aika juoksee...

Uskomatonta, että tuosta edellisestä kirjoituksesta on jo reilusti yli kuukausi aikaa! Ajattelin, että maksimissaan pari viikkoa... Käyn kyllä päivittäin lukemassa muiden kuulumisia, mutten ole saanut taas pitkään aikaan mitään kirjoitettua.

Omat kuulumiset ovat kuitenkin melkein pelkästään hyviä. Kuluneen kuukauden aikana olen joogannut mahdollisimman paljon, aloittanut juoksukauden lauhtuneiden pakkasten innoittamana ja menettänyt kuntosalineitsyyteni - ja samalla osan sydäntäni salilla treenaamiselle. Olen myös huomannut, että minä saatan sittenkin olla aamutreenaaja, ainakin tietyissä lajeissa. Rakastan aamujoogaa, jonka jälkeen olo on aina niin tyyni ja rauhallinen, että koko päivä menee tavallista paremmin. Aamujumpissa olen myös käynyt muutaman kerran, mutta vaikka niistä tuleekin ihanan energinen olo, aerobinen treenaaminen on minulle aamulla selvästi vähän liikaa. Kuntosalilla sen sijaan tykkään käydä erityisesti aamuisin - osittain siksi, että siellä on niin rauhallista. Toinen suosikkiaikani on perjantai-iltaisin töiden jälkeen (noin puoli seitsemän maissa), silloin treenaamisen jälkeen pääsee vielä saunaankin.

Syömisissä ei ole mitään erikoista sanottavaa, syön mahdollisimman kasvispitoisesti, laitan itse paljon ruokaa ja herkkuja tulee välteltyä ihan luonnostaan, oikeastaan niitä ei useinkaan edes tee mieli. Tällä viikolla olen tosin herkutellut melkein joka päivä, mutta silti niin paljon vähemmän kuin ennen. Muutamat suupalat ovat menneet pelkästä tottumuksesta ja sosiaalisista syistä, jotain olen syönyt kovaan himoonkin.

Ja paino, sehän humahti taas kerralla alaspäin! Alkuviikosta vaaka näytti kerran tuota 64,6 kiloa, mutta siitä olin vasta varovasti iloinen vaikka se olikin alhaisin blogin aikana nähty lukema. Tänä aamuna vaa'alle kivutessani jouduin sen sijaan hieraisemaan silmiäni useammankin kerran. 63,8kg! Mahtavaa! Täytyy katsoa, pysyykö paino tuossa 64 kilon tuntumassa vai oliko tämä vain jokin hetkellinen notkahdus. Olen vähän huolimaton vaa'allakäyjä ja siksi painon seuraaminen ei ole ihan tieteellisen tarkkaa... Haluan käydä vaa'alla heti aamulla ennen kuin olen pistänyt suuhuni mitään, mutta usein muistan asian vasta kun raakapuurolautanen ja kahvikuppi ovat jo puolillaan. Siksi punnituspäivät ovat jatkossakin varmaan satunnaisia.

Paino painuu selvästi alaspäin koko ajan, mutta ikään kuin sykäyksissä. Ensin se jumitti 66 kilon tienoissa, sitten vajaan 65 kilon paikkeilla ja nyt se taas humpsahti kunnolla alaspäin. Kelpaa minulle tämäkin, kunhan ei nousemaan ala. Katsoin noista merkinnöistä, että melkein tasan vuosi sitten olen mitannut blogin korkeimman kilolukeman eli 69kg, jonka sain 17.3.2010. Paino on siis yli viisi kiloa alhaisempi kuin vuosi sitten eikä siitä havainnosta voi kyllä valittaa. Vauhti on ihan etanan, jos vertaa moniin muihin blogeihin, mutta suunta on ainakin oikea. Nuo noin 10 ylimääräistä kiloani ovat kertyneet suunnilleen seitsemän vuoden aikana, eli ovat ne ainakin tippuneet nopeammin kuin tulivat. 63 kiloa on muuten korkein painolukema, jonka muistan lukioajoilta (ajalta ennen virallista lihomista), joten tavallaan tässäkin on yksi virstanpylväs. Ihannepainoni on jossain kuudenkymmenen kilon alla (all-time ihannepainoni on siis 57kg, mutta olisin tyytyväinen korkeampaankin painoon, kunhan se olisi normaalipainon rajoissa ja siinä kuudenkympin hujakoilla). Viimeksi olen tainnut painaa alle 60kg vajaa neljä vuotta sitten, kun en nielurisaleikkauksen jälkeen pystynyt 1,5 viikkoon syömään oikeastaan mitään. Koska en kuitenkaan kannata noin radikaaleja laihdutusmetodeja, annan ajan kulua ja painon laskea sitä tahtia kuin se nyt tuppaa laskemaan. Kun se kerran kuitenkin koko ajan tippuu, niin jotain kai tässä tulee tehtyä oikein.