnossa kuin minä mutta on tosi kannustava ja piiskaava eikä välitä siitä jos joutuu joskus hidastelemaan minun takiani.

Huomenna tulee muuten tasan vuosi siitä, kun juoksin sen ensimmäisen - ja toistaiseksi ainoan - puolimaratonin. Nythän se HCR on parhaillaan käynnissä ja siellä se veikka ja moni kaverikin ahkeroi. Vähän harmittaa kun en tällä kertaa päässyt mukaan, mutta toivottavasti vaikka syksyllä. Pitää vaan tota juoksukuntoa taas vähän kohottaa...

Nyt menen kuitenkin jatkamaan tuota opiskelumaratonia. Odotan innolla milloin se on ohi...

herkkukuri

Ai niin, eilen ostin kaksi suklaalevyä - enkä syönyt kummastakaan palaakaan! En myöskään syönyt naapurin tarjoamia taatelikeksejä.

Tänään söin kaksi palaa maitosuklaata (tänään onkin keskiviikko), eikä ainakaan nyt täydellä mahalla tee mieli enempää vaikka yleensä esseitä kirjoittaessa ja tentteihin lukiessa tekeekin mieli syödä pelkkiä herkkuja.

Voi sitä pullahiirikin näköjään oppia.

lähtöpisteessä

Opiskelu on siitä huono keksintö, kun se haittaa muuta elämää niin pahasti... Nytkin pitäisi istua kirja kourassa, mutta kirjoitan kuitenkin nyt pikaisesti. Eilen en ehtinyt urheilemaan lainkaan, kun istuin vaan koko päivän sisällä ja paahdoin noiden tenttikirjojen kanssa. Tänään olo tuntui vähän flunssaiselle, mikä varmaan johtuu vain väsymyksestä ja ehkä siitepölystä. En kuitenkaan malttanut enää istua aloillani vaan kävin hyvin rauhallisella puolen tunnin kävely-/hölkkälenkillä ja tein siihen päälle parikymmentä minuuttia lihasjuttuja. Minua on harmittanut, kun ei ole käsipainoja saatavilla, mutta tänään otin avuksi kaksi litran maitopulloa :). Eihän nuo niin kovasti paina, mutta antoivat ainakin vähän vastusta.

Tänään aamulla pääsin taas pitkästä aikaa sille vaa'alle, jolla nuo sivupalkissa näkyvät painot on saatu. Ja sehän näytti iloisesti 66,8kg, eli reilun kilon vähemmän kuin viimeksi. Kaverin vaaka on tässä näyttänyt koko ajan jotain välillä 64 - 66kg, mutta ehkä tuo tämänaamuinen tulos oli hippasen luotettavampi kun sitä vertaa noihin edellisiin. Hankin kyllä sitten kunnollisen vaa'an, kun taas kotiudun mut nyt mennään näillä. Mukavaa, että laihtuminen näkyy vaa'allakin, vaikkei se ihan 100% luotettavaa olisikaan. Hauskaa sinänsä, että nyt vaaka näytti täsmälleen samaa lukemaa kuin tammikuussa, kun aloitin tämän blogin ja ensimmäistä kertaa ko. vaakaa käytin. Siinä välillä paino ehti käydä jo huimissa lukemissa ja nyt ei varsinaisesti olla vielä edes miinuksen puolella, mutta näyttää tämä nyt ainakin olevan oikea suunta.

Säädin vähän noita Kiloklubi-asetuksia tuossa, kun tuntui että se tuputtaa mulle kamalasti ruokaa koko ajan. Aiemmin se tarjosi päivässä n. 2100ckal ja nyt n. 1700ckal, jossa on minusta aika iso ero. En oikein löydä sieltä sopivaa arkiaktiivisuustasoa; en tiedä olisinko "suhteellisen aktiivinen" vai "aktiivinen". Suhteellisen aktiivinen tekee kevyttä työtä ja liikkuu vapaa-aikana hieman, muttei juuri harrasta hyötyliikuntaa, kun taas aktiivinen liikkuu työssään, harrastaa vapaa-aikanaan säännöllisesti liikuntaa ja harrastaa hyötyliikuntaa. Minusta noissa kahdessa on aika iso ero. Minun "työni" on tällä hetkellä hyvinkin kevyttä, enimmäkseen tietokoneen ääressä tai luentosaleissa istumista ja lasten kanssa leikkimistä, mutta toisaalta harrastan kyllä hyötyliikuntaa aina kun mahdollista ja muutakin liikuntaa aika säännöllisesti. Olen siis jostain tuosta väliltä ja toki osaan ihan omatoimisesti syödäkin noiden ohjemäärien väliltä ja uskon, että se on ihan sopivasti. Jännää silti, että nuo kategoriat ovat tosiaan niin kaukana toisistaan.

No, nyt palaan ehkä noiden kirjojen pariin... Huoh.

kuvat vol. 2

No niin, tänä aamuna tuli räpsittyä uudet kuvat ja otettua uudet mitatkin. Kaikki on tehty heti herättyä, ennen aamupalaa, joten suurimmat muutokset varmasti johtuu siitä, että kropassa ei ole pahemmin turvotusta. (Tämä täytyy muistaa ja tehdä seuraavatkin mittaukset/kuvaukset heti aamusta, niin tuloksista tulee paremmin vertailukelpoisia.) Läskiä siis ei ole varmastikaan lähtenyt niin paljoa kuin toivoisin, mutta toisaalta olo on ollut parempi kun nykyisillä syömisillä sitä ruvotusta ei niin kovin usein pääse syntymäänkään. Ihan mullistavia eroja kuvissa/mitoissa ei ole, mutta ne vähät ovat onneksi parempaan suuntaan. Kuukauden päästä ehkä jo enemmän...

Mittailin nyt huvin vuoksi sellaisiakin mittoja, joita tuossa sivupalkissa ei ole. Pohkeen ympärysmitaksi paksuimmasta kohdasta tuli 38cm (huom. EDIT), reisi alhaalta oli 47cm ja ylhäältä sama 64cm kuin aiemminkin. Käsivarren ympärysmitta oli jännittämättä 30cm. Lantio oli leveimmästä/korkeimmasta kohdastaan sama 107cm ja lantioluiden kohdalta 90cm. Rinnan alta 69cm ja rinnan päältä 83cm - tuo sentin ero johtuu varmaan siitä, että viimeksi mitatessa päällä on ollut toiset liivit.

Suurimmat (tai no, ainoat) erot näkyivätkin sitten tuossa vatsan kohdalla. Sehän ei minua varsinaisesti harmita, vaikka kyse sitten olisikin enimmäkseen siitä turvotuksesta. Tuo maha/vyötärö kun on minun uusin ongelmakohtani ja siitä ongelmasta haluaisin päästä eroon mahdollisimman pian! Aamumittauksen mukaan vyötärönympärys oli siis 67cm (-2cm) ja napamitta oli 78cm (-5cm). Olen noita aina välillä salaa mittaillut, ja tuo vyötärö on ollut siinä 67 - 69cm ja napa jossain 81cm:n paikkeilla, ei ikinä kuitenkaan noin vähän. Mahahan varmasti venyy päivän mittaan, mutta kyllä tuo silti ilostutti. Tarkistinkin mittaa moneen kertaan sen varalta, etten vaan vetänyt masua sisään vahingossa :).

Vaakalukemista minulla ei ole tietoa, mutta tässä nämä kuvat sitten:





Vertailukuvat



Vertailukuva

Takakuvassa näytän omasta mielestäni läskimmältä kuin viimeksi... Mutta sivukuvassa näkyy tuo vähemmän pömpöttävä vatsa (ja ihan vähän sieltä loistaa jo vanha pyykkilautakin alta:). Ja etukuvassa kuvittelin näkeväni ihan vähän vähemmän toisiinsa hankaavatr reidet, mutta se voi johtua ihan vaan asennosta. No, näillä mennään. Parempaan suuntaan ainakin.

EDIT. Huomasin Annikan blogia lukiessani, että ei mun pohkeenympärysmitta varmaankaan voi olla 30cm - eikä ollutkaan :). Pohkeenympärys leveimmästä kohdasta (lihas kevyesti jännitettynä) oli siis todellisuudessa molemmissa jaloissa 38cm. Ihmettelin jo, että miten kapeajalkaisella Annikalla vois muka olla niin isot pohkeet, kun omanikin tuottavat jo ongelmia esim. saappaita ostettaessa. Ja aktiiviurheilija-aikana valmentajani kutsui niitä mairittelevasti Bundesliga-pohkeiksi... No, eipä ne Annikan pohkeet paksut olleetkaan vaan mun :).

dieettiviidakossa

Juutuin lukemaan Kiloklubin VHH-keskusteluja useammaksi tunniksi (hups, ai mitkä tenttikirjat...) tänään ja taas tuli mieleen, että nykyään on kyllä pirun vaikeaa tietää, mikä olisi oikein ja paras tapa syödä... Opin ko. ruokavaliosta uutta: en esim. tiennyt, että rasvaa pitää syödä niin kamalasti - minä niin kuin ilmeisesti monet muutkin luulin, että oleellisinta on proteiinin määrän lisääminen. En kyllä aio ruveta miksikään karppaajaksi, mutta on kiinnostavaa lukea noista erilaisista dieeteistä kun en niihin itse ole aikaisemmin juurikaan tutustunut. Olen sitä mieltä, että turhien pullien ja pastojen jättäminen pois ruokavaliosta on ihan hyvä asia, mutta itse en millään kykenisi olemaan syömättä hedelmiä. Minulle ne ovat yksi terveellisen ja monipuolisen ruokavalion kulmakivistä; en ikinä voisi uskoa ruokavalioon jossa ne kielletään. Myös tuo rasvan syöminen hirvittäisi, vaikka senkin määrästä ja laadusta tuntuu olevan monenlaista käsitystä.

Itse olen sitä mieltä, että kaikkea pitää ja voi syödä mutta kohtuudella. Huomaahan sen itsekin, mistä tulee hyvä ja mistä huono olo kun omaa kehoaan oppii vähän kuuntelemaan. Olen myös sitä mieltä, että mahdollisimman "puhdas" ruoka ja raaka-aineet ovat hyvästä. Pitkällä aikavälillä sen on myös pakko auttaa, että kuluttaa enemmän kuin syö. Ja koska kyse ei ole ihmedieetistä vaan elämäntavasta, en siksikään usko mihinkään täydelliseen kieltäytymiseen.

Olen silti monesti ennenkin ajatellut, että mistä sen oikeastaan tietää, mikä on parasta ja terveellisintä ruokaa, kun nykyään on niin monta erilaista suuntausta ja kaikille niille löytyy puolestapuhujansa ja isot kasat tutkimuksia etc.. Ja meillä on valinnanvaraa niin kauheasti! Itse yritän syödä mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa, niin että ruoka olisi ainakin laadultaan hyvää. Syön hurjasti kasviksia, mutta sehän ei yksinään takaa tasapainoista eikä terveellistä ruokavaliota. Ruokapolitiikka on sekin nykyään aikamoinen taitolaji, enkä minä ainakaan tiedä, ketä lopulta eniten uskoisi.

No, tänään olen ainakin syönyt omasta mielestäni (ja hyvästä olosta päätellen) hyvin ja maistuvasti. Aamulla käveltiin sunnuntaimarkkinoille ostoksille, itse ostin kassin täyteen hedelmiä mutta kaveri hankii sieltä kalasta ja leivästä lähtien kaikki alkuviikon ruoat - ja flirttaili samalla omenatytölle :). Seuraavalla kerralla teen vähän harkitumpia ostoksia, nyt ovat kaapit valmiiksi täynnä kaikenlaista ja tulikin ostettua enimmäkseen herkkuhedelmiä. Kirsikoita ei vielä ollut tarjolla, mutta löysin ilokseni raparperia josta pääsen tekemään soppaa jo varmaan huomenna. Täältä ei saa kaupasta samanlaisia mehusoppia kuin Suomessa, ja niitä ikävöin enemmän kuin montaakaan suomalaista ruokaa. Onneksi niitä voi tehdä aika pienellä vaivalla itsekin ja äidin raparperi-mansikkakeitto onkin mun suuria kesäherkkuja. Jotain mustikkakeittoakin olisi kiva tehdä, mutta kun ei täältä mustikoitakaan tahdo oikein saada; pakasteena joskus mutta nekin ovat huimaavan hintaisia.

Tuon markkinareissun lisäksi tänään ei ole tullut liikuttua muuten, mutta onhan se tosiaan ihan hyvä yksi lepopäiväkin pitää viikossa. Tavallaan teki mieli juoksemaan ja ehkä se olisi piristänyt vähän väsynyttä mieltäkin. Huomenna sitten, toivottavasti siitä saa vähän lisäpuhtia tuohon opiskelu-urakkaankin... Huomenaamulla yritän ottaa nuo kuvat ja mitat, jos muistan ennen aamupalaa.

Ja ai niin kalorit jäi tänäänkin siihen vajaaseen 2000:een, eli viikon tavoite vähentää kaloreita edellisestä onnistui ihan mukavasti vaikkei mitään nälkäkuuria olekaan vedetty. Kalorivajetta on tämän viikon aikana tullut aika tasan -5000 kaloria liikunnalla ja syömättä jättämisellä, joten toivotaan että se vaje alkaa pian näkyä/tuntuakin.

vappuherkuttelu

Kävin sitten tosiaan juoksemassa sellaisen 40 minuutin lenkin, vaikka vasen reisi onkin eilisen jumpan jäljiltä vähän kiukutellut. Asiaa ei ehkä auttanut eilinen keekoileminen vappukengillä... :). Lenkin jälkeen vedin vielä tuon aiemminkin mainitun vatsalihasjumpan kolme kertaa läpi, vaikka joka liikkeen jälkeen teki mieli luovuttaa. Koko rääkin jälkeen olin niin poikki, että joka paikka tärisi (no, astmalääkkeellä on siinä kyllä oma osansa) ja meinasi tulla itku. Pitäisi ehkä joskus pitää niitä lepopäiviäkin... Olen joka kerta kuitenkin tosi innoissani, kun jaksan tehdä ton vatsajumpan. Joskus aktiiviurheiluaikana pyykkilauta oli ihan kunnossa, mutta viime vuosina jumppatunneilla on tehnyt aina mieli pihistellä juuri vatsan kohdalla. Tuo video inspiroi ahkeroimaan kotonakin, vaikka muuten helposti luovutan parinkymmenen istumaannousun jälkeen. Pitää varmaan tutkailla, löytyisikö noilta naisilta jotain muitakin hyviä ohjeita. Äsken tein vielä 20 minuuttia venyttelyjä päälle ettei mene lihakset ihan rikki kaikesta rääkistä...

Pääsin lopulta vähän herkuttelemaankin vapun kunniaksi, kun päätin tehdä iltapalaksi perunasalaattia. Peruna ei taida ihan laihduttajan lempiruokaa olla, mutta jos pitää valita sen ja pastan välillä, niin valitsen kyllä perunan. Perunaruokia ei kyllä kovin usein tule laitettua, mutta tämä salaatti on ihanaa kesäruokaa. Eikä se niin kovin raskastakaan ole, kun en laita sekaan mitään majoneesia tms.



Kuva on otettu viime kesänä, mutta melkein samalta tuo salaatti tänään näytti. Jouduin laittamaan sekaan punaviinietikkaa, joten siitä tuli vähän lisäväriä. Eikä yrttejä ollut ihan noin paljon, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan. Salaattia on nyt kattilallinen jääkaapissa, mutta huomenna koetan syöttää sitä vähän kämppiksillekin. Yritin tänäänkin, mutta lauantai-illan kunniaksi kaikki ovat varmaan jossain viihteellä (paitsi tämä ahkera opiskelija...).

Salaattiin laitan:
perunoita, mieluiten uusia
valkosipulia
tuoreita yrttejä, esim. ruohosipulia ja basilikaa
öljyä (tänään auringonkukka-makadamia)
viinietikkaa
limetin mehua
mausteita.

Perunasalaatin kanssa söin vihreää salaattia (mâche-salaattia - en tiedä, mikä tuo on suomeksi -, kurkkua, avokadoa, melonia ja vähän juustoa), lohta ja kananmunan. Kalan ja kananmunan olisi tietysti voinut sekoittaa tuohon perunasalaattiinkin, mutta ajattelin että se säilyy paremmin sellaisenaan. Ruokajuomana oli rasvatonta maitoa kuten aina.

Iltapalaksi herkuttelin vielä sen suklaajugurtin, vaikka oikeastaan olisin pärjännyt ilmankin. Teki mieli vähän hemmotella ja lohduttaa itseä. Jugurtista tuli aika reipas 250 kalorin pommi ja kokonaissyönti nousi vähän päälle 1900 kaloriin. Olen kuitenkin aika tyytyväinen, koska tällä viikolla kalorit ovat melkein joka päivä jääneet alle 2000 tai vähintään olleet niissä rajoissa. Paljonhan se moneen muuhun laihduttajaan verrattuna on, mutta reilusti vähemmän kuin esimerkiksi viime viikolla (ja reilusti vähemmän kuin Kiloklubi minulle suosittelee). Liikuttua on tullut enemmän ja herkuteltua vähemmän, joten suunta on oikea.

Tänäänkin teki kaupassa mieli sitä suklaalevyä, mutta maltoin mieleni. Tavallaan oli hölmöä ostaa ne jugurtit "kompromissiherkuiksi", koska nyt minun ei edes tee niitä kovin paljon mieli (toisin kuin viime viikolla) kun ajattelen vaan sitä suklaata. Jos herkuttelee, pitäisi kai syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Suklaata on vain niin vaikeaa syödä kohtuullista määrää. Toisaalta kahdesta tuollaisesta jugurtistakin tulee aikamoinen pommi... No, tästä oppii.

Sen lisäksi, että liikunta on pysynyt tiukasti kuvioissa ja tällä viikolla kaloritkin ovat alkaneet kääntyä laskuun, olen oppinut myös syömään säännöllisemmin. Syön neljä - viisi kertaa päivässä (iltapala jää toisinaan syömättä), suht inhimillisiin aikoihin (vaikka iltaruoka tuleekin syötyä paljon myöhemmin kuin Suomessa on tapana), ja mikä tärkeintä, en napsi aterioitten välillä. Joskus jos urheilen kovasti, saatan ottaa jonkun pienen välipalan, mutta muuten en ole koko aikaa mussuttamassa jotain niin kuin ennen. Kiva huomata, että edes jokin muuttuu.

rauhallinen vappu

Vappua ei onneksi juhlita täällä Ranskassa ihan yhtä railakkaasti kuin Suomessa :). Käytiin katsomassa ruotsalaisten vappukokkoa ja pidettiin tavallista perjantaihauskaa, mutta ilta meni oikeastaan paljon rauhallisemmin kuin monet aiemmat viikonloppuillat. Olen ottanut tavakseni syödä salaattia tai jotain muuta kevyttä ennen yhteisiä viikonloppuherkutteluja; oma syöpöttely pysyy paljon helpommin kurissa. Kämppikset tosin ihmettelevät, missä välissä minä oikein syön, kun tulen keittiöön aina kylläisenä... En vaan tykkää kokata pursuilevan täydessä keittiössä, vaikka yhteinen ruoanlaitto ja illallistaminen onkin hauskaa. Eilen tuo strategia toimi hyvin, söin muutaman pienen pala flamkuchenia ja jätin jälkiruokaherkut kokonaan väliin. Vähän teki mieli napsia suihin edes yksi pieni kakkupala, mutta toisaalta se tuntui niin turhalta, että jätinkin kokonaan väliin. Yhdestä pienestä palasta nyt ei olisi ollut niin kovasti haittaa, mutta harmittavan harvoin se napostelu jää vain siihen yhteen palaan... Viiniä tuli juotua jonkun verran, mutta sitäkin aika kohtuudella. Yhteensä kalorit jäi pienestä herkuttelusta huolimatta siihen 2000 pintaan, ja olin ihan tyytyväinen.

Iltapäivällä söin yhden bretagnelais-keksin, jota olin himoinnut kaksi päivää, mutta ehkä se sallitaan perjantain kunniaksi. Kaupassa käydessä teki kamalasti mieli ostaa suklaata, mutta voitinpa senkin taistelun ja suklaa jäi hyllyyn. Kompromissina ostin kaksi suklaajugurttia, mutta tänä aamuna ainakaan ei tehnytkään mieli syödä niitä. Hyvä minä.

Eilisestä keksinsyönnistä sisuuntuneena vedin nuo aiemmin postatut videojumpat kummatkin kolme kertaa läpi ja tein vielä kirsikaksi vähän punnerruksia, vaikka oikeastaan olin ajatellut pitää lepopäivän... Tein reisijumpan ensin ja sen päälle vatsalihasliikkeet tuntuivat rankemmilta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään ei silti ole lihakset mitenkään erityisen kipeät. Tänään ajattelin käydä rauhallisella lauantailenkillä, muuten täytyy uhrata koko päivä noille tenttikirjoille... Eilen illalla jo melkein lupasin lähteä juoksemaan Rooman maratonin ensi keväänä, joten pakko kai se on lenkkipolulle tänäänkin jaksaa... En kyllä oikeastaan haluaisi juosta maratonia, puolikkaan voisin kyllä Roomassa vetää :). Täällä on vaan sellainen ryhmäpaine, kun vähän joka toinen kämppis tuntuu olevan jonkun sortin ultraurheilija. Lenkkiseuraa olisi tänäänkin löytynyt kahteenkin otteeseen, mutta juoksukunto on talven jäljiltä vielä sen verran pölyinen, että taidan kuitenkin mennä ihan yksin köhimään ja punastelemaan tuonne. Tänään on onneksi vähän viileämpi ilma, niin Pohjoisen tyttökään ei kuole lämpöhalvaukseen juostessa.

Nyt kuun vaihteessa pitäisi päivittää nuo mitat ja ottaa uudet kuvat, tuskin niissä kovin paljon muutosta on tapahtunut. Teen ne joku aamu, niin on mahdollisimman vähän turvonnut olemus :). Painosta en osaa vaa'attomana sanoa mitään nytkään...

tuplaurheilua

Huh, tänään onkin ollut vähän super-liikuntapäivä. Kävin aamulla ensin juoksemassa 40 minuutin lenkin (ja meinasin kuolla lämpöhalvaukseen... en tiedä, miten voin treenata - tai elää - täällä kesällä, kun nytkin on jo näin helteistä) ja sit lähdin samaan hikeen vielä uimahalliin, jossa uin 300 metriä. Päälle tietysti se reipas kävely sinne uimahallille ja venyttelyt. Huomaa, että on tenttikausi menossa kun on yhtäkkiä kamalasti aikaa urheilulle. Ja nyt meinaan koko ajan nukahtaa kirja kädessä...

Väsymyksestä huolimatta tuntuu kyllä hyvältä. On sellainen olo, että vanhat voimat ovat taas löytymässä. Yllättävän paljon sitä ihminen jaksaa, jos vaan haluaa. Ainakin minulla se jaksamattomuus usein on pään sisällä eikä lihaksissa.

Eilen en ollut ihan yhtä tehokas, mitä nyt viiletin kaupungilla ja illalla tein 20 min lihasjumppaa ja 20 min venyttelyjä. Eilen ei tuntunut oikeastaan missään tuo toissailtainen vatsalihastreeni, mutta nyt kyllä tuntuu kun eilenkin vielä vedin sen sarjan läpi kerran. Tänään illalla en kyllä aio kiusata lihaksia enää (lähden vähän ulos tuulettumaan, niin en pääse pyörtämään tätä päätöstä vaikka haluaisinkin :). Viikonloppuna en taida ehtiä rehkimään ihan näin paljoa, mutta toivotaan etten nyt ihan hunningolle lipsahda vaikka vappua täälläkin aiotaan huomenna juhlia.

Eiliset syömiset meni hyvin, vaikka söin kyllä 30g suklaata. Keskiviikosta on näköjään muotoutumassa joku epävirallinen herkuttelupäivä... No, huijasin taas itseäni vähän ja ostin kaupan pienimmän suklaalevyn :). Arvoin hetken 30g:n ja 70g:n patukoiden välillä, mutta koska olisin kuitenkin syönyt sen isommankin kokonaan, niin otin turvallisesti sen pienemmän. Kokonaiskaloreiksi tuli n. 1950 - jos olisin jättänyt tuon suklaan syömättä niin taas oltaisiin jääty sinne 1800. Ihanasti kannustaa toi kiloklubiin merkkailu. Illalla kieltäydyin myös sekä viinilasillisesta että tarjotuista suklaakarkeista ja olin kyllä itsestäni aika ylpeä. Ei tehnyt edes pahaa katsoa, kun toinen mussutti niitä kädet ja naama tahmeina. Olin myös ylpeä, kun en ostanut sieltä ruokatavaratalosta mitään muuta herkkuja, kuin sen yhden pienen suklaalevyn; tarjontaa kyllä oli ihan riittämiin...

Nyt pitänee palata noiden oppikirjojen pariin taas, että tosiaan ehtii sinne uloskin. Voi olla, että tänään tulee otettua joku lasillinen, mutta nythän onkin jo melkein viikonloppu... Eiks niin?

draivi päällä

Olen päivän mittaan lueskellut kahtakin blogia, joiden kirjoittajat koettavat elää 200 - 500 kalorilla päivässä. Hullua. Jotenkin en pysty lopettamaan, mutta melkein menee kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin noita juttuja lukiessa.

Itse tuli tänään syötyä n. 1700 kaloria, mikä on ihan ok. Olen kyllä varma, että kiloklubi antaa mangosta ihan liikaa kaloreita :). Popsin niitä yhden päivässä kun ovat täällä niin hyviä. Nälkä ei ole tänään ollut missään vaiheessa, keho kyllä varmaan tottuu vähemmille kaloreille aika helpolla (kunhan ei mennä sinne kahdensadan pintaan) ja syönhän minä nyt kuitenkin aika reilusti.

Urheiltua on tullut oikein reippaasti ja siitä olen iloinen. Kävin siellä uimassa, lenkille en tänään ehtinyt mutta sen sijaan tein kolmisen varttia lihasjumppaa kotona ja vielä 20 minuuttia venyttelyjä. Mulla on salaisena paheena katsoa salkkareita nettitv:stä, sen aikana ehtii juuri sopivasti venytellä paikat vetreiksi :). Uin tänään 500 metriä, huijasin vähän itseni siihen... Tajusin, että viimeksi kun muka uin 520 metriä, olin arvioinut metrit väärin ja uitu matka oli siis todellisuudessa jonkun verran lyhyempi. Tänään kuitenkin tolkutin itselleni, että uithan sä viimeksikin 500 metriä, kyllä sä nytkin jaksat! Ja niin jaksoin.

Löysin jostain blogista linkit näihin Tone It Up -jumppavideoihin ja pakkohan ne oli heti testata. Tein noi vatsaliikkeet kolme kertaa läpi ja toisen sarjan kerran (lukuunottamatta sitä portaissajuoksua, kun en kehdannut mennä keskellä yötä tonne asuntolan portaisiin juoksemaan...). Kivoja liikkeitä, katsotaan oonko huomenna samaa mieltä.

vähemmän kaloreita

No niin. Tänään tuli syödyksi n. 1800 kcal, joka ei ole ihan kamalan vähän mutta vähemmän kuin yleensä päivässä syön. Kiloklubin mukaan peruskulutukseni energia on melkein 2400 kcal, joten vajetta tulee selvästi - varsinkin kun laskee liikunnat mukaan. Tänään en ole tosin muuta tehnyt kuin kävellyt, kohta teen venyttelyt ja ehkä muutamat lihaskuntoliikkeet. Tänään tuli myös syötyä hyvin sopivasti kaikkia ruoka-aineryhmiä, vaikkakin söin omasta mielestäni vähän liikaa kananmunaa. No, pallot on joka tapauksessa vihreällä. Välillä on ollut vähän nälkä, muttei mitenkään merkittävästi. Mässäilyviikonlopun jälkeen keholla varmasti kestää tottua pienempään kalorimäärään, vaikkei tuo tänäänkään mikään minimaalinen ollut. En kuitenkaan aio (vieläkään) ruveta miksikään 1000 kcal:n nälkäkurjeksi, ja vaikka aikoisinkin, niin ei reilusta 2000 kalorista ihan suoraan yhdessä päivässä siihen varmasti pääsisikään. Tuollainen 1600 - 1800 kcal voisi olla minulle ihan sopiva, katsotaan nyt miltä se alkaa tuntua.

Liikkumiset on tosiaan jääneet tänään aika vähälle. Vähän olisi tehnyt mieli juoksemaan, mutta olen ollut sen verran laiska ja väsynyt, että lopulta päätin pitää tänään lepopäivän. Olenpahan saanut mukavasti opiskeltua, joten ei päivä ole ihan hukkaan mennyt. Huomenna koitan ehtiä taas uimaan ja ehkä lenkillekin, jos ei ol liian vetämätön olo tai kiireinen päivä. Nyt taidan painua tästä venyttelyjen kautta nukkumaan, niin jaksan sitten huomenna nousta tekemään kaiken mitä suunnittelen...

...ja loppuviikon löysäily

Huh. Viikonloppu meni kyllä tosiaan ihan harakoille. Oltiin kaksi päivää maakuntamatkailemassa ja pitihän sitä nauttia paikallisista antimista; siideristä ja voilla leivotuista kekseistä ja täytetyistä letuista ja simpukoista ja... Kalorit olivat ihan pilvissä, mutta toisaalta nautin melkein joka suupalasta. Kotona olisin pystynyt pysymään helposti aisoissa, mutta matkalla hyvien ystävien seurassa en edes halunnut alkaa nipottaa. Tärkeintä on se, että nyt uuden viikon alkaessa palaan heti takaisin ruotuun enkä jatka moista ruokajuhlaa kotona. Eilen illalla kokattiin jo yhdessä puhdistava ja terveellinen illallinen ja tällä viikolla yritän syödä mahdollisimman hyvin ja vähän vähemmänkin.

Nähtävyyksiä kierrellessä tuli onneksi käveltyäkin aika lailla, joten ihan miinukselle viikonloppu ei mennyt. Ja parin päivän pyrähdys pikkukaupunkeihin ja pois arjesta teki tosi hyvää, vaikkei minun arkeni opiskeluja lukuunottamatta täällä niin kovin raskasta olekaan. Täällä on jo niin lämmintä, että uimarannat olivat täynnä pelkissä bikineissä loikoilevia ranskattaria ja se vielä lisäsi laihdutusmotivaatiota.

Eilen kotimatkalla eväskeksit alkoivat jo ällöttää ja se tuntui hyvältä. Teki mieli salaattia ja terveellisiä ruokia. Minusta on ihanaa huomata, miten hyvä olo itselle tulee kun syö terveellisesti ja päinvastoin. Hyvästä ruoasta on kyllä ihanaa nauttia välillä vähän huolettomamminkin, mutta sille turvonneelle ja ähkyiselle ololle voin kyllä sanoa hyvästit ihan ilomielin.

Tällä viikolla keventelen siis ruoista ja yritän liikkuakin kunnolla, nyt kun se flunssa ei enää vaivaa. Mennyt kuukausi on ollut hyvää aikaa totutella uusiin tapoihin ja asenteisiin - nyt haluaisin ihan oikeasti alkaa laihtuakin!

alkuviikon tsemppi

Täällä ollaan. Ja kuten lupasin, niin viikko on tosiaan mennyt kevyissä merkeissä - tai ainakin kevyemmissä kuin viikonloppu. Flunssa on onneksi hellittänyt ja olen päässyt vähän liikkumaankin, vaikka opintojen kanssa pitää juuri nyt aika kiirettä... Tiistaina kävin taas uimassa (ja huomenna haluaisin mennä uudestaan, olen jäänyt vähän koukkuun :), tällä kertaa tuli uitua muistaakseni 375 metriä. Tuntui vielä vähän tuo flunssa kehossa, joten en viitsinyt rehkiä. Ja lisäksi uimahalli oli jälleen kerran täynnä äkäisiä ranskalaisia... Tänään kävin jo hölkkäämässä sellaisen puolen tunnin lenkinkin, sitä olikin ollut ikävä. Lähdin vähän liian kovalla vauhdilla, kun piti näyttää söpöille naapurinpojille mallia :). Juokseminen tuntui kyllä silti hyvältä, vaikka astmakohtausvaaran takia piti välillä vähän höllätä tahtia ja kävellä.

Huomenna tosiaan tekisi kovasti mieli uimaan taas, vaikka siinä meneekin enemmän aikaa kuin juoksemisessa. Lauantaiaamuna aikaisin lähdetään pienelle maakuntamatkalle, joten viikonloppuna en ehdi kummemmin urheilla - enkä opiskella. Siksi pitäisikin huomenna vähän priorisoida opintojen eduksi...

Syömiset on menneet aika mukavasti, vaikka kaloreja mulla tulee kyllä koko ajan aika paljon - 2000 ihan helposti. En todellakaan ole mikään nälkäkurkilaihduttaja... Tavoitteena on vähentää määrää jonkin verran, mutta ensin haluaisin oppia syömään tasapainoisesti. Kasvisten syömisessä mulla ei ole mitään ongelmia, tänäänkin niitä on tullut syötyä melkein 1,5 kiloa. Vaikeinta sen sijaan on saada tarpeeksi proteiinia. En ole nykyään enää ihan sataprosenttinen kasvissyöjä, mutta eläinkunnan tuotteita tulee silti syötyä aika vähän ja muista ruoka-aineista proteiinia onkin haastavampi saada. Myös kuitujen kanssa on välillä ongelmia, mutta suuri kasvisten määrä auttaa useimmiten siihen ongelmaan. En syö täällä leipää oikeastaan ollenkaan, kun en ole mikään patonginystävä ja ruisleipää taas on vaikeaa saada... Välillä syön näkkäriä tai tuliaisina saatuja hapankorppuja ja jonkin verran tietysti muroja/mysliä/puuroa, joista niistäkin saa kuituja kyllä. Aikaisemmin vaikeinta oli herkkujen syöminen - tai pikemminkin niiden syömättä jättäminen... Tällä viikolla vain eilen Kiloklubin herkkupallo on ollut keltaisella (siis ei edes punaisella!). Eilen olin käymässä töiden takia naapurikaupungissa ja odotellessa annoin itselleni luvan herkutella. Ostin pienen rasiallisen herkkusuklaata ja mussutin tietysti kaikki kerralla... Tänään söin iltapalaksi pikkuisen jäätelöä ja kuohuviiniä yhden kaverin kunniaksi, mutta vihreällä silti pysyttiin!

Jatkossa tosiaan yritän pudottaa kokonaiskalorimäärää pienemmäksi ja muuten pysyä tässä tasapainossa. Muutama päivä sitten yritin taas käydä vaateostoksilla, mutta pukukopin peilikuva masentaa edelleen. Ostin kuitenkin kaksi lohtuvaatetta: t-paidan, joka on massun kohdalta sopivan löysä niin että mahan saa piiloon ja ihanat sortsit, joista jouduin kyllä ottamaan kamalan ison koon... Mutta hyvältä ne näyttävät ja juuri sellaista buustausta nyt tarvitsinkin. Odotan innolla, jos laihtuminen jonain päivänä alkaisi näkyä vaatteissakin. Painosta minulla ei ole mitään käsitystä, kun ei tosiaan sitä vaakaakaan ole. Työpaikan vaaka on viime viikkoina näyttänyt sen 67,9kg, tosin en tiedä kuinka oikein sekään näyttää. Muutama päivä sitten kävin kaverin vaa'alla ja se taas näytti lähemmäs 65kg. Se kuulostaa toki paremmalta, mutten nyt yhtään tiedä mihin luottaa. No toivotaan, että senteissä/vaatteissa/peilissä alkaisi pian näkyä muutoksia. Olo ainakin on parempi, ja se on jo hyvä alku.

p.s. Ja ai niin, tervetuloa molemmat lukijat :)

onneksi viikonloppu on ohi...

Viime päivät on menneet sen verran epälaihdutusmaisissa tunnelmissa, etten ole jaksanut paljon kirjotella tänne. Olen syönyt ihan mitä sattuu ja kuinka paljon sattuu. Liikuttua on onneksi tullut ihan reilusti, mutta huomisesta alkaen pitää kyllä taas tsempata.

Olen ollut koko loppuviikon vähän flunssainen, enkä ole voinut kovin rajua liikuntaa harrastaa. Sen takia eilinen tanssituntikin jäi väliin, vaikka lopulta päädyinkin pelaamaan lentistä melkein kaksi tuntia ja illalla vielä diskoon tanssimaan... Käveltyä on tullut ihan hurjasti, täällä on melkein hellesäät ja tekee paljon mieluummin lähteä ulos vaeltelemaan kuin istua koulukirjojen ääressä... Ensi viikolla toivottavasti olen jo uinti-/juoksukunnossa, on jo vähän ikävä sellaista tarkoituksellista liikuntaa.

Viikonloput ovat minulle kyllä selkeästi vaaranpaikkoja. Silloin kaikilla on aikaa hengailla ja ennen kaikkea syödä ja juoda määrättömän paljon. Hyvä puoli on se, että porukassa tulee koko ajan myös tehtyä jotain, mutta syömisiään olisi aika paljon helpompi tarkkailla, jos ei koko ajan olisi sellaista ryhmäpainetta päällä... No, siinä on yksi opeteltava asia. Koetan aloittaa jo heti huomenna. Tänään kävin nälissäni ja laiskuuttani syömässä ihan oikeaa roskaruokaa, vaikka siitä tulee minulle aina ihan kamalan paha olo. Huomenna on hyvä aloittaa taas kevyempi linja - hampurilaisia ei ainakaan vähään aikaan tee mieli...

motivaatiofarkut

Puheen ollen niistä farkuista, jotka eivät mahdu päälle...

Oli pakko ottaa lisää kuvia, jos se peba sitten nousiskin vähän helpommin siitä penkistä - ja ehkä vielä joskus mahtuis näihin:




Toi sivukuva on kyllä ihan kauhea... Teki aika paljon mieli vetää vatsaa sisään, mutta onpahan nyt autenttinen - ja motivoivampi - kuva. Noi farkut on joskus ihan oikeasti mahtuneet päälle ja istuneetkin ihan kauniisti, että ehkä tässä toivoa vielä on...

huono päivä

Tänään ei tosiaan ole ollut ihan paras laihdutus- tai mikään muukaan päivä. Olen vähän vilustunut enkä siksi viitsinyt urheilla tänään lainkaan, vaikka olisinkin halunnut lähteä juoksemaan. Ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi huilata yksi päivä kuin tulla kunnolla kipeäksi ja joutua huilaamaan kolme viikkoa... Juoksin kyllä ympäri kaupunkia ja kiertelin vaatekaupoilla, mutta siitäkin tuli lopulta paha mieli. Olen vähän huono ostamaan vaatteita ja tässä koossa se ei ole ainakaan yhtään hauskempaa. Inhoan sovittaa vaatteita, jotka eivät ole minun oikeaa kokoani ja inhoan katsoa itseäni pukukoppien peileistä räikeissä valoissa. Sitä paitsi minun pitäisi ostaa uudet farkut (tällä hetkellä kaapissa on kahdet, joista toiset ovat niin rikki ettei niitä kehtaa enää käyttää ja toiset eivät mahdu päälle...) ja farkkujen ostaminen on mielestäni ihan kamalin vaateostosasia, mitä on olemassa.

Tänä aamuna pääsin myös vaa'alle ja se ryökäle kehtasi näyttää taas tasan samaa painoa kuin viime viikolla. Melkein jo kävin ostamassa oman vaa'an kotiin, mutta ainoa jonka löysin oli niin kallis etten raaskinut sijoittaa siihen muutaman kuukauden takia. Minulla ei ole kyllä ikinä ollut omaa vaakaa kotona, mutten todennäköisesti viitsisi sitä täältä asti raahata mukaani. Jos löydän edullisen vaa'an, ostan pois että saisin edes jotain luotettavuutta tuohon painon mittaamiseen. Voi tietty olla, että edulliset vaa'at eivät ole kovin tarkkoja, mutta sitten voisin ainakin mitata painon aina samaan aikaan ja ihan kotona. Tarvitsisin edes jotain näyttöä siitä, että tästä kaikesta on jotain hyötyäkin.

Olin kotiin päästyäni niin ryytynyt kaikesta, että marssin suoraan herkkukaapille ja popsin suuhuni kaikki seitsemän pääsiäislahjaksi saatua konvehtia... Tuli vähän morkkis ja aika paljon paha olo. Tuollaisesta vahinkoherkuttelusta tulee minulle paljon huonompi omatunto kuin jos herkuttelen tietoisesti. Esim. jos menen johonkin juhliin, en yleensä jaksa liikaa huolehtia siitä mitä syön. Mutta kun yksin hotkii salaa suklaata ihan ilman mitään syytä, se tuntuu paljon pahemmalta repsahdukselta.

Suklaasta huolimatta päivän kaloriannos ei onneksi noussut ihan kamalan korkealle vaan pyörii siinä kiloklubin suosituksen pinnassa. Kiloklubin suosituksethan ovat kyllä aika reiluja ja olenkin miettinyt, että pitäisikö sitä päiväkulutusta hilata pikkuisen alemmaksi. En missään tapauksessa halua alkaa millekään 1000 kalorin dieetille; en ikinä pystyisi sellaiseen retkahtamatta, en usko että se on kenellekään hyväksi enkä myöskään että siitä on apua pitkällä aikavälillä. Voisi tuosta päiväannoksesta silti pari sataa kaloria varmaan vähentää, niin lähtisi paremmin käyntiin tämä homma. Se tuntuu vaan olevan kamalan vaikeaa, minusta kun tuntuu että syön paljon enemmän nyt kun yritän syödä säännöllisesti sen viisi kertaa päivässä...

Päätin tänään silti olla suklaaretkahduksesta ja pysyvästä painosta huolimatta armollinen itseäni kohtaan; kipeänä kai pitääkin olla. En aio kuitenkaan lannistua, vaan jatkaa sisulla. En tahdo olla tällainen joten ei tässä muukaan auta. Pidän itseni liikunta- ja ruokakurissa, vaikka tuloksia ei tulisikaan ihan viikossa. Muuten nautin elämästä ja hemmottelen itseäni muilla tavoin kuin herkuilla. Eilen ostin kaapin täyteen kaikkia ihania hemmotteluasioita, mm. porkkanarasvaa, banaanishampoota ja suklaasuihkugeeliä. Miksi sitä ruokaa oikeastaan tarvitsee syödäkään, kun sen voi mättää ihollekin :).

liikuntaväsymys

Olen istunut tässä koneella varmaan pari tuntia ja lueskellut inspiraatioblogeja ja ties mitä... Aamu alkoi mukavasti tunnin kävelylenkillä ja uimahallilla. Altaassa oli yhtä aikaa käynnissä vesijumppa ja muutenkin kamalasti ihmisiä, mutta uiminen oli silti aika ihanaa. Viimeksi sain kramppailulta hädin tuskin 300m uitua, tänään uin 520 metriä. Olin aika tyytyväinen :). En kylläkään niihin urpoihin, jotka siellä altaassa tötöilivät ihan miten sattuu. Viimeksi hallilla oli kamalasti lapsia jotka hyppivät sinne tänne, mutta he olivat kyllä tuhat kertaa kohteliaampia kuin nämä aikuiset hylkeet... No, mutisin vähän harmisanoja suomeksi ja jatkoin uimista, niin tuli parempi mieli. Koko iltapäivän on sitten ollut vähän liiankin raukea olo, tenttikirjat odottavat edelleen avaamistaan... Nälkäkin iski ja söin illallisen jo paria tuntia aiemmin kuin normaalisti. Pitää varmaan käydä aikaisin nukkumaan niin ei tule hurjia mielitekoja... Onneksi on aikainen herätyskin.

Eilen kävin juoksemassa puolen tunnin lenkin, eikä tällä kertaa sattunut mihinkään! Reidet olivat vähän hellänä tanssista ja jalkapallosta, mutta muuten oli helpon tuntuista juosta. Ihanaa kun juoksuote alkaa taas löytyä. Ja uidessa viimeistään kaikki lihaksetkin vertyivät mukavasti, nyt ei oikeastaan mistään enää kiristele.

Eilen meni kyllä syömiset ihan pelastusarmeijalle, kun illalla oli ystäväni synttärikestit. Tuli syötyä mm. pastaa, patonkia ja juustoa, salmiakkia, suklaata, pikkuleipiä, salamia... Ja mansikoita ja samppanjaa. No, ystäväni sanoikin "ei se juhla vaan se arki". Kalorit nousivat aika hurjiksi, niin välillä pitää vähän irrotella. Hyvässä seurassa on kiva herkutella, mutta oli kyllä aika turvonnut olo kun kävelin kotiin. Jospa loppuviikon yrittäisi ottaa vähän kevyemmin, tuonne viikonloppuun nyt ainakin.

Huomenna on taas työ- eli vaakapäivä, jännittää vähän mitä se nyt näyttää...