Tiian arvonta ja lyhyet kuulumiset

Kurkatkaa tänne, Tiialla on arvonnassa Stadiumin lahjakortti!

Spurtista en tiedä, mutta ei tässä ole kovasti lipsuttukaan. Viikonloppuna söin yhden kaupan pakastepitsan, kun olin juoksulenkin jälkeen niin väsynyt etten jaksanut alkaa laittaa mitään vaativampaa. Yhden kerran viime viikolla lähdin iltamyöhällä karkkiostoksille, kun mieliteko ei antanut millään periksi. Silloinkin söin kiukulla ensin iltapalaa ja hedelmiä ja ei ne karkit sitten paljon maistuneetkaan. Vaikka tulihan ne mussutettua sitten myöhemmin. Töissä söin kahvin kanssa jäätelöä parina päivänä ja yhtenä iltana otin pari lasia punaviiniä. Muuten olen yrittänyt syödä perusruokaa ja paljon hedelmiä. Unicafe on ystävä ja aamuisin surauttelen innosta piukeana smoothieita, kun pääsin viimein käsiksi omaan sauvasekoittimeeni.

Tänään olisin mennyt uimaan, mutta uimahallipirulainen oli kiinni. Aamulla aion lenkille, pitää yrittää keskittyä juoksemiseen nyt ennen sitä puolimaratonia. Meinasin juosta jo tänään, mutta tein lauantaina n. 12 kilometrin pituisen pitkän lenkin ja se painaa vielä vähän jaloissa. Mitä sitä turhaan pakolla. Sain ostettua uudet lenkkaritkin, Asicsit jotka ovat ihanat vaikka maksoivatkin ihan mansikoita. Ovat tosi erituntuiset kuin entiset Niket, mutta ainakin penikat tuntuvat paremmilta kuin vanhoilla kengillä juostessa. Jos löytäisin jostain mun fudiskengät niin pelaamaankin kuulemma pääsisin. Seisomatyö tuntuu edelleen kivalta, vaikka kohta edessä onkin työpaikanvaihdos ja lisää tietokoneen äärellä istumista... Muuten ihan hyvä olla, vaikka mittanauhankin olen hukannut.

kahden kuukauden spurtti

Istun tässä suupielet sokerissa ihanan munkkiposson jäljiltä... En kadu sitä yhtään, olen haaveillut ko. herkusta varmaan koko vuoden (tai voi olla, että söin niitä joulunakin, mutta onhan siitäkin jo aikaa). Olin muutaman päivän maalla ja synttäritkin hurahtivat ohi vähän puolihuomaamatta. Vähän tuli herkuteltua, mutta jotenkin maltillisemmin kuin yleensä landella. Vastapainoksi tuli myös lenkkeiltyä, uitua ja hyötyliikuttua, kun autoa tai julkisia ei ollut käytössä. Herkuttelusta huolimatta tuntuu, että Suomessa on paljon helpompi syödä järkevästi kuin Ranskassa. Syitä voisi pohtia tarkemminkin, mutta nyt oli tarkoitus kirjoittaa oikeastaan ihan toisest asiasta.

Puolimaratonille on nyt siis melko tasan kuukausi aikaa ja tämän ajan olen päättänyt keskittyä juoksemiseen ja sen treenamiseen. Harjoittelua ja kisakunnon hiomista varmasti auttaa, jos syö hyvin ja yrittää välttää raskaimpia herkkuja ja myös ja erityisesti alkoholia. Viimeksi olin vastaavaa koitosta ennen vähän reilun viikon ihan kuivin suin, nyt aion olla ainakin kaksi viikkoa. Ja nämä seuraavatkin viikot aion nauttia alkoholia ihan vain kohtuudella.

Tajusin tänään, että aika lailla kahden kuukauden päästä on ohjelmassa myös yläasteen luokkakokous... Onhan niitä luokkatovereita tullut tässä vuosien varrella nähtyä, mutta haluaisin silti olla häikäisevä yhdentoista vuoden "eron" jälkeen. Siispä, nyt aion pitää tiukkaa urheilu- ja syömiskuria seuraavat kaksi kuukautta. En ole edelleenkään mikään totaalikieltäytyjä, mutta pyrin palaamaan keväiseen kuriin jolla niitä tuloksia aika mukavasti tulikin. Omat haasteensa tuo kiireisempi ja epäsäännöllinen Suomi-elämä, mutta yritetään selvitä niistäkin kunnialla.

Suomessa

Naurattaa kun luin tuon edellisen postauksen alusta: "en ole haihtunut mihinkään"... No en tosiaan. Olisi edes muutama kilo haihtunut.

Olen siis vihdoin palannut Suomeen ja täällä laihdutukselle ja kuntoilulle onkin aika erilaiset puitteet kuin Ranskassa. En kiistä ettenkö olisi mieluummin jäänyt sinne vaikka koko elämäksi, mutta on Suomessakin hyvät puolensa - ainakin tämän terveysprojektin kannalta. Ruoka on toki kalliimpaa ja esim. hedelmiä ja vihanneksia on vaikeampi saada (vaikka nyt onkin niiden paras aika vuodesta) mutta toisaalta täysjyvä- ja rasvattomat maitotuotteet ovat täällä niin itsestäänselviä, ettei niitä tule edes ajatelleeksi kuin vasta siellä ulkomailla. Myös erityisesti lenkkeilymaastot ovat aivan vertaansa vailla: Helsingissä pääsee viiden kilometrin päässä keskustasta suoraan metsään ja pururadoille juoksemaan - Ranskan pääkaupungissa siitä oli ihan turha haaveillakaan.

Muuten en ole ehtinyt vielä kovasti urheilemaan, mutta vanhoja juoksureittejä olen jo käynyt tunnustelemassa useampana päivänä. Ranskassa juoksin paljon samaa lenkkiä (vaikkei se kehittymisen kannalta hyvä olekaan) ja siinä huomasi heti, oliko hyvä vai huono päivä. Nyt joutuu kuulostelemaan vähän enemmän, vaikka olenkin noita samoja polkuja juoksennellut vuosi sitten ja aiemmin. On ihanaa juosta metsässä ja lampien/meren rannalla, vaikka kuuma ilma ja siitepöly haittaavatkin vähän menoa. Penikat tykkäävät pehmeämmästä juoksualustasta ja ensi viikolla olen menossa vihdoin ostamaan niitä uusia kenkiäkin. Espoon puolimaratoniin on enää reilut viisi viikkoa aikaa ja se kyllä hirvittää vähän, mutta luulen, että siitä selvitään kunnialla jos mitään loukkaantumisia ei tule. Olen varmasti paremmassa kunnossa kuin ennen viimevuotista Helsingin puolikasta ja viimeisen kuukauden aikana ehtii kyllä vielä hioa juoksukuntoa. Mitään huippuaikaa sieltä ei tule, mutta mennään nyt sillä "kunhan pääsen maalin" -asenteella niin ei tarvitse pettyä. Tavallaan on helpompaa, kun tietää selvinneensä jo yhdestä puolimaratonista - tavallaan pelottaa enemmän nyt kun tietää mikä on edessä...

Viime päivinä olen yrittänyt treenailla vähän juoksutekniikkaa, luin isoveljen tilaamasta Juoksija-lehdestä hyviä ohjeita ja jossain muuttolaatikossa lymyää myös Naisen juoksukirja, jonka ostin joskus työpaikan poistomyynnistä pilkkahintaan. Olen vasta hiljakkoin alkanut kiinnostua juoksun "teoriasta", uskon kyllä että siihen kannattaa tutustua vaikka juoksisi ihan vain huvikseenkin. Varsinkaan kun minulla ei ketään valmentajaa ole.

Muutkin lajit kiinnostaisi, mutta taidan pyhittää tämän ajan ennen Espoota pikemminkin tuolle juoksemiselle ja paneutua sitten syksyn tullen enemmän muihin juttuihin. Yritin ottaa elokuun kroppakuvia äsken, mutta niistä tuli aika huonoja ja koska varmaan suurta muutosta ei taaskaan ole, en taida niitäkään julkaista. Mitatkin otin, suurin piirtein samoissa olivat pysyneet. Voisin ottaa sellaisen tsemppikuukauden nyt muutenkin kuin juoksun kannalta, jospa kuukauden päästä jotain tuloksiakin olisi taas näkyvissä. Toisaalta elokuuhun mahtuu niin paljon festareita ja juhlia (mm. omat synttärit) ja sitä paitsi kuu on jo alkanut aika huolettomalla meiningillä, niin en tiedä miten tsemppaus lopulta onnistuu...