No niin, en ole vieläkään ehtinyt olla kovin paljon aktiivisempi - blogin suhteen ainakaan. Liikkumisen kanssa on onneksi mennyt paremmin. Työpäivinä en ehdi muuta kuin herätä, matkustaa töihin, hymyillä kauniisti ja matkustaa takaisin kotiin nukkumaan... Ja vapaapäivinä en jaksa tehdä paljon mitään. Perjantai- ja keskiviikkoaamuina kävin vapaapäivien kunniaksi kyllä aamulenkeillä, mutta tänään en tohtinut mennä, kun eilen tuli juotua sen verran alkoholia. Huomennakin on onneksi vapaata, niin jospa sitä sitten jaksaisi. Eilen tuli kyllä tanssittua tuntikausia kesäsateessa, joten ei sekään päivä ihan hukkaan mennyt :).
Juokseminen on kulkenut ihanan kevyesti, helteistä huolimatta. Olen tainnut löytää sellaisen oikean rytmin, jossa askel nousee sopivan kevyesti ja juoksu rullaa. Toivottavasti se pysyy mukana niin syyskuun puolikkaasta saattaa tullakin jotain. Perjantaina hölkkäilin kolme varttia, nyt onkin tavoitteena pidentää vähän sitä peruslenkkiä, ettei aina tulisi juostua samaa puolen tunnin ympyrää...
Alkuviikosta kävin taas kämppisten kanssa pelaamassa jalkapalloa ja muistin taas, miten paljon rakastan sitä lajia. Olisi ihanaa päästä taas pelaamaan johonkin oikeaan joukkueeseen! Tällä kertaa mukana ei ollut mitään suuria fudistähtiä ja sain loistaa kymmenen vuoden takaisilla taidoillani yllättävän paljon :). Tosin peliporukassa oli yksi vähän turhan macho arabimies, joka ei oikein pitänyt siitä, että puolipukeinen blondi nappasi pallon pois... Inhotti, ettei voinut pelata ihan pelkästään huvin vuoksi, mutta siitä sisuuntuneena tein kyllä aika monta maalia :).
Syömiset on olleet ihan ok, mitä nyt alkoholia on tullut juotua jo kolmena päivänä tällä viikolla. Herkuista olen syönyt paljon juustoa ja vähän suklaata, mutta muuten olen pysynyt hyvin ruodussa. Pitkät työpäivät haittaavat ruokarytmiä enkä iltaisin töiden jälkeen oikein jaksaisi enää kokata, mutta yritän parhaani. Töissä olen syönyt melkein joka päivä kalaa ja höyrytettyjä kasviksia ja jälkkäriksi hedelmiä - ja ihmetellyt langanlaihoja ranskiksia, jotka tunkevat suuhunsa pihvejä ja frittejä ja juustokakkuja ja välipaloiksi suklaata ja kokista. Kollegani valittikin minulle, että inhoaa meitä tervehenkisiä ihmisiä...
Vaakaa en ole taas nähnytkään, mutta äsken mittailin salaa vähän ympärysmittoja ja niissä oli onneksi vain iloisia yllätyksiä. Kuun vaihdehan onkin jo melkein käsillä, joten jonain aamuna pitää taas suorittaa "virallinen" mittaus ja ottaa lisää kuvia. Nyt lähden pähkäilemään jotain lounasta ja varmaan vähän päiväkävelylle, kun pää on eiliseltä vähän tunkkainen...
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
täällä taas
Heippa! Tässä onkin vierähtänyt hetki muiden asioiden kuin blogin parissa, mutten ole kadonnut mihinkään. Viime viikonlopun sukulaisvieraat ja tällä viikolla viimeiset tentit ovat vieneet kaiken ajan ja energian, nyt on onneksi jo melkein loma.
"Projekti" ei ole ollut kokonaan katkolla, joskin vähän säästöliekillä. Vieraiden kanssa tuli syötyä aika hyvin, jälkiruokien ja viinien kera, muttei onneksi ihan överisti. Samoin tenttikirjojen alle hautautuneena ei tehnyt kauheasti mieli ajatella syömisiään ja jonain päivänä taisin popsia yhden lohtusuklaalevyn... Yleensä tenttikausina sallin itselleni kuitenkin ihan mitä vaan, nyt pysyin enimmäkseen kurissa kuitenkin. Liikunta jäi vähän vähemmälle, ensimmäistä kertaa mun kiloklubiaikana se liikuntasuositus -1500kcal ei tullut ihan täyteen, mutta tästä on hyvä parantaa taas. Eilen tosin olin töissä, joka tarkoittaa sitä, että olin 10h jaloillani, joten kulutus oli ehkä vähän suurempi kuin normaalipäivinä. Samaa herkkua on tarjolla seuraavan kahden viikon ajan joka toinen päivä, sitten alkaa ihan oikea loma.
Juoksu on jäänyt vähemmälle, mutta siihen aion nyt alkaa panostaa, sen puolimaratoninkin takia. Täällä on vaan niin pirun kuuma, ettei paljon juokseminen innosta... Tänään aamulla olin menossa lenkille, mutta reisilihakset ovat lauantain tanssitunnista ja eilisestä seisoskelusta niin jumissa, että jäin hyvällä omallatunnolla nukkumaan vielä hetkeksi... No, ehkä menen illemmalla tai jumppaan ainakin kotona jotain.
Lauantaina pääsin tosiaan pitkästä aikaa tanssimaan hiphoppia ja se oli täydellistä! Ensin en meinannut edes mennä, ei huvittanut yhtään kun oli kuuma enkä ollut viimeksi tunnilla ja ajattelin, etten osaa taas mitään. Ja kun paikalla oli alussa vain opettaja, minä ja yksi toinen kurssilainen, niin ei kyllä innostanut yhtään enempää. Lopulta meitä taisi olla viisi, uusi koreografia oli ihana ja minä opin sen kerrankin alusta asti tosi hyvin. En edes hermostunut, kun se ope tuli neuvomaan :). Ja se kehuikin minua ihan kamalasti tällä kertaa. Uudessa koreografiassa oltiin sekä jaloilla että maassa ja se tuntuu siis edelleen reisissä ja käsilihaksissa. Kahden tunnin tanssisessio oli kuitenkin täydellinen ja harmittaa nyt jo, että tunnit loppuvat muutaman viikon päästä - varsinkin kun en ensi lauantaina taaskaan pääse paikalle töiden takia.
Nyt taidan mennä nauttimaan tuosta helteestä ihan rennosti, mutta koetan päästä liikuntaruotuun taas pian. Ruokien kanssa on vähän hankalaa, kun mulla on työpäivän aikana vaan yksi tauko ja kun päivään menee matkoineen 11 tuntia niin syömisvälit venytvät aika pitkiksi. Eilen selvisin onneksi ihan mukavasti, mitä nyt tuli korkattua olut päivän päätteeksi... Viime perjantaina, viimeisen esseenpalautuksen jälkeen, herkuttelin tällaisella unelmalla:
"Projekti" ei ole ollut kokonaan katkolla, joskin vähän säästöliekillä. Vieraiden kanssa tuli syötyä aika hyvin, jälkiruokien ja viinien kera, muttei onneksi ihan överisti. Samoin tenttikirjojen alle hautautuneena ei tehnyt kauheasti mieli ajatella syömisiään ja jonain päivänä taisin popsia yhden lohtusuklaalevyn... Yleensä tenttikausina sallin itselleni kuitenkin ihan mitä vaan, nyt pysyin enimmäkseen kurissa kuitenkin. Liikunta jäi vähän vähemmälle, ensimmäistä kertaa mun kiloklubiaikana se liikuntasuositus -1500kcal ei tullut ihan täyteen, mutta tästä on hyvä parantaa taas. Eilen tosin olin töissä, joka tarkoittaa sitä, että olin 10h jaloillani, joten kulutus oli ehkä vähän suurempi kuin normaalipäivinä. Samaa herkkua on tarjolla seuraavan kahden viikon ajan joka toinen päivä, sitten alkaa ihan oikea loma.
Juoksu on jäänyt vähemmälle, mutta siihen aion nyt alkaa panostaa, sen puolimaratoninkin takia. Täällä on vaan niin pirun kuuma, ettei paljon juokseminen innosta... Tänään aamulla olin menossa lenkille, mutta reisilihakset ovat lauantain tanssitunnista ja eilisestä seisoskelusta niin jumissa, että jäin hyvällä omallatunnolla nukkumaan vielä hetkeksi... No, ehkä menen illemmalla tai jumppaan ainakin kotona jotain.
Lauantaina pääsin tosiaan pitkästä aikaa tanssimaan hiphoppia ja se oli täydellistä! Ensin en meinannut edes mennä, ei huvittanut yhtään kun oli kuuma enkä ollut viimeksi tunnilla ja ajattelin, etten osaa taas mitään. Ja kun paikalla oli alussa vain opettaja, minä ja yksi toinen kurssilainen, niin ei kyllä innostanut yhtään enempää. Lopulta meitä taisi olla viisi, uusi koreografia oli ihana ja minä opin sen kerrankin alusta asti tosi hyvin. En edes hermostunut, kun se ope tuli neuvomaan :). Ja se kehuikin minua ihan kamalasti tällä kertaa. Uudessa koreografiassa oltiin sekä jaloilla että maassa ja se tuntuu siis edelleen reisissä ja käsilihaksissa. Kahden tunnin tanssisessio oli kuitenkin täydellinen ja harmittaa nyt jo, että tunnit loppuvat muutaman viikon päästä - varsinkin kun en ensi lauantaina taaskaan pääse paikalle töiden takia.
Nyt taidan mennä nauttimaan tuosta helteestä ihan rennosti, mutta koetan päästä liikuntaruotuun taas pian. Ruokien kanssa on vähän hankalaa, kun mulla on työpäivän aikana vaan yksi tauko ja kun päivään menee matkoineen 11 tuntia niin syömisvälit venytvät aika pitkiksi. Eilen selvisin onneksi ihan mukavasti, mitä nyt tuli korkattua olut päivän päätteeksi... Viime perjantaina, viimeisen esseenpalautuksen jälkeen, herkuttelin tällaisella unelmalla:
maanantai 10. toukokuuta 2010
hups
Menin sitten ilmoittautumaan sinne rantamaratonille, puolikkaan matkalle tosin vaan. Kaikenlaista se teettää, kun ei jaksaisi opiskella... Mutta eipähän oo enää ees vähän huono omatunto suklaan syömisestä.
opiskeluväsymys/juoksuinto
En jaksaisi enää tippaakaan noita koulutehtäviä... Tuntuu, ettei ne edes etene mihinkään ja päivät vaan kuluu ja millekään muulle ei muka riitä aikaa, vaikken saa mitään tehtyäkään. Tänään kävin päivällä sentään juoksemassa, ja kummasti siitä tuli taas virtaa ja parempi mieli. Eilen en mennyt, vaikka kuinka teki mieli, kun ajattelin että täytyy priorisoida noita kouluasioita. Ja sitten istua möllötin tässä ja lueskelin jotain nettifoorumeita, ihan kuin siitä olisi sitten ollut enemmän hyötyä...
Tänään juoksu kulki ihanan kevyesti, vaikka olinkin yksin juoksemassa. Sain juostua sopivan rauhallista tahtia ja jalka nousi jotenkin hämmästyttävän helposti. Tätä lisää. Inhottavasti vaivaa kyllä tuo siitepöly (ja katupölykin varmaan täällä suurkaupungissa), viiden minuutin välein saa niistää ja henki salpautuu astmalääkkeistä huolimatta. Hyvä olo, parempi mieli tuli silti ja haave Espoon puolimaratonista vaan kirkastuu silmissä :).
Monet aloittelevat juoksijat tuntuvat noudattavan sellaista mallia, jossa lenkeillä aina vuorotellen juostaan ja kävellään tietty aika/matka. Tuo onkin varmasti hyvä tapa aloittaa (ja näinhän siis useimmissa juoksuohjelmissa neuvotaankin). Itselläni juoksun kirittäjänä on koko ajan toiminut musiikki ja lasken noita pätkiäkin usein sillä, kuinka monta laulua jaksan yhteen menoon juosta. On helppo pakottaa itsensä juoksemaan "vielä tämä laulu loppuun". Ja tietysti musiikista saa hyvän rytmin juoksulle, kunhan osaa vaan valita oikeantahtista musiikkia. Viime kesän puolimaratonilla tämä olikin vaikea kysymys, itse ainakin todellakin kiihdytän vauhtia jos musiikin tahti kiihtyy. Veljeni kuunteleekin muistaakseni juostessaan mieluummin puheohjelmia kuin musiikkia, silloin rytmi ei samalla tavalla vaihdu ja pääse häiritsemään juoksun vauhtia. Pitäisiköhän itsekin käydä kuuntelemaan vaikka jotain kielikylpynauhoja...
Nyt menen kai kuitenkin jatkamaan tuota ainaiselta tuntuvaa puurtamista. Tänään ostin ihan tietoisesti suklaata ihan pelkästään piristykseksi. Ihanaa huomata, että ei meinaa saada millään 50 grammaa suklaata alas enää, vaikka ennen se meni pelkkänä aamupalana...
Tänään juoksu kulki ihanan kevyesti, vaikka olinkin yksin juoksemassa. Sain juostua sopivan rauhallista tahtia ja jalka nousi jotenkin hämmästyttävän helposti. Tätä lisää. Inhottavasti vaivaa kyllä tuo siitepöly (ja katupölykin varmaan täällä suurkaupungissa), viiden minuutin välein saa niistää ja henki salpautuu astmalääkkeistä huolimatta. Hyvä olo, parempi mieli tuli silti ja haave Espoon puolimaratonista vaan kirkastuu silmissä :).
Monet aloittelevat juoksijat tuntuvat noudattavan sellaista mallia, jossa lenkeillä aina vuorotellen juostaan ja kävellään tietty aika/matka. Tuo onkin varmasti hyvä tapa aloittaa (ja näinhän siis useimmissa juoksuohjelmissa neuvotaankin). Itselläni juoksun kirittäjänä on koko ajan toiminut musiikki ja lasken noita pätkiäkin usein sillä, kuinka monta laulua jaksan yhteen menoon juosta. On helppo pakottaa itsensä juoksemaan "vielä tämä laulu loppuun". Ja tietysti musiikista saa hyvän rytmin juoksulle, kunhan osaa vaan valita oikeantahtista musiikkia. Viime kesän puolimaratonilla tämä olikin vaikea kysymys, itse ainakin todellakin kiihdytän vauhtia jos musiikin tahti kiihtyy. Veljeni kuunteleekin muistaakseni juostessaan mieluummin puheohjelmia kuin musiikkia, silloin rytmi ei samalla tavalla vaihdu ja pääse häiritsemään juoksun vauhtia. Pitäisiköhän itsekin käydä kuuntelemaan vaikka jotain kielikylpynauhoja...
Nyt menen kai kuitenkin jatkamaan tuota ainaiselta tuntuvaa puurtamista. Tänään ostin ihan tietoisesti suklaata ihan pelkästään piristykseksi. Ihanaa huomata, että ei meinaa saada millään 50 grammaa suklaata alas enää, vaikka ennen se meni pelkkänä aamupalana...
lauantai 8. toukokuuta 2010
jumppaohjeita
Ai niin, olen löytänyt lisää mukavia jumppaohjeita. En pääse nyt minnekään ohjattuihin jumppiin (paitsi tanssitunneille) joten olen iloisesti unohtanut kaikki tehokkaat liikkeet lukuunottamatta muutamaa luottokaveria. Onneksi nykyään on tämä internetin ihmeellinen maailma, josta löytyy kotijumppaajalle kasapäin materiaalia.
Eilen testasin gojuttago.comin neljän viikon haasteen kotijumppaohjeet. Tosi perusliikkeitä, mutta varmasti tehokkaita. Lisäilin mukaan omiani ja jumppasin n. 40 minuuttia. Pikku hiljaa alkaa reisilihaksen, pohkeen ja hauiksenkin muoto tulla esiin. Se motivoi kivasti, vaikka matkaa vielä on.
Tänään tein juoksun jälkeen näitä Iltasanomien Juoksuaika-blogin liikkeitä. Tuttuja nekin, fudis-aikoina noita tankattiin joka treeneissä ennen ja jälkeen ja muissakin väleissä. Kyllä näillä hiljaa hyvä tulee :).
Eilen testasin gojuttago.comin neljän viikon haasteen kotijumppaohjeet. Tosi perusliikkeitä, mutta varmasti tehokkaita. Lisäilin mukaan omiani ja jumppasin n. 40 minuuttia. Pikku hiljaa alkaa reisilihaksen, pohkeen ja hauiksenkin muoto tulla esiin. Se motivoi kivasti, vaikka matkaa vielä on.
Tänään tein juoksun jälkeen näitä Iltasanomien Juoksuaika-blogin liikkeitä. Tuttuja nekin, fudis-aikoina noita tankattiin joka treeneissä ennen ja jälkeen ja muissakin väleissä. Kyllä näillä hiljaa hyvä tulee :).
solidaarisuuslenkkeilyä
Tämä viikko on kulunut niin nenä kiinni kirjoissa, että blogille tai liikunnallekaan ei oikein ole ollut aikaa. Tyhmää, koska heti kun on liikkumatta, energiaa on vähemmän eikä unikaan väsymyksestä huolimatta oikein maistu - herkut taas maistuisivat... Eilen illalla olin niin väsynyt, että jätin kirjat omaan arvoonsa ja otin pari lasia viiniä naapureiden kanssa. Tänään aamulla painuttiin heti herättyä juoksemaan auringonpaisteeseen ja sen jälkeen syötiin herkkuaamiainen. Nyt tuntuu olevan enemmän virtaa noihin tentteihinkin, vaikka ei ne nytkään niin kamalasti houkuttele...
Tässä huomaa heti sen, että tämä projekti sujuu kyllä hyvin, kun vaan on riittävästi aikaa. Pelottaa vähän, että mitä siitä sitten tulee, kun palaa Suomeen. Luulen, että ajaudun melko nopeasti vanhoihin kuvioihin, joissa siis opiskelin ja kävin parhaimmillaan kahdessa työssä ja hoidin lapsia vielä siinä sivussa. Silloin tulee tietysti juostua ympäri kaupunkia hikihatussa eikä siinä paljon ehdi syödäkään, mutta ei se pidemmän päälle ole oikein hyvä tapa elää, niin kuin on huomattu. No, täytyy yrittää juurruttaa nämä hyvät tavat nyt niin syvään, että jaksaa niitä noudattaa sitten vähän kovemmassakin kiireessä.
Sokerihiiri napsi lopulta sen suklaalevyn suihinsa kun esseenkirjoitus alkoi oikein tosissaan tympiä, mutta enempää en ole ostanut enkä aio nyt viikonlopuksi ostaakaan. Ensi viikonloppuna tulee sukulaisia kylään ja silloin tulee varmasti syötyä enemmän herkkuja. Tänään söin aamiaiseksi kuitumuroja, greippiä ja maitorahkaa tuoreilla mansikoilla. Lounaaksi keitin mannapuuroa ja raparperisoppaa ja proteiineja tankkasin kananmunasta ja raejuustosta. Ja nyt olen sopivasti täynnä ja saanut herkutella sallituissa rajoissa, tykkään tästä.
Aamu tosiaan alkoi reippaalla lenkillä naapurintytön kanssa. Oli kivaa käydä juoksemassa kaverin kanssa, ei tehnyt mieli huijata vaan juostiin ihan koko 30 minuuttia lukuunottamatta yhtä hurjaa mäkeä, jonka kiipeäminen oli kyllä kävellenkin aika rankkaa. Itse jaksan yleensä juosta paremmin kaverin kanssa, kunhan se juoksukaveri on suurin piirtein samantasoinen juoksija kuin minä - tai ainakin osaa himmailla tarpeeksi sitten kun itse simahdan. Naapurustossa asuu parikin maratoonaria ja niiden kanssa juostessa minulle tulee aina sellainen olo, että hidastan vaan toisten vauhtia. Suomessa juoksen yleensä yksin tai sitten veljeni kanssa, joka on kyllä kovemmassa kunnossa kuin minä mutta on tosi kannustava ja piiskaava eikä välitä siitä jos joutuu joskus hidastelemaan minun takiani.
Huomenna tulee muuten tasan vuosi siitä, kun juoksin sen ensimmäisen - ja toistaiseksi ainoan - puolimaratonin. Nythän se HCR on parhaillaan käynnissä ja siellä se veikka ja moni kaverikin ahkeroi. Vähän harmittaa kun en tällä kertaa päässyt mukaan, mutta toivottavasti vaikka syksyllä. Pitää vaan tota juoksukuntoa taas vähän kohottaa...
Nyt menen kuitenkin jatkamaan tuota opiskelumaratonia. Odotan innolla milloin se on ohi...
Tässä huomaa heti sen, että tämä projekti sujuu kyllä hyvin, kun vaan on riittävästi aikaa. Pelottaa vähän, että mitä siitä sitten tulee, kun palaa Suomeen. Luulen, että ajaudun melko nopeasti vanhoihin kuvioihin, joissa siis opiskelin ja kävin parhaimmillaan kahdessa työssä ja hoidin lapsia vielä siinä sivussa. Silloin tulee tietysti juostua ympäri kaupunkia hikihatussa eikä siinä paljon ehdi syödäkään, mutta ei se pidemmän päälle ole oikein hyvä tapa elää, niin kuin on huomattu. No, täytyy yrittää juurruttaa nämä hyvät tavat nyt niin syvään, että jaksaa niitä noudattaa sitten vähän kovemmassakin kiireessä.
Sokerihiiri napsi lopulta sen suklaalevyn suihinsa kun esseenkirjoitus alkoi oikein tosissaan tympiä, mutta enempää en ole ostanut enkä aio nyt viikonlopuksi ostaakaan. Ensi viikonloppuna tulee sukulaisia kylään ja silloin tulee varmasti syötyä enemmän herkkuja. Tänään söin aamiaiseksi kuitumuroja, greippiä ja maitorahkaa tuoreilla mansikoilla. Lounaaksi keitin mannapuuroa ja raparperisoppaa ja proteiineja tankkasin kananmunasta ja raejuustosta. Ja nyt olen sopivasti täynnä ja saanut herkutella sallituissa rajoissa, tykkään tästä.
Aamu tosiaan alkoi reippaalla lenkillä naapurintytön kanssa. Oli kivaa käydä juoksemassa kaverin kanssa, ei tehnyt mieli huijata vaan juostiin ihan koko 30 minuuttia lukuunottamatta yhtä hurjaa mäkeä, jonka kiipeäminen oli kyllä kävellenkin aika rankkaa. Itse jaksan yleensä juosta paremmin kaverin kanssa, kunhan se juoksukaveri on suurin piirtein samantasoinen juoksija kuin minä - tai ainakin osaa himmailla tarpeeksi sitten kun itse simahdan. Naapurustossa asuu parikin maratoonaria ja niiden kanssa juostessa minulle tulee aina sellainen olo, että hidastan vaan toisten vauhtia. Suomessa juoksen yleensä yksin tai sitten veljeni kanssa, joka on kyllä kovemmassa kunnossa kuin minä mutta on tosi kannustava ja piiskaava eikä välitä siitä jos joutuu joskus hidastelemaan minun takiani.
Huomenna tulee muuten tasan vuosi siitä, kun juoksin sen ensimmäisen - ja toistaiseksi ainoan - puolimaratonin. Nythän se HCR on parhaillaan käynnissä ja siellä se veikka ja moni kaverikin ahkeroi. Vähän harmittaa kun en tällä kertaa päässyt mukaan, mutta toivottavasti vaikka syksyllä. Pitää vaan tota juoksukuntoa taas vähän kohottaa...
Nyt menen kuitenkin jatkamaan tuota opiskelumaratonia. Odotan innolla milloin se on ohi...
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
herkkukuri
Ai niin, eilen ostin kaksi suklaalevyä - enkä syönyt kummastakaan palaakaan! En myöskään syönyt naapurin tarjoamia taatelikeksejä.
Tänään söin kaksi palaa maitosuklaata (tänään onkin keskiviikko), eikä ainakaan nyt täydellä mahalla tee mieli enempää vaikka yleensä esseitä kirjoittaessa ja tentteihin lukiessa tekeekin mieli syödä pelkkiä herkkuja.
Voi sitä pullahiirikin näköjään oppia.
Tänään söin kaksi palaa maitosuklaata (tänään onkin keskiviikko), eikä ainakaan nyt täydellä mahalla tee mieli enempää vaikka yleensä esseitä kirjoittaessa ja tentteihin lukiessa tekeekin mieli syödä pelkkiä herkkuja.
Voi sitä pullahiirikin näköjään oppia.
lähtöpisteessä
Opiskelu on siitä huono keksintö, kun se haittaa muuta elämää niin pahasti... Nytkin pitäisi istua kirja kourassa, mutta kirjoitan kuitenkin nyt pikaisesti. Eilen en ehtinyt urheilemaan lainkaan, kun istuin vaan koko päivän sisällä ja paahdoin noiden tenttikirjojen kanssa. Tänään olo tuntui vähän flunssaiselle, mikä varmaan johtuu vain väsymyksestä ja ehkä siitepölystä. En kuitenkaan malttanut enää istua aloillani vaan kävin hyvin rauhallisella puolen tunnin kävely-/hölkkälenkillä ja tein siihen päälle parikymmentä minuuttia lihasjuttuja. Minua on harmittanut, kun ei ole käsipainoja saatavilla, mutta tänään otin avuksi kaksi litran maitopulloa :). Eihän nuo niin kovasti paina, mutta antoivat ainakin vähän vastusta.
Tänään aamulla pääsin taas pitkästä aikaa sille vaa'alle, jolla nuo sivupalkissa näkyvät painot on saatu. Ja sehän näytti iloisesti 66,8kg, eli reilun kilon vähemmän kuin viimeksi. Kaverin vaaka on tässä näyttänyt koko ajan jotain välillä 64 - 66kg, mutta ehkä tuo tämänaamuinen tulos oli hippasen luotettavampi kun sitä vertaa noihin edellisiin. Hankin kyllä sitten kunnollisen vaa'an, kun taas kotiudun mut nyt mennään näillä. Mukavaa, että laihtuminen näkyy vaa'allakin, vaikkei se ihan 100% luotettavaa olisikaan. Hauskaa sinänsä, että nyt vaaka näytti täsmälleen samaa lukemaa kuin tammikuussa, kun aloitin tämän blogin ja ensimmäistä kertaa ko. vaakaa käytin. Siinä välillä paino ehti käydä jo huimissa lukemissa ja nyt ei varsinaisesti olla vielä edes miinuksen puolella, mutta näyttää tämä nyt ainakin olevan oikea suunta.
Säädin vähän noita Kiloklubi-asetuksia tuossa, kun tuntui että se tuputtaa mulle kamalasti ruokaa koko ajan. Aiemmin se tarjosi päivässä n. 2100ckal ja nyt n. 1700ckal, jossa on minusta aika iso ero. En oikein löydä sieltä sopivaa arkiaktiivisuustasoa; en tiedä olisinko "suhteellisen aktiivinen" vai "aktiivinen". Suhteellisen aktiivinen tekee kevyttä työtä ja liikkuu vapaa-aikana hieman, muttei juuri harrasta hyötyliikuntaa, kun taas aktiivinen liikkuu työssään, harrastaa vapaa-aikanaan säännöllisesti liikuntaa ja harrastaa hyötyliikuntaa. Minusta noissa kahdessa on aika iso ero. Minun "työni" on tällä hetkellä hyvinkin kevyttä, enimmäkseen tietokoneen ääressä tai luentosaleissa istumista ja lasten kanssa leikkimistä, mutta toisaalta harrastan kyllä hyötyliikuntaa aina kun mahdollista ja muutakin liikuntaa aika säännöllisesti. Olen siis jostain tuosta väliltä ja toki osaan ihan omatoimisesti syödäkin noiden ohjemäärien väliltä ja uskon, että se on ihan sopivasti. Jännää silti, että nuo kategoriat ovat tosiaan niin kaukana toisistaan.
No, nyt palaan ehkä noiden kirjojen pariin... Huoh.
Tänään aamulla pääsin taas pitkästä aikaa sille vaa'alle, jolla nuo sivupalkissa näkyvät painot on saatu. Ja sehän näytti iloisesti 66,8kg, eli reilun kilon vähemmän kuin viimeksi. Kaverin vaaka on tässä näyttänyt koko ajan jotain välillä 64 - 66kg, mutta ehkä tuo tämänaamuinen tulos oli hippasen luotettavampi kun sitä vertaa noihin edellisiin. Hankin kyllä sitten kunnollisen vaa'an, kun taas kotiudun mut nyt mennään näillä. Mukavaa, että laihtuminen näkyy vaa'allakin, vaikkei se ihan 100% luotettavaa olisikaan. Hauskaa sinänsä, että nyt vaaka näytti täsmälleen samaa lukemaa kuin tammikuussa, kun aloitin tämän blogin ja ensimmäistä kertaa ko. vaakaa käytin. Siinä välillä paino ehti käydä jo huimissa lukemissa ja nyt ei varsinaisesti olla vielä edes miinuksen puolella, mutta näyttää tämä nyt ainakin olevan oikea suunta.
Säädin vähän noita Kiloklubi-asetuksia tuossa, kun tuntui että se tuputtaa mulle kamalasti ruokaa koko ajan. Aiemmin se tarjosi päivässä n. 2100ckal ja nyt n. 1700ckal, jossa on minusta aika iso ero. En oikein löydä sieltä sopivaa arkiaktiivisuustasoa; en tiedä olisinko "suhteellisen aktiivinen" vai "aktiivinen". Suhteellisen aktiivinen tekee kevyttä työtä ja liikkuu vapaa-aikana hieman, muttei juuri harrasta hyötyliikuntaa, kun taas aktiivinen liikkuu työssään, harrastaa vapaa-aikanaan säännöllisesti liikuntaa ja harrastaa hyötyliikuntaa. Minusta noissa kahdessa on aika iso ero. Minun "työni" on tällä hetkellä hyvinkin kevyttä, enimmäkseen tietokoneen ääressä tai luentosaleissa istumista ja lasten kanssa leikkimistä, mutta toisaalta harrastan kyllä hyötyliikuntaa aina kun mahdollista ja muutakin liikuntaa aika säännöllisesti. Olen siis jostain tuosta väliltä ja toki osaan ihan omatoimisesti syödäkin noiden ohjemäärien väliltä ja uskon, että se on ihan sopivasti. Jännää silti, että nuo kategoriat ovat tosiaan niin kaukana toisistaan.
No, nyt palaan ehkä noiden kirjojen pariin... Huoh.
maanantai 3. toukokuuta 2010
kuvat vol. 2
No niin, tänä aamuna tuli räpsittyä uudet kuvat ja otettua uudet mitatkin. Kaikki on tehty heti herättyä, ennen aamupalaa, joten suurimmat muutokset varmasti johtuu siitä, että kropassa ei ole pahemmin turvotusta. (Tämä täytyy muistaa ja tehdä seuraavatkin mittaukset/kuvaukset heti aamusta, niin tuloksista tulee paremmin vertailukelpoisia.) Läskiä siis ei ole varmastikaan lähtenyt niin paljoa kuin toivoisin, mutta toisaalta olo on ollut parempi kun nykyisillä syömisillä sitä ruvotusta ei niin kovin usein pääse syntymäänkään. Ihan mullistavia eroja kuvissa/mitoissa ei ole, mutta ne vähät ovat onneksi parempaan suuntaan. Kuukauden päästä ehkä jo enemmän...
Mittailin nyt huvin vuoksi sellaisiakin mittoja, joita tuossa sivupalkissa ei ole. Pohkeen ympärysmitaksi paksuimmasta kohdasta tuli 38cm (huom. EDIT), reisi alhaalta oli 47cm ja ylhäältä sama 64cm kuin aiemminkin. Käsivarren ympärysmitta oli jännittämättä 30cm. Lantio oli leveimmästä/korkeimmasta kohdastaan sama 107cm ja lantioluiden kohdalta 90cm. Rinnan alta 69cm ja rinnan päältä 83cm - tuo sentin ero johtuu varmaan siitä, että viimeksi mitatessa päällä on ollut toiset liivit.
Suurimmat (tai no, ainoat) erot näkyivätkin sitten tuossa vatsan kohdalla. Sehän ei minua varsinaisesti harmita, vaikka kyse sitten olisikin enimmäkseen siitä turvotuksesta. Tuo maha/vyötärö kun on minun uusin ongelmakohtani ja siitä ongelmasta haluaisin päästä eroon mahdollisimman pian! Aamumittauksen mukaan vyötärönympärys oli siis 67cm (-2cm) ja napamitta oli 78cm (-5cm). Olen noita aina välillä salaa mittaillut, ja tuo vyötärö on ollut siinä 67 - 69cm ja napa jossain 81cm:n paikkeilla, ei ikinä kuitenkaan noin vähän. Mahahan varmasti venyy päivän mittaan, mutta kyllä tuo silti ilostutti. Tarkistinkin mittaa moneen kertaan sen varalta, etten vaan vetänyt masua sisään vahingossa :).
Vaakalukemista minulla ei ole tietoa, mutta tässä nämä kuvat sitten:
Vertailukuvat
Vertailukuva
Takakuvassa näytän omasta mielestäni läskimmältä kuin viimeksi... Mutta sivukuvassa näkyy tuo vähemmän pömpöttävä vatsa (ja ihan vähän sieltä loistaa jo vanha pyykkilautakin alta:). Ja etukuvassa kuvittelin näkeväni ihan vähän vähemmän toisiinsa hankaavatr reidet, mutta se voi johtua ihan vaan asennosta. No, näillä mennään. Parempaan suuntaan ainakin.
EDIT. Huomasin Annikan blogia lukiessani, että ei mun pohkeenympärysmitta varmaankaan voi olla 30cm - eikä ollutkaan :). Pohkeenympärys leveimmästä kohdasta (lihas kevyesti jännitettynä) oli siis todellisuudessa molemmissa jaloissa 38cm. Ihmettelin jo, että miten kapeajalkaisella Annikalla vois muka olla niin isot pohkeet, kun omanikin tuottavat jo ongelmia esim. saappaita ostettaessa. Ja aktiiviurheilija-aikana valmentajani kutsui niitä mairittelevasti Bundesliga-pohkeiksi... No, eipä ne Annikan pohkeet paksut olleetkaan vaan mun :).
Mittailin nyt huvin vuoksi sellaisiakin mittoja, joita tuossa sivupalkissa ei ole. Pohkeen ympärysmitaksi paksuimmasta kohdasta tuli 38cm (huom. EDIT), reisi alhaalta oli 47cm ja ylhäältä sama 64cm kuin aiemminkin. Käsivarren ympärysmitta oli jännittämättä 30cm. Lantio oli leveimmästä/korkeimmasta kohdastaan sama 107cm ja lantioluiden kohdalta 90cm. Rinnan alta 69cm ja rinnan päältä 83cm - tuo sentin ero johtuu varmaan siitä, että viimeksi mitatessa päällä on ollut toiset liivit.
Suurimmat (tai no, ainoat) erot näkyivätkin sitten tuossa vatsan kohdalla. Sehän ei minua varsinaisesti harmita, vaikka kyse sitten olisikin enimmäkseen siitä turvotuksesta. Tuo maha/vyötärö kun on minun uusin ongelmakohtani ja siitä ongelmasta haluaisin päästä eroon mahdollisimman pian! Aamumittauksen mukaan vyötärönympärys oli siis 67cm (-2cm) ja napamitta oli 78cm (-5cm). Olen noita aina välillä salaa mittaillut, ja tuo vyötärö on ollut siinä 67 - 69cm ja napa jossain 81cm:n paikkeilla, ei ikinä kuitenkaan noin vähän. Mahahan varmasti venyy päivän mittaan, mutta kyllä tuo silti ilostutti. Tarkistinkin mittaa moneen kertaan sen varalta, etten vaan vetänyt masua sisään vahingossa :).
Vaakalukemista minulla ei ole tietoa, mutta tässä nämä kuvat sitten:
Vertailukuvat
Vertailukuva
Takakuvassa näytän omasta mielestäni läskimmältä kuin viimeksi... Mutta sivukuvassa näkyy tuo vähemmän pömpöttävä vatsa (ja ihan vähän sieltä loistaa jo vanha pyykkilautakin alta:). Ja etukuvassa kuvittelin näkeväni ihan vähän vähemmän toisiinsa hankaavatr reidet, mutta se voi johtua ihan vaan asennosta. No, näillä mennään. Parempaan suuntaan ainakin.
EDIT. Huomasin Annikan blogia lukiessani, että ei mun pohkeenympärysmitta varmaankaan voi olla 30cm - eikä ollutkaan :). Pohkeenympärys leveimmästä kohdasta (lihas kevyesti jännitettynä) oli siis todellisuudessa molemmissa jaloissa 38cm. Ihmettelin jo, että miten kapeajalkaisella Annikalla vois muka olla niin isot pohkeet, kun omanikin tuottavat jo ongelmia esim. saappaita ostettaessa. Ja aktiiviurheilija-aikana valmentajani kutsui niitä mairittelevasti Bundesliga-pohkeiksi... No, eipä ne Annikan pohkeet paksut olleetkaan vaan mun :).
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
dieettiviidakossa
Juutuin lukemaan Kiloklubin VHH-keskusteluja useammaksi tunniksi (hups, ai mitkä tenttikirjat...) tänään ja taas tuli mieleen, että nykyään on kyllä pirun vaikeaa tietää, mikä olisi oikein ja paras tapa syödä... Opin ko. ruokavaliosta uutta: en esim. tiennyt, että rasvaa pitää syödä niin kamalasti - minä niin kuin ilmeisesti monet muutkin luulin, että oleellisinta on proteiinin määrän lisääminen. En kyllä aio ruveta miksikään karppaajaksi, mutta on kiinnostavaa lukea noista erilaisista dieeteistä kun en niihin itse ole aikaisemmin juurikaan tutustunut. Olen sitä mieltä, että turhien pullien ja pastojen jättäminen pois ruokavaliosta on ihan hyvä asia, mutta itse en millään kykenisi olemaan syömättä hedelmiä. Minulle ne ovat yksi terveellisen ja monipuolisen ruokavalion kulmakivistä; en ikinä voisi uskoa ruokavalioon jossa ne kielletään. Myös tuo rasvan syöminen hirvittäisi, vaikka senkin määrästä ja laadusta tuntuu olevan monenlaista käsitystä.
Itse olen sitä mieltä, että kaikkea pitää ja voi syödä mutta kohtuudella. Huomaahan sen itsekin, mistä tulee hyvä ja mistä huono olo kun omaa kehoaan oppii vähän kuuntelemaan. Olen myös sitä mieltä, että mahdollisimman "puhdas" ruoka ja raaka-aineet ovat hyvästä. Pitkällä aikavälillä sen on myös pakko auttaa, että kuluttaa enemmän kuin syö. Ja koska kyse ei ole ihmedieetistä vaan elämäntavasta, en siksikään usko mihinkään täydelliseen kieltäytymiseen.
Olen silti monesti ennenkin ajatellut, että mistä sen oikeastaan tietää, mikä on parasta ja terveellisintä ruokaa, kun nykyään on niin monta erilaista suuntausta ja kaikille niille löytyy puolestapuhujansa ja isot kasat tutkimuksia etc.. Ja meillä on valinnanvaraa niin kauheasti! Itse yritän syödä mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa, niin että ruoka olisi ainakin laadultaan hyvää. Syön hurjasti kasviksia, mutta sehän ei yksinään takaa tasapainoista eikä terveellistä ruokavaliota. Ruokapolitiikka on sekin nykyään aikamoinen taitolaji, enkä minä ainakaan tiedä, ketä lopulta eniten uskoisi.
No, tänään olen ainakin syönyt omasta mielestäni (ja hyvästä olosta päätellen) hyvin ja maistuvasti. Aamulla käveltiin sunnuntaimarkkinoille ostoksille, itse ostin kassin täyteen hedelmiä mutta kaveri hankii sieltä kalasta ja leivästä lähtien kaikki alkuviikon ruoat - ja flirttaili samalla omenatytölle :). Seuraavalla kerralla teen vähän harkitumpia ostoksia, nyt ovat kaapit valmiiksi täynnä kaikenlaista ja tulikin ostettua enimmäkseen herkkuhedelmiä. Kirsikoita ei vielä ollut tarjolla, mutta löysin ilokseni raparperia josta pääsen tekemään soppaa jo varmaan huomenna. Täältä ei saa kaupasta samanlaisia mehusoppia kuin Suomessa, ja niitä ikävöin enemmän kuin montaakaan suomalaista ruokaa. Onneksi niitä voi tehdä aika pienellä vaivalla itsekin ja äidin raparperi-mansikkakeitto onkin mun suuria kesäherkkuja. Jotain mustikkakeittoakin olisi kiva tehdä, mutta kun ei täältä mustikoitakaan tahdo oikein saada; pakasteena joskus mutta nekin ovat huimaavan hintaisia.
Tuon markkinareissun lisäksi tänään ei ole tullut liikuttua muuten, mutta onhan se tosiaan ihan hyvä yksi lepopäiväkin pitää viikossa. Tavallaan teki mieli juoksemaan ja ehkä se olisi piristänyt vähän väsynyttä mieltäkin. Huomenna sitten, toivottavasti siitä saa vähän lisäpuhtia tuohon opiskelu-urakkaankin... Huomenaamulla yritän ottaa nuo kuvat ja mitat, jos muistan ennen aamupalaa.
Ja ai niin kalorit jäi tänäänkin siihen vajaaseen 2000:een, eli viikon tavoite vähentää kaloreita edellisestä onnistui ihan mukavasti vaikkei mitään nälkäkuuria olekaan vedetty. Kalorivajetta on tämän viikon aikana tullut aika tasan -5000 kaloria liikunnalla ja syömättä jättämisellä, joten toivotaan että se vaje alkaa pian näkyä/tuntuakin.
Itse olen sitä mieltä, että kaikkea pitää ja voi syödä mutta kohtuudella. Huomaahan sen itsekin, mistä tulee hyvä ja mistä huono olo kun omaa kehoaan oppii vähän kuuntelemaan. Olen myös sitä mieltä, että mahdollisimman "puhdas" ruoka ja raaka-aineet ovat hyvästä. Pitkällä aikavälillä sen on myös pakko auttaa, että kuluttaa enemmän kuin syö. Ja koska kyse ei ole ihmedieetistä vaan elämäntavasta, en siksikään usko mihinkään täydelliseen kieltäytymiseen.
Olen silti monesti ennenkin ajatellut, että mistä sen oikeastaan tietää, mikä on parasta ja terveellisintä ruokaa, kun nykyään on niin monta erilaista suuntausta ja kaikille niille löytyy puolestapuhujansa ja isot kasat tutkimuksia etc.. Ja meillä on valinnanvaraa niin kauheasti! Itse yritän syödä mahdollisimman paljon luomua ja lähiruokaa, niin että ruoka olisi ainakin laadultaan hyvää. Syön hurjasti kasviksia, mutta sehän ei yksinään takaa tasapainoista eikä terveellistä ruokavaliota. Ruokapolitiikka on sekin nykyään aikamoinen taitolaji, enkä minä ainakaan tiedä, ketä lopulta eniten uskoisi.
No, tänään olen ainakin syönyt omasta mielestäni (ja hyvästä olosta päätellen) hyvin ja maistuvasti. Aamulla käveltiin sunnuntaimarkkinoille ostoksille, itse ostin kassin täyteen hedelmiä mutta kaveri hankii sieltä kalasta ja leivästä lähtien kaikki alkuviikon ruoat - ja flirttaili samalla omenatytölle :). Seuraavalla kerralla teen vähän harkitumpia ostoksia, nyt ovat kaapit valmiiksi täynnä kaikenlaista ja tulikin ostettua enimmäkseen herkkuhedelmiä. Kirsikoita ei vielä ollut tarjolla, mutta löysin ilokseni raparperia josta pääsen tekemään soppaa jo varmaan huomenna. Täältä ei saa kaupasta samanlaisia mehusoppia kuin Suomessa, ja niitä ikävöin enemmän kuin montaakaan suomalaista ruokaa. Onneksi niitä voi tehdä aika pienellä vaivalla itsekin ja äidin raparperi-mansikkakeitto onkin mun suuria kesäherkkuja. Jotain mustikkakeittoakin olisi kiva tehdä, mutta kun ei täältä mustikoitakaan tahdo oikein saada; pakasteena joskus mutta nekin ovat huimaavan hintaisia.
Tuon markkinareissun lisäksi tänään ei ole tullut liikuttua muuten, mutta onhan se tosiaan ihan hyvä yksi lepopäiväkin pitää viikossa. Tavallaan teki mieli juoksemaan ja ehkä se olisi piristänyt vähän väsynyttä mieltäkin. Huomenna sitten, toivottavasti siitä saa vähän lisäpuhtia tuohon opiskelu-urakkaankin... Huomenaamulla yritän ottaa nuo kuvat ja mitat, jos muistan ennen aamupalaa.
Ja ai niin kalorit jäi tänäänkin siihen vajaaseen 2000:een, eli viikon tavoite vähentää kaloreita edellisestä onnistui ihan mukavasti vaikkei mitään nälkäkuuria olekaan vedetty. Kalorivajetta on tämän viikon aikana tullut aika tasan -5000 kaloria liikunnalla ja syömättä jättämisellä, joten toivotaan että se vaje alkaa pian näkyä/tuntuakin.
lauantai 1. toukokuuta 2010
vappuherkuttelu
Kävin sitten tosiaan juoksemassa sellaisen 40 minuutin lenkin, vaikka vasen reisi onkin eilisen jumpan jäljiltä vähän kiukutellut. Asiaa ei ehkä auttanut eilinen keekoileminen vappukengillä... :). Lenkin jälkeen vedin vielä tuon aiemminkin mainitun vatsalihasjumpan kolme kertaa läpi, vaikka joka liikkeen jälkeen teki mieli luovuttaa. Koko rääkin jälkeen olin niin poikki, että joka paikka tärisi (no, astmalääkkeellä on siinä kyllä oma osansa) ja meinasi tulla itku. Pitäisi ehkä joskus pitää niitä lepopäiviäkin... Olen joka kerta kuitenkin tosi innoissani, kun jaksan tehdä ton vatsajumpan. Joskus aktiiviurheiluaikana pyykkilauta oli ihan kunnossa, mutta viime vuosina jumppatunneilla on tehnyt aina mieli pihistellä juuri vatsan kohdalla. Tuo video inspiroi ahkeroimaan kotonakin, vaikka muuten helposti luovutan parinkymmenen istumaannousun jälkeen. Pitää varmaan tutkailla, löytyisikö noilta naisilta jotain muitakin hyviä ohjeita. Äsken tein vielä 20 minuuttia venyttelyjä päälle ettei mene lihakset ihan rikki kaikesta rääkistä...
Pääsin lopulta vähän herkuttelemaankin vapun kunniaksi, kun päätin tehdä iltapalaksi perunasalaattia. Peruna ei taida ihan laihduttajan lempiruokaa olla, mutta jos pitää valita sen ja pastan välillä, niin valitsen kyllä perunan. Perunaruokia ei kyllä kovin usein tule laitettua, mutta tämä salaatti on ihanaa kesäruokaa. Eikä se niin kovin raskastakaan ole, kun en laita sekaan mitään majoneesia tms.
Kuva on otettu viime kesänä, mutta melkein samalta tuo salaatti tänään näytti. Jouduin laittamaan sekaan punaviinietikkaa, joten siitä tuli vähän lisäväriä. Eikä yrttejä ollut ihan noin paljon, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan. Salaattia on nyt kattilallinen jääkaapissa, mutta huomenna koetan syöttää sitä vähän kämppiksillekin. Yritin tänäänkin, mutta lauantai-illan kunniaksi kaikki ovat varmaan jossain viihteellä (paitsi tämä ahkera opiskelija...).
Salaattiin laitan:
perunoita, mieluiten uusia
valkosipulia
tuoreita yrttejä, esim. ruohosipulia ja basilikaa
öljyä (tänään auringonkukka-makadamia)
viinietikkaa
limetin mehua
mausteita.
Perunasalaatin kanssa söin vihreää salaattia (mâche-salaattia - en tiedä, mikä tuo on suomeksi -, kurkkua, avokadoa, melonia ja vähän juustoa), lohta ja kananmunan. Kalan ja kananmunan olisi tietysti voinut sekoittaa tuohon perunasalaattiinkin, mutta ajattelin että se säilyy paremmin sellaisenaan. Ruokajuomana oli rasvatonta maitoa kuten aina.
Iltapalaksi herkuttelin vielä sen suklaajugurtin, vaikka oikeastaan olisin pärjännyt ilmankin. Teki mieli vähän hemmotella ja lohduttaa itseä. Jugurtista tuli aika reipas 250 kalorin pommi ja kokonaissyönti nousi vähän päälle 1900 kaloriin. Olen kuitenkin aika tyytyväinen, koska tällä viikolla kalorit ovat melkein joka päivä jääneet alle 2000 tai vähintään olleet niissä rajoissa. Paljonhan se moneen muuhun laihduttajaan verrattuna on, mutta reilusti vähemmän kuin esimerkiksi viime viikolla (ja reilusti vähemmän kuin Kiloklubi minulle suosittelee). Liikuttua on tullut enemmän ja herkuteltua vähemmän, joten suunta on oikea.
Tänäänkin teki kaupassa mieli sitä suklaalevyä, mutta maltoin mieleni. Tavallaan oli hölmöä ostaa ne jugurtit "kompromissiherkuiksi", koska nyt minun ei edes tee niitä kovin paljon mieli (toisin kuin viime viikolla) kun ajattelen vaan sitä suklaata. Jos herkuttelee, pitäisi kai syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Suklaata on vain niin vaikeaa syödä kohtuullista määrää. Toisaalta kahdesta tuollaisesta jugurtistakin tulee aikamoinen pommi... No, tästä oppii.
Sen lisäksi, että liikunta on pysynyt tiukasti kuvioissa ja tällä viikolla kaloritkin ovat alkaneet kääntyä laskuun, olen oppinut myös syömään säännöllisemmin. Syön neljä - viisi kertaa päivässä (iltapala jää toisinaan syömättä), suht inhimillisiin aikoihin (vaikka iltaruoka tuleekin syötyä paljon myöhemmin kuin Suomessa on tapana), ja mikä tärkeintä, en napsi aterioitten välillä. Joskus jos urheilen kovasti, saatan ottaa jonkun pienen välipalan, mutta muuten en ole koko aikaa mussuttamassa jotain niin kuin ennen. Kiva huomata, että edes jokin muuttuu.
Pääsin lopulta vähän herkuttelemaankin vapun kunniaksi, kun päätin tehdä iltapalaksi perunasalaattia. Peruna ei taida ihan laihduttajan lempiruokaa olla, mutta jos pitää valita sen ja pastan välillä, niin valitsen kyllä perunan. Perunaruokia ei kyllä kovin usein tule laitettua, mutta tämä salaatti on ihanaa kesäruokaa. Eikä se niin kovin raskastakaan ole, kun en laita sekaan mitään majoneesia tms.
Kuva on otettu viime kesänä, mutta melkein samalta tuo salaatti tänään näytti. Jouduin laittamaan sekaan punaviinietikkaa, joten siitä tuli vähän lisäväriä. Eikä yrttejä ollut ihan noin paljon, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan. Salaattia on nyt kattilallinen jääkaapissa, mutta huomenna koetan syöttää sitä vähän kämppiksillekin. Yritin tänäänkin, mutta lauantai-illan kunniaksi kaikki ovat varmaan jossain viihteellä (paitsi tämä ahkera opiskelija...).
Salaattiin laitan:
perunoita, mieluiten uusia
valkosipulia
tuoreita yrttejä, esim. ruohosipulia ja basilikaa
öljyä (tänään auringonkukka-makadamia)
viinietikkaa
limetin mehua
mausteita.
Perunasalaatin kanssa söin vihreää salaattia (mâche-salaattia - en tiedä, mikä tuo on suomeksi -, kurkkua, avokadoa, melonia ja vähän juustoa), lohta ja kananmunan. Kalan ja kananmunan olisi tietysti voinut sekoittaa tuohon perunasalaattiinkin, mutta ajattelin että se säilyy paremmin sellaisenaan. Ruokajuomana oli rasvatonta maitoa kuten aina.
Iltapalaksi herkuttelin vielä sen suklaajugurtin, vaikka oikeastaan olisin pärjännyt ilmankin. Teki mieli vähän hemmotella ja lohduttaa itseä. Jugurtista tuli aika reipas 250 kalorin pommi ja kokonaissyönti nousi vähän päälle 1900 kaloriin. Olen kuitenkin aika tyytyväinen, koska tällä viikolla kalorit ovat melkein joka päivä jääneet alle 2000 tai vähintään olleet niissä rajoissa. Paljonhan se moneen muuhun laihduttajaan verrattuna on, mutta reilusti vähemmän kuin esimerkiksi viime viikolla (ja reilusti vähemmän kuin Kiloklubi minulle suosittelee). Liikuttua on tullut enemmän ja herkuteltua vähemmän, joten suunta on oikea.
Tänäänkin teki kaupassa mieli sitä suklaalevyä, mutta maltoin mieleni. Tavallaan oli hölmöä ostaa ne jugurtit "kompromissiherkuiksi", koska nyt minun ei edes tee niitä kovin paljon mieli (toisin kuin viime viikolla) kun ajattelen vaan sitä suklaata. Jos herkuttelee, pitäisi kai syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Suklaata on vain niin vaikeaa syödä kohtuullista määrää. Toisaalta kahdesta tuollaisesta jugurtistakin tulee aikamoinen pommi... No, tästä oppii.
Sen lisäksi, että liikunta on pysynyt tiukasti kuvioissa ja tällä viikolla kaloritkin ovat alkaneet kääntyä laskuun, olen oppinut myös syömään säännöllisemmin. Syön neljä - viisi kertaa päivässä (iltapala jää toisinaan syömättä), suht inhimillisiin aikoihin (vaikka iltaruoka tuleekin syötyä paljon myöhemmin kuin Suomessa on tapana), ja mikä tärkeintä, en napsi aterioitten välillä. Joskus jos urheilen kovasti, saatan ottaa jonkun pienen välipalan, mutta muuten en ole koko aikaa mussuttamassa jotain niin kuin ennen. Kiva huomata, että edes jokin muuttuu.
rauhallinen vappu
Vappua ei onneksi juhlita täällä Ranskassa ihan yhtä railakkaasti kuin Suomessa :). Käytiin katsomassa ruotsalaisten vappukokkoa ja pidettiin tavallista perjantaihauskaa, mutta ilta meni oikeastaan paljon rauhallisemmin kuin monet aiemmat viikonloppuillat. Olen ottanut tavakseni syödä salaattia tai jotain muuta kevyttä ennen yhteisiä viikonloppuherkutteluja; oma syöpöttely pysyy paljon helpommin kurissa. Kämppikset tosin ihmettelevät, missä välissä minä oikein syön, kun tulen keittiöön aina kylläisenä... En vaan tykkää kokata pursuilevan täydessä keittiössä, vaikka yhteinen ruoanlaitto ja illallistaminen onkin hauskaa. Eilen tuo strategia toimi hyvin, söin muutaman pienen pala flamkuchenia ja jätin jälkiruokaherkut kokonaan väliin. Vähän teki mieli napsia suihin edes yksi pieni kakkupala, mutta toisaalta se tuntui niin turhalta, että jätinkin kokonaan väliin. Yhdestä pienestä palasta nyt ei olisi ollut niin kovasti haittaa, mutta harmittavan harvoin se napostelu jää vain siihen yhteen palaan... Viiniä tuli juotua jonkun verran, mutta sitäkin aika kohtuudella. Yhteensä kalorit jäi pienestä herkuttelusta huolimatta siihen 2000 pintaan, ja olin ihan tyytyväinen.
Iltapäivällä söin yhden bretagnelais-keksin, jota olin himoinnut kaksi päivää, mutta ehkä se sallitaan perjantain kunniaksi. Kaupassa käydessä teki kamalasti mieli ostaa suklaata, mutta voitinpa senkin taistelun ja suklaa jäi hyllyyn. Kompromissina ostin kaksi suklaajugurttia, mutta tänä aamuna ainakaan ei tehnytkään mieli syödä niitä. Hyvä minä.
Eilisestä keksinsyönnistä sisuuntuneena vedin nuo aiemmin postatut videojumpat kummatkin kolme kertaa läpi ja tein vielä kirsikaksi vähän punnerruksia, vaikka oikeastaan olin ajatellut pitää lepopäivän... Tein reisijumpan ensin ja sen päälle vatsalihasliikkeet tuntuivat rankemmilta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään ei silti ole lihakset mitenkään erityisen kipeät. Tänään ajattelin käydä rauhallisella lauantailenkillä, muuten täytyy uhrata koko päivä noille tenttikirjoille... Eilen illalla jo melkein lupasin lähteä juoksemaan Rooman maratonin ensi keväänä, joten pakko kai se on lenkkipolulle tänäänkin jaksaa... En kyllä oikeastaan haluaisi juosta maratonia, puolikkaan voisin kyllä Roomassa vetää :). Täällä on vaan sellainen ryhmäpaine, kun vähän joka toinen kämppis tuntuu olevan jonkun sortin ultraurheilija. Lenkkiseuraa olisi tänäänkin löytynyt kahteenkin otteeseen, mutta juoksukunto on talven jäljiltä vielä sen verran pölyinen, että taidan kuitenkin mennä ihan yksin köhimään ja punastelemaan tuonne. Tänään on onneksi vähän viileämpi ilma, niin Pohjoisen tyttökään ei kuole lämpöhalvaukseen juostessa.
Nyt kuun vaihteessa pitäisi päivittää nuo mitat ja ottaa uudet kuvat, tuskin niissä kovin paljon muutosta on tapahtunut. Teen ne joku aamu, niin on mahdollisimman vähän turvonnut olemus :). Painosta en osaa vaa'attomana sanoa mitään nytkään...
Iltapäivällä söin yhden bretagnelais-keksin, jota olin himoinnut kaksi päivää, mutta ehkä se sallitaan perjantain kunniaksi. Kaupassa käydessä teki kamalasti mieli ostaa suklaata, mutta voitinpa senkin taistelun ja suklaa jäi hyllyyn. Kompromissina ostin kaksi suklaajugurttia, mutta tänä aamuna ainakaan ei tehnytkään mieli syödä niitä. Hyvä minä.
Eilisestä keksinsyönnistä sisuuntuneena vedin nuo aiemmin postatut videojumpat kummatkin kolme kertaa läpi ja tein vielä kirsikaksi vähän punnerruksia, vaikka oikeastaan olin ajatellut pitää lepopäivän... Tein reisijumpan ensin ja sen päälle vatsalihasliikkeet tuntuivat rankemmilta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään ei silti ole lihakset mitenkään erityisen kipeät. Tänään ajattelin käydä rauhallisella lauantailenkillä, muuten täytyy uhrata koko päivä noille tenttikirjoille... Eilen illalla jo melkein lupasin lähteä juoksemaan Rooman maratonin ensi keväänä, joten pakko kai se on lenkkipolulle tänäänkin jaksaa... En kyllä oikeastaan haluaisi juosta maratonia, puolikkaan voisin kyllä Roomassa vetää :). Täällä on vaan sellainen ryhmäpaine, kun vähän joka toinen kämppis tuntuu olevan jonkun sortin ultraurheilija. Lenkkiseuraa olisi tänäänkin löytynyt kahteenkin otteeseen, mutta juoksukunto on talven jäljiltä vielä sen verran pölyinen, että taidan kuitenkin mennä ihan yksin köhimään ja punastelemaan tuonne. Tänään on onneksi vähän viileämpi ilma, niin Pohjoisen tyttökään ei kuole lämpöhalvaukseen juostessa.
Nyt kuun vaihteessa pitäisi päivittää nuo mitat ja ottaa uudet kuvat, tuskin niissä kovin paljon muutosta on tapahtunut. Teen ne joku aamu, niin on mahdollisimman vähän turvonnut olemus :). Painosta en osaa vaa'attomana sanoa mitään nytkään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
