Suomessa

Naurattaa kun luin tuon edellisen postauksen alusta: "en ole haihtunut mihinkään"... No en tosiaan. Olisi edes muutama kilo haihtunut.

Olen siis vihdoin palannut Suomeen ja täällä laihdutukselle ja kuntoilulle onkin aika erilaiset puitteet kuin Ranskassa. En kiistä ettenkö olisi mieluummin jäänyt sinne vaikka koko elämäksi, mutta on Suomessakin hyvät puolensa - ainakin tämän terveysprojektin kannalta. Ruoka on toki kalliimpaa ja esim. hedelmiä ja vihanneksia on vaikeampi saada (vaikka nyt onkin niiden paras aika vuodesta) mutta toisaalta täysjyvä- ja rasvattomat maitotuotteet ovat täällä niin itsestäänselviä, ettei niitä tule edes ajatelleeksi kuin vasta siellä ulkomailla. Myös erityisesti lenkkeilymaastot ovat aivan vertaansa vailla: Helsingissä pääsee viiden kilometrin päässä keskustasta suoraan metsään ja pururadoille juoksemaan - Ranskan pääkaupungissa siitä oli ihan turha haaveillakaan.

Muuten en ole ehtinyt vielä kovasti urheilemaan, mutta vanhoja juoksureittejä olen jo käynyt tunnustelemassa useampana päivänä. Ranskassa juoksin paljon samaa lenkkiä (vaikkei se kehittymisen kannalta hyvä olekaan) ja siinä huomasi heti, oliko hyvä vai huono päivä. Nyt joutuu kuulostelemaan vähän enemmän, vaikka olenkin noita samoja polkuja juoksennellut vuosi sitten ja aiemmin. On ihanaa juosta metsässä ja lampien/meren rannalla, vaikka kuuma ilma ja siitepöly haittaavatkin vähän menoa. Penikat tykkäävät pehmeämmästä juoksualustasta ja ensi viikolla olen menossa vihdoin ostamaan niitä uusia kenkiäkin. Espoon puolimaratoniin on enää reilut viisi viikkoa aikaa ja se kyllä hirvittää vähän, mutta luulen, että siitä selvitään kunnialla jos mitään loukkaantumisia ei tule. Olen varmasti paremmassa kunnossa kuin ennen viimevuotista Helsingin puolikasta ja viimeisen kuukauden aikana ehtii kyllä vielä hioa juoksukuntoa. Mitään huippuaikaa sieltä ei tule, mutta mennään nyt sillä "kunhan pääsen maalin" -asenteella niin ei tarvitse pettyä. Tavallaan on helpompaa, kun tietää selvinneensä jo yhdestä puolimaratonista - tavallaan pelottaa enemmän nyt kun tietää mikä on edessä...

Viime päivinä olen yrittänyt treenailla vähän juoksutekniikkaa, luin isoveljen tilaamasta Juoksija-lehdestä hyviä ohjeita ja jossain muuttolaatikossa lymyää myös Naisen juoksukirja, jonka ostin joskus työpaikan poistomyynnistä pilkkahintaan. Olen vasta hiljakkoin alkanut kiinnostua juoksun "teoriasta", uskon kyllä että siihen kannattaa tutustua vaikka juoksisi ihan vain huvikseenkin. Varsinkaan kun minulla ei ketään valmentajaa ole.

Muutkin lajit kiinnostaisi, mutta taidan pyhittää tämän ajan ennen Espoota pikemminkin tuolle juoksemiselle ja paneutua sitten syksyn tullen enemmän muihin juttuihin. Yritin ottaa elokuun kroppakuvia äsken, mutta niistä tuli aika huonoja ja koska varmaan suurta muutosta ei taaskaan ole, en taida niitäkään julkaista. Mitatkin otin, suurin piirtein samoissa olivat pysyneet. Voisin ottaa sellaisen tsemppikuukauden nyt muutenkin kuin juoksun kannalta, jospa kuukauden päästä jotain tuloksiakin olisi taas näkyvissä. Toisaalta elokuuhun mahtuu niin paljon festareita ja juhlia (mm. omat synttärit) ja sitä paitsi kuu on jo alkanut aika huolettomalla meiningillä, niin en tiedä miten tsemppaus lopulta onnistuu...