tuplaurheilua

Huh, tänään onkin ollut vähän super-liikuntapäivä. Kävin aamulla ensin juoksemassa 40 minuutin lenkin (ja meinasin kuolla lämpöhalvaukseen... en tiedä, miten voin treenata - tai elää - täällä kesällä, kun nytkin on jo näin helteistä) ja sit lähdin samaan hikeen vielä uimahalliin, jossa uin 300 metriä. Päälle tietysti se reipas kävely sinne uimahallille ja venyttelyt. Huomaa, että on tenttikausi menossa kun on yhtäkkiä kamalasti aikaa urheilulle. Ja nyt meinaan koko ajan nukahtaa kirja kädessä...

Väsymyksestä huolimatta tuntuu kyllä hyvältä. On sellainen olo, että vanhat voimat ovat taas löytymässä. Yllättävän paljon sitä ihminen jaksaa, jos vaan haluaa. Ainakin minulla se jaksamattomuus usein on pään sisällä eikä lihaksissa.

Eilen en ollut ihan yhtä tehokas, mitä nyt viiletin kaupungilla ja illalla tein 20 min lihasjumppaa ja 20 min venyttelyjä. Eilen ei tuntunut oikeastaan missään tuo toissailtainen vatsalihastreeni, mutta nyt kyllä tuntuu kun eilenkin vielä vedin sen sarjan läpi kerran. Tänään illalla en kyllä aio kiusata lihaksia enää (lähden vähän ulos tuulettumaan, niin en pääse pyörtämään tätä päätöstä vaikka haluaisinkin :). Viikonloppuna en taida ehtiä rehkimään ihan näin paljoa, mutta toivotaan etten nyt ihan hunningolle lipsahda vaikka vappua täälläkin aiotaan huomenna juhlia.

Eiliset syömiset meni hyvin, vaikka söin kyllä 30g suklaata. Keskiviikosta on näköjään muotoutumassa joku epävirallinen herkuttelupäivä... No, huijasin taas itseäni vähän ja ostin kaupan pienimmän suklaalevyn :). Arvoin hetken 30g:n ja 70g:n patukoiden välillä, mutta koska olisin kuitenkin syönyt sen isommankin kokonaan, niin otin turvallisesti sen pienemmän. Kokonaiskaloreiksi tuli n. 1950 - jos olisin jättänyt tuon suklaan syömättä niin taas oltaisiin jääty sinne 1800. Ihanasti kannustaa toi kiloklubiin merkkailu. Illalla kieltäydyin myös sekä viinilasillisesta että tarjotuista suklaakarkeista ja olin kyllä itsestäni aika ylpeä. Ei tehnyt edes pahaa katsoa, kun toinen mussutti niitä kädet ja naama tahmeina. Olin myös ylpeä, kun en ostanut sieltä ruokatavaratalosta mitään muuta herkkuja, kuin sen yhden pienen suklaalevyn; tarjontaa kyllä oli ihan riittämiin...

Nyt pitänee palata noiden oppikirjojen pariin taas, että tosiaan ehtii sinne uloskin. Voi olla, että tänään tulee otettua joku lasillinen, mutta nythän onkin jo melkein viikonloppu... Eiks niin?

draivi päällä

Olen päivän mittaan lueskellut kahtakin blogia, joiden kirjoittajat koettavat elää 200 - 500 kalorilla päivässä. Hullua. Jotenkin en pysty lopettamaan, mutta melkein menee kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin noita juttuja lukiessa.

Itse tuli tänään syötyä n. 1700 kaloria, mikä on ihan ok. Olen kyllä varma, että kiloklubi antaa mangosta ihan liikaa kaloreita :). Popsin niitä yhden päivässä kun ovat täällä niin hyviä. Nälkä ei ole tänään ollut missään vaiheessa, keho kyllä varmaan tottuu vähemmille kaloreille aika helpolla (kunhan ei mennä sinne kahdensadan pintaan) ja syönhän minä nyt kuitenkin aika reilusti.

Urheiltua on tullut oikein reippaasti ja siitä olen iloinen. Kävin siellä uimassa, lenkille en tänään ehtinyt mutta sen sijaan tein kolmisen varttia lihasjumppaa kotona ja vielä 20 minuuttia venyttelyjä. Mulla on salaisena paheena katsoa salkkareita nettitv:stä, sen aikana ehtii juuri sopivasti venytellä paikat vetreiksi :). Uin tänään 500 metriä, huijasin vähän itseni siihen... Tajusin, että viimeksi kun muka uin 520 metriä, olin arvioinut metrit väärin ja uitu matka oli siis todellisuudessa jonkun verran lyhyempi. Tänään kuitenkin tolkutin itselleni, että uithan sä viimeksikin 500 metriä, kyllä sä nytkin jaksat! Ja niin jaksoin.

Löysin jostain blogista linkit näihin Tone It Up -jumppavideoihin ja pakkohan ne oli heti testata. Tein noi vatsaliikkeet kolme kertaa läpi ja toisen sarjan kerran (lukuunottamatta sitä portaissajuoksua, kun en kehdannut mennä keskellä yötä tonne asuntolan portaisiin juoksemaan...). Kivoja liikkeitä, katsotaan oonko huomenna samaa mieltä.

vähemmän kaloreita

No niin. Tänään tuli syödyksi n. 1800 kcal, joka ei ole ihan kamalan vähän mutta vähemmän kuin yleensä päivässä syön. Kiloklubin mukaan peruskulutukseni energia on melkein 2400 kcal, joten vajetta tulee selvästi - varsinkin kun laskee liikunnat mukaan. Tänään en ole tosin muuta tehnyt kuin kävellyt, kohta teen venyttelyt ja ehkä muutamat lihaskuntoliikkeet. Tänään tuli myös syötyä hyvin sopivasti kaikkia ruoka-aineryhmiä, vaikkakin söin omasta mielestäni vähän liikaa kananmunaa. No, pallot on joka tapauksessa vihreällä. Välillä on ollut vähän nälkä, muttei mitenkään merkittävästi. Mässäilyviikonlopun jälkeen keholla varmasti kestää tottua pienempään kalorimäärään, vaikkei tuo tänäänkään mikään minimaalinen ollut. En kuitenkaan aio (vieläkään) ruveta miksikään 1000 kcal:n nälkäkurjeksi, ja vaikka aikoisinkin, niin ei reilusta 2000 kalorista ihan suoraan yhdessä päivässä siihen varmasti pääsisikään. Tuollainen 1600 - 1800 kcal voisi olla minulle ihan sopiva, katsotaan nyt miltä se alkaa tuntua.

Liikkumiset on tosiaan jääneet tänään aika vähälle. Vähän olisi tehnyt mieli juoksemaan, mutta olen ollut sen verran laiska ja väsynyt, että lopulta päätin pitää tänään lepopäivän. Olenpahan saanut mukavasti opiskeltua, joten ei päivä ole ihan hukkaan mennyt. Huomenna koitan ehtiä taas uimaan ja ehkä lenkillekin, jos ei ol liian vetämätön olo tai kiireinen päivä. Nyt taidan painua tästä venyttelyjen kautta nukkumaan, niin jaksan sitten huomenna nousta tekemään kaiken mitä suunnittelen...

...ja loppuviikon löysäily

Huh. Viikonloppu meni kyllä tosiaan ihan harakoille. Oltiin kaksi päivää maakuntamatkailemassa ja pitihän sitä nauttia paikallisista antimista; siideristä ja voilla leivotuista kekseistä ja täytetyistä letuista ja simpukoista ja... Kalorit olivat ihan pilvissä, mutta toisaalta nautin melkein joka suupalasta. Kotona olisin pystynyt pysymään helposti aisoissa, mutta matkalla hyvien ystävien seurassa en edes halunnut alkaa nipottaa. Tärkeintä on se, että nyt uuden viikon alkaessa palaan heti takaisin ruotuun enkä jatka moista ruokajuhlaa kotona. Eilen illalla kokattiin jo yhdessä puhdistava ja terveellinen illallinen ja tällä viikolla yritän syödä mahdollisimman hyvin ja vähän vähemmänkin.

Nähtävyyksiä kierrellessä tuli onneksi käveltyäkin aika lailla, joten ihan miinukselle viikonloppu ei mennyt. Ja parin päivän pyrähdys pikkukaupunkeihin ja pois arjesta teki tosi hyvää, vaikkei minun arkeni opiskeluja lukuunottamatta täällä niin kovin raskasta olekaan. Täällä on jo niin lämmintä, että uimarannat olivat täynnä pelkissä bikineissä loikoilevia ranskattaria ja se vielä lisäsi laihdutusmotivaatiota.

Eilen kotimatkalla eväskeksit alkoivat jo ällöttää ja se tuntui hyvältä. Teki mieli salaattia ja terveellisiä ruokia. Minusta on ihanaa huomata, miten hyvä olo itselle tulee kun syö terveellisesti ja päinvastoin. Hyvästä ruoasta on kyllä ihanaa nauttia välillä vähän huolettomamminkin, mutta sille turvonneelle ja ähkyiselle ololle voin kyllä sanoa hyvästit ihan ilomielin.

Tällä viikolla keventelen siis ruoista ja yritän liikkuakin kunnolla, nyt kun se flunssa ei enää vaivaa. Mennyt kuukausi on ollut hyvää aikaa totutella uusiin tapoihin ja asenteisiin - nyt haluaisin ihan oikeasti alkaa laihtuakin!

alkuviikon tsemppi

Täällä ollaan. Ja kuten lupasin, niin viikko on tosiaan mennyt kevyissä merkeissä - tai ainakin kevyemmissä kuin viikonloppu. Flunssa on onneksi hellittänyt ja olen päässyt vähän liikkumaankin, vaikka opintojen kanssa pitää juuri nyt aika kiirettä... Tiistaina kävin taas uimassa (ja huomenna haluaisin mennä uudestaan, olen jäänyt vähän koukkuun :), tällä kertaa tuli uitua muistaakseni 375 metriä. Tuntui vielä vähän tuo flunssa kehossa, joten en viitsinyt rehkiä. Ja lisäksi uimahalli oli jälleen kerran täynnä äkäisiä ranskalaisia... Tänään kävin jo hölkkäämässä sellaisen puolen tunnin lenkinkin, sitä olikin ollut ikävä. Lähdin vähän liian kovalla vauhdilla, kun piti näyttää söpöille naapurinpojille mallia :). Juokseminen tuntui kyllä silti hyvältä, vaikka astmakohtausvaaran takia piti välillä vähän höllätä tahtia ja kävellä.

Huomenna tosiaan tekisi kovasti mieli uimaan taas, vaikka siinä meneekin enemmän aikaa kuin juoksemisessa. Lauantaiaamuna aikaisin lähdetään pienelle maakuntamatkalle, joten viikonloppuna en ehdi kummemmin urheilla - enkä opiskella. Siksi pitäisikin huomenna vähän priorisoida opintojen eduksi...

Syömiset on menneet aika mukavasti, vaikka kaloreja mulla tulee kyllä koko ajan aika paljon - 2000 ihan helposti. En todellakaan ole mikään nälkäkurkilaihduttaja... Tavoitteena on vähentää määrää jonkin verran, mutta ensin haluaisin oppia syömään tasapainoisesti. Kasvisten syömisessä mulla ei ole mitään ongelmia, tänäänkin niitä on tullut syötyä melkein 1,5 kiloa. Vaikeinta sen sijaan on saada tarpeeksi proteiinia. En ole nykyään enää ihan sataprosenttinen kasvissyöjä, mutta eläinkunnan tuotteita tulee silti syötyä aika vähän ja muista ruoka-aineista proteiinia onkin haastavampi saada. Myös kuitujen kanssa on välillä ongelmia, mutta suuri kasvisten määrä auttaa useimmiten siihen ongelmaan. En syö täällä leipää oikeastaan ollenkaan, kun en ole mikään patonginystävä ja ruisleipää taas on vaikeaa saada... Välillä syön näkkäriä tai tuliaisina saatuja hapankorppuja ja jonkin verran tietysti muroja/mysliä/puuroa, joista niistäkin saa kuituja kyllä. Aikaisemmin vaikeinta oli herkkujen syöminen - tai pikemminkin niiden syömättä jättäminen... Tällä viikolla vain eilen Kiloklubin herkkupallo on ollut keltaisella (siis ei edes punaisella!). Eilen olin käymässä töiden takia naapurikaupungissa ja odotellessa annoin itselleni luvan herkutella. Ostin pienen rasiallisen herkkusuklaata ja mussutin tietysti kaikki kerralla... Tänään söin iltapalaksi pikkuisen jäätelöä ja kuohuviiniä yhden kaverin kunniaksi, mutta vihreällä silti pysyttiin!

Jatkossa tosiaan yritän pudottaa kokonaiskalorimäärää pienemmäksi ja muuten pysyä tässä tasapainossa. Muutama päivä sitten yritin taas käydä vaateostoksilla, mutta pukukopin peilikuva masentaa edelleen. Ostin kuitenkin kaksi lohtuvaatetta: t-paidan, joka on massun kohdalta sopivan löysä niin että mahan saa piiloon ja ihanat sortsit, joista jouduin kyllä ottamaan kamalan ison koon... Mutta hyvältä ne näyttävät ja juuri sellaista buustausta nyt tarvitsinkin. Odotan innolla, jos laihtuminen jonain päivänä alkaisi näkyä vaatteissakin. Painosta minulla ei ole mitään käsitystä, kun ei tosiaan sitä vaakaakaan ole. Työpaikan vaaka on viime viikkoina näyttänyt sen 67,9kg, tosin en tiedä kuinka oikein sekään näyttää. Muutama päivä sitten kävin kaverin vaa'alla ja se taas näytti lähemmäs 65kg. Se kuulostaa toki paremmalta, mutten nyt yhtään tiedä mihin luottaa. No toivotaan, että senteissä/vaatteissa/peilissä alkaisi pian näkyä muutoksia. Olo ainakin on parempi, ja se on jo hyvä alku.

p.s. Ja ai niin, tervetuloa molemmat lukijat :)

onneksi viikonloppu on ohi...

Viime päivät on menneet sen verran epälaihdutusmaisissa tunnelmissa, etten ole jaksanut paljon kirjotella tänne. Olen syönyt ihan mitä sattuu ja kuinka paljon sattuu. Liikuttua on onneksi tullut ihan reilusti, mutta huomisesta alkaen pitää kyllä taas tsempata.

Olen ollut koko loppuviikon vähän flunssainen, enkä ole voinut kovin rajua liikuntaa harrastaa. Sen takia eilinen tanssituntikin jäi väliin, vaikka lopulta päädyinkin pelaamaan lentistä melkein kaksi tuntia ja illalla vielä diskoon tanssimaan... Käveltyä on tullut ihan hurjasti, täällä on melkein hellesäät ja tekee paljon mieluummin lähteä ulos vaeltelemaan kuin istua koulukirjojen ääressä... Ensi viikolla toivottavasti olen jo uinti-/juoksukunnossa, on jo vähän ikävä sellaista tarkoituksellista liikuntaa.

Viikonloput ovat minulle kyllä selkeästi vaaranpaikkoja. Silloin kaikilla on aikaa hengailla ja ennen kaikkea syödä ja juoda määrättömän paljon. Hyvä puoli on se, että porukassa tulee koko ajan myös tehtyä jotain, mutta syömisiään olisi aika paljon helpompi tarkkailla, jos ei koko ajan olisi sellaista ryhmäpainetta päällä... No, siinä on yksi opeteltava asia. Koetan aloittaa jo heti huomenna. Tänään kävin nälissäni ja laiskuuttani syömässä ihan oikeaa roskaruokaa, vaikka siitä tulee minulle aina ihan kamalan paha olo. Huomenna on hyvä aloittaa taas kevyempi linja - hampurilaisia ei ainakaan vähään aikaan tee mieli...

motivaatiofarkut

Puheen ollen niistä farkuista, jotka eivät mahdu päälle...

Oli pakko ottaa lisää kuvia, jos se peba sitten nousiskin vähän helpommin siitä penkistä - ja ehkä vielä joskus mahtuis näihin:




Toi sivukuva on kyllä ihan kauhea... Teki aika paljon mieli vetää vatsaa sisään, mutta onpahan nyt autenttinen - ja motivoivampi - kuva. Noi farkut on joskus ihan oikeasti mahtuneet päälle ja istuneetkin ihan kauniisti, että ehkä tässä toivoa vielä on...

huono päivä

Tänään ei tosiaan ole ollut ihan paras laihdutus- tai mikään muukaan päivä. Olen vähän vilustunut enkä siksi viitsinyt urheilla tänään lainkaan, vaikka olisinkin halunnut lähteä juoksemaan. Ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi huilata yksi päivä kuin tulla kunnolla kipeäksi ja joutua huilaamaan kolme viikkoa... Juoksin kyllä ympäri kaupunkia ja kiertelin vaatekaupoilla, mutta siitäkin tuli lopulta paha mieli. Olen vähän huono ostamaan vaatteita ja tässä koossa se ei ole ainakaan yhtään hauskempaa. Inhoan sovittaa vaatteita, jotka eivät ole minun oikeaa kokoani ja inhoan katsoa itseäni pukukoppien peileistä räikeissä valoissa. Sitä paitsi minun pitäisi ostaa uudet farkut (tällä hetkellä kaapissa on kahdet, joista toiset ovat niin rikki ettei niitä kehtaa enää käyttää ja toiset eivät mahdu päälle...) ja farkkujen ostaminen on mielestäni ihan kamalin vaateostosasia, mitä on olemassa.

Tänä aamuna pääsin myös vaa'alle ja se ryökäle kehtasi näyttää taas tasan samaa painoa kuin viime viikolla. Melkein jo kävin ostamassa oman vaa'an kotiin, mutta ainoa jonka löysin oli niin kallis etten raaskinut sijoittaa siihen muutaman kuukauden takia. Minulla ei ole kyllä ikinä ollut omaa vaakaa kotona, mutten todennäköisesti viitsisi sitä täältä asti raahata mukaani. Jos löydän edullisen vaa'an, ostan pois että saisin edes jotain luotettavuutta tuohon painon mittaamiseen. Voi tietty olla, että edulliset vaa'at eivät ole kovin tarkkoja, mutta sitten voisin ainakin mitata painon aina samaan aikaan ja ihan kotona. Tarvitsisin edes jotain näyttöä siitä, että tästä kaikesta on jotain hyötyäkin.

Olin kotiin päästyäni niin ryytynyt kaikesta, että marssin suoraan herkkukaapille ja popsin suuhuni kaikki seitsemän pääsiäislahjaksi saatua konvehtia... Tuli vähän morkkis ja aika paljon paha olo. Tuollaisesta vahinkoherkuttelusta tulee minulle paljon huonompi omatunto kuin jos herkuttelen tietoisesti. Esim. jos menen johonkin juhliin, en yleensä jaksa liikaa huolehtia siitä mitä syön. Mutta kun yksin hotkii salaa suklaata ihan ilman mitään syytä, se tuntuu paljon pahemmalta repsahdukselta.

Suklaasta huolimatta päivän kaloriannos ei onneksi noussut ihan kamalan korkealle vaan pyörii siinä kiloklubin suosituksen pinnassa. Kiloklubin suosituksethan ovat kyllä aika reiluja ja olenkin miettinyt, että pitäisikö sitä päiväkulutusta hilata pikkuisen alemmaksi. En missään tapauksessa halua alkaa millekään 1000 kalorin dieetille; en ikinä pystyisi sellaiseen retkahtamatta, en usko että se on kenellekään hyväksi enkä myöskään että siitä on apua pitkällä aikavälillä. Voisi tuosta päiväannoksesta silti pari sataa kaloria varmaan vähentää, niin lähtisi paremmin käyntiin tämä homma. Se tuntuu vaan olevan kamalan vaikeaa, minusta kun tuntuu että syön paljon enemmän nyt kun yritän syödä säännöllisesti sen viisi kertaa päivässä...

Päätin tänään silti olla suklaaretkahduksesta ja pysyvästä painosta huolimatta armollinen itseäni kohtaan; kipeänä kai pitääkin olla. En aio kuitenkaan lannistua, vaan jatkaa sisulla. En tahdo olla tällainen joten ei tässä muukaan auta. Pidän itseni liikunta- ja ruokakurissa, vaikka tuloksia ei tulisikaan ihan viikossa. Muuten nautin elämästä ja hemmottelen itseäni muilla tavoin kuin herkuilla. Eilen ostin kaapin täyteen kaikkia ihania hemmotteluasioita, mm. porkkanarasvaa, banaanishampoota ja suklaasuihkugeeliä. Miksi sitä ruokaa oikeastaan tarvitsee syödäkään, kun sen voi mättää ihollekin :).

liikuntaväsymys

Olen istunut tässä koneella varmaan pari tuntia ja lueskellut inspiraatioblogeja ja ties mitä... Aamu alkoi mukavasti tunnin kävelylenkillä ja uimahallilla. Altaassa oli yhtä aikaa käynnissä vesijumppa ja muutenkin kamalasti ihmisiä, mutta uiminen oli silti aika ihanaa. Viimeksi sain kramppailulta hädin tuskin 300m uitua, tänään uin 520 metriä. Olin aika tyytyväinen :). En kylläkään niihin urpoihin, jotka siellä altaassa tötöilivät ihan miten sattuu. Viimeksi hallilla oli kamalasti lapsia jotka hyppivät sinne tänne, mutta he olivat kyllä tuhat kertaa kohteliaampia kuin nämä aikuiset hylkeet... No, mutisin vähän harmisanoja suomeksi ja jatkoin uimista, niin tuli parempi mieli. Koko iltapäivän on sitten ollut vähän liiankin raukea olo, tenttikirjat odottavat edelleen avaamistaan... Nälkäkin iski ja söin illallisen jo paria tuntia aiemmin kuin normaalisti. Pitää varmaan käydä aikaisin nukkumaan niin ei tule hurjia mielitekoja... Onneksi on aikainen herätyskin.

Eilen kävin juoksemassa puolen tunnin lenkin, eikä tällä kertaa sattunut mihinkään! Reidet olivat vähän hellänä tanssista ja jalkapallosta, mutta muuten oli helpon tuntuista juosta. Ihanaa kun juoksuote alkaa taas löytyä. Ja uidessa viimeistään kaikki lihaksetkin vertyivät mukavasti, nyt ei oikeastaan mistään enää kiristele.

Eilen meni kyllä syömiset ihan pelastusarmeijalle, kun illalla oli ystäväni synttärikestit. Tuli syötyä mm. pastaa, patonkia ja juustoa, salmiakkia, suklaata, pikkuleipiä, salamia... Ja mansikoita ja samppanjaa. No, ystäväni sanoikin "ei se juhla vaan se arki". Kalorit nousivat aika hurjiksi, niin välillä pitää vähän irrotella. Hyvässä seurassa on kiva herkutella, mutta oli kyllä aika turvonnut olo kun kävelin kotiin. Jospa loppuviikon yrittäisi ottaa vähän kevyemmin, tuonne viikonloppuun nyt ainakin.

Huomenna on taas työ- eli vaakapäivä, jännittää vähän mitä se nyt näyttää...

fudissunnuntai

Ulkona oli lopulta niin kylmä, että paljon piknikkiä ei jaksettu pitää. Sen sijaan otettiin lämmintä jalkapalloilemalla, enkä olisi tullut paremmalle tuulelle edes suklaansyönnistä :). Tällä kertaa kaikki muut tytöt jäivät juomaan viiniä, mutta koska jalkapallo on aina ollut ykköslajini, itse lähdin poikien kanssa palloilemaan enemmän kuin mielelläni.

Lopetin aktiivipelaamisen kohta kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi sitkeään juuttuneet taidot eivät ihan noin vain häviä. Oli ihana tehdä kerrankin jotain, minkä oikeasti osaa. Tanssitunneilla olen aina vähän sormi suussa ja lentiskään ei ollut ihan minun lajini, mutta pallon potkiminen taas nimenomaan on. Muistin kaikki vanhat rinta- ja reisikuoletuskikat ja puskutkin onnistuivat vanhaan malliin. Sain myös pojilta paljon kiitosta - sekä palloilutaidoista että kärrinpyöristä :). Huomenna on varmaan taas kaikki kummalliset paikat kipeänä mutta en valita.

Tässä vielä viikon itsestäänselvä palloiluidoli:



P.s. otin piknik-evääksi sipsipussin, mutta onnistuin syöttämään sen tehokkaasti naapurinpojille. Itse otin vain yhden maistiaisen. Ei tehnyt edes mieli enempää ja nyt on kyllä hyvä olo!

hyvä boogie

Eilinen tanssitunti oli ihana! Krapula haihtui saman tien kun musiikki alkoi soida, ja vaikken vieläkään osaa kaikkea niin smoothisti kuin haluaisin olin silti paljon timanttisempi kuin viime viikolla. Olin toki treenannut vähän kotonakin, mutta teki hyvää nähdä toistamiseen miten kaikki liikkeet ihan oikeasti kuuluu tehdä. Nyt ne alkavat olla jo lihasmuistissakin. Opettajakin huomasi edistyksen, mikä tietysti innosti lisää. Se tuli kyllä edelleen näyttämään minulle kädestä pitäen, miten vaikeimmatkin kohdat tehdään ja välillä se turhautti, kun tuli sellainen olo että on ihan hoopo. Toisaalta se on kivakin, että opettajalla on aikaa ja halua ihan oikeasti opettaa niitä hoopoimpiakin. Enkä tällä kertaa ollut todellakaan ainoa, joka ei tajunnut. Tunnin lopuksi opettaja laittoi meidät tanssimaan kolmen ryhmissä muiden edessä - minä tosin en suostunut. Ihan niin vapautunut ja itsevarma en sentään vielä ole. Olisin kuitenkin ihan hyvin voinut olla, koska en tosiaankaan olisi ollut huonoin - kaikilla muilla vain oli rohkeampi asenne kuin minulla. Sen kun vielä oppisi...

Syömiset meni aamupalaherkuttelusta huolimatta hyvin eilen eikä alkoholiakaan tullut juotua kuin kaksi annosta. Tänäkin aamuna sorruin pariin suklaapalaan mutta sitten sain yllättäen vähän lisämotivaatiota tähän projektiin. Minulla kun ei ole vaakaa kotona, niin en voi tarkkailla painoa kovinkaan varmasti sen avulla. Mutta tänään en voinut vastustaa mittanauhakiusausta ja meinasin kiljua riemusta, kun vyötärönympärys oli peräti kaksi senttiä pienempi kuin viime mittauskerralla - vain puolitoista viikkoa sitten! Osansa on varmasti turvotuksella jne, mutta oli se silti mukava yllätys. Toivottavasti sama tahti jatkuu, kesäkuussa odottaa nimittäin toivottavasti rantaloma Espanjassa.

Tänään on vuorossa taas puistopiknik, toivottavasti tulee reippailtua niin kuin viimeksi. Toki sinne pitää ottaa herkulliset eväätkin...

lisäinspiraatiota

Ai niin. Tänään kommuunikeittiöön tuli sattumalta lounasseuraksi uusi ihana australialaispoika - lenkkivaatteissa. Niitä lihaksia katsellessa teki tosiaan itsekin mieli lähteä juoksemaan. Silmänruoka ei onneksi lihotakaan :).

lasit täyteen

Huh huh. Viikonloput ovat nyt vähän turhan rankkoja. Tällä viikolla kylässä on entinen kämppis, joka on tunnettu siitä, miten diskreetisti se osaa täyttää tyhjät viinilasit... Eilen oli myös yhdet synttärit/läksiäiset ja vielä koko alkuilta sellaista muuten vaan -hengailua, että "huomaamatta" alkoholiannokset nousivat taas ihan pilviin. Mietin juuri eilen, että mun juomatavat on täällä muuttuneet selvästi keskieurooppalaisemmiksi: saatan helposti juoda lasin viiniä ruoan kanssa, mutten lähde tarkoituksella juhlimaan tai ainakaan humaltumaan. Mutta kun istuu kahdeksan tuntia aloillaan ja aina joku tuo uuden viini- tai olutpullon mukanaan, niin ei siinä helposti kuivin suin joudu olemaan... Syömisten puolesta ei eilen tullut mitään katastrofeja, söin muutaman palan sitä suklaata ja pienen palan synttärikakkua. Oman salaatti-illallisen lisäksi sain maistaa saksalaista, pitsan tapaista flamkuchenia, mutta sekin oli kotitekoista ja kasvistäytteisenä suht kevyttä. Illan juhlissa pystyin hyvin pidättäytymään napostelusta, vaikka siihen yleensä tulee ylittämätön mieliteko muutaman viinilasillisen jälkeen.

Tämän aamun aloitinkin sitten kahvilla ja suklaavohvelilla... Alkoholin juomisella on sekin ikävä vaikutus, että krapulassa ei tee mieli syödä kunnolla vaan napsia pelkkiä herkkuja. Laitoin lounaaksi lohta ja salaattia, ettei menisi ihan harakoille tämä päivä. Yritän syödä illallakin kunnolla, mutta jonkun verran alkoholia tulee tänäänkin varmaan juoduksi. Sitä pitäisi kyllä nauttia vähän kohtuullisemmin, mutta porukassa tulee jotenkin juotua ihan vaivihkaa. Täällä ei mielestäni ole samanlaista ryhmäpainetta kuin Suomessa, vaikka koko ajan onkin joku kaatamassa lisää viiniä lasiin. Jotenkin muutaman (tai useammankin) lasillisen juominen vain on niin luonnollista, että siihen sortuu ilman painettakin. Minulle tuo alkoholikysymys on aina ollut vähän "ongelmallinen", siksi pidän tästä keskieurooppalaisesta kulttuurista, jossa alkoholi ei ole tabu tai synti samalla tavalla kuin Suomessa vaan tosiaankin esimerkiksi yhteisen illallisen ns. luonnollinen osa. Se ei kyllä missään tapauksessa pidä paikkaansa, että suomalaiset joisivat enemmän kuin muun Euroopan nuoret, mutta juomakulttuuri on erilainen. Itse olin aiemmin melkein kolme vuotta kokonaan absolutisti, mutta nykyään käytän kyllä alkoholia aika normaalisti. Laihduttajalle se ei vaan ole kovin hyvästä...

Pienestä krapulasta huolimatta aion kuitenkin jaksaa tänään sinne tanssitunnille. Tiedän, että krapulassa ei saisi urheilla, mutta aion ottaa tunnin rauhallisesti - en raaski jättää sitä väliinkään. Vaikka voi olla, että tänään on vielä vaikeampi ymmärtää ja taipua niihin särkyneisiin jalkoihin ja muihin... En kuitenkaan halua löhötä kotonakaan koko päivää. Ulkona on niin ihana ilma, että lähtisin lenkille jos olisin täydessä terässä. Tämän illan jälkeen skarppaan kyllä taas sen viininkin kanssa!

suunnitelmat uusiksi

No, en sitten päässyt sinne uimahalliin eilen. Lähdin onneksi sen sijaan hölkkälenkille, ettei olisi mennyt koko päivä ihan pelastusarmeijalle. Onnistuin tosin lenkillä niksauttamaan niskani (!) jotenkin niin voimakkaasti, että se on vieläkin jumissa... Muistuu mieleen se vanha klisee, että urheilija ei tervettä päivää näe. En edes halua ajatella, minkä paikan loukkaan seuraavaksi. Onnellista oli se, että penikkalihaksiin ei juurikaan sattunut. Illalla olisin halunnut lähteä pelaamaan jalkapalloa naapurinpoikien kanssa, mutten tuon kipeän niskan kanssa uskaltanut. Toivottavasti ensi kerralla olen paremmassa pelikunnossa.

Eilinen illallinenkaan ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut... Meinasin laittaa salaattia ja lohta, mutta keittiössä törmäsin kämppiksiin, jotka olivat lähdössä syömään kaupungin parasta kebabia. Noh, tokihan se piti lähteä kokeilemaan... Yritin kuitenkin syödä kebabin mahdollisimman kevyesti, eli en tilannut lainkaan ranskalaisia ja jätin leivänkin syömättä ja söin vain lihat ja salaatit. Ei se silti kovin kevyt illallinen ollut. Toisaalta kalorit jäi silti normaalia alemmas, kun en kebab-turvotukseltani jaksanut syödä enää koko iltana mitään muuta. Kasvikset jäivät eilen vähän vähälle syömiselle, mutta tänään palataan taas normaalille salaattilinjalle. Ostin kyllä perjantain (ja kolmen luennon ja työhaastattelun) kunniaksi pienen levyn bio-suklaata (ihan kuin se olisi terveellisempää, koska se on luomua... :) joten ei tämäkään päivä ihan kevyellä linjalla mene. Tänään en ehdi kunnolla urheilemaan, mutta ajattelin treenailla tässä kotosalla vähän niitä hiphop-kuvioita, jospa huomenna tanssitunnilla olisin ihan hippusen vähemmän surkea kuin viime viikolla.

laskusuunnassa

Huoh, eipä tässä mitään huimaa vauhtia edetä... Paino oli kuitenkin viimein lähtenyt alaspäin, joten ei valittaakaan voi. Muistin sitä paitsi mennä vaa'alle vasta lounaan jälkeen, joten voin ainakin kuvitella, että heti aamusta se olisi voinut olla vieläkin alhaisempi. Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti. Pienikin muutos vaakalukemissa motivoi silti kummasti. Toivottavasti laskua tulee pian enemmänkin, niin vaa'alla kuin muillakin mittareilla.

Tänään en ehtinyt urheilemaan, jos tavallista työmatkapaahtamista ei lasketa. Nyt tuntuu jotenkin levottomalta vielä tähän aikaan yöstäkin, kun energiaa ei ole saanut purkaa mihinkään. Päin vastoin olen istunut koko iltapäivän sisällä kirjoittelemassa työhakemuksia... Ja sitten illan keittiönpöydän ääressä naapureiden kanssa. Huomenna aion mennä uimaan. Annoin itselleni luvan jättää aamukahdeksan luento välistä, jotta ehdin hoitaa muita asioita. Jos saan itseni liikkeelle hyvissä ajoin, ehdin mukavasti käydä uimassa ennen iltapäivän luentoa - toivottavasti suunnitelma toteutuu vaikka olenkin aikamoinen aamutorkku...

Syömiset olisivat olleet tänään todella hyvin balanssissa, mutta sitten naapurit tarjoilivat minulle toisen illallisen ja vielä jälkiruokaviiniä ja -pikkuleipiä joten tulihan siinä niitä kaloreita taas... Yhteisasumisessa on myös nämä vaaransa. Entinen kämppis tuli muutaman päivän vierailulle, enkä viitsinyt olla tylsä ja kieltäytyä herkuista ja viinistä kokonaan. Pysyin kuitenkin aika hyvin kohtuudessa, vaikka illallisen määrä silti varmaan kaksinkertaistuikin. Syömiselle on kyllä niin helppo löytää tekosyitä... Mutta lounaalla ja välipalalla vastustin mieliteoista ja mahdollisuuksista huolimatta kaikkia herkkuja niin tarmokkaasti, etten voi olla täysin pettynyt tähän päivään.

Nyt taidan yrittää käydä nukkumaan. Siinä onkin seuraavan elämämuutoksen aihe: olla valvomatta pikkutunneille joka ikinen yö...

ihanat, kipeät lihakset

Olen koko päivän fiilistellyt sitä, miten hyvältä kipeät lihakset tuntuvat. Silloin tietää ainakin tehneensä jotain. Ja kun urheilee jotenkin tavallisuudesta poikkeavasti - kuten vaikka pelaa rantalentistä puistossa - löytää kropastaan ihan uusia lihaksiakin. Tänään kipeänä ovat olleet luonnollisesti käsilihakset, mutta myös selkä ja jopa pakarat. Erikoisesti jumittuneet ja kipeytyneet lihakset kyllä kiusasivat vähän lenkillä, kun en muistanut venytellä ennen lähtöä... Lentissessio on silti tuottanut mielihyvää vielä tänäänkin, joten se oli todellakin kannatettavaa pienestä alkukankeudesta ja pelosta huolimatta.

Lenkillä tosiaan penikkalihakset vihoittelivat edelleen ja loppumatkasta kävelemiseenkin piti keskittyä. Tällä kertaa en sentään irvistellyt ja alkumatkasta sain juostua ihan hyvin. Sain Suomen-tuliaisina aitoa Ice poweria, aion hoitaa sillä, tulehduskipulääkkeillä, magnesiumilla ja venyttelyllä sekä penikat että tanssitunnilla kipeytyneen reisilihaksen kuntoon. Tulee ihan vanha ja raihnainen olo, kun joka paikkaa kolottaa, mutta kyllä se palautuminen tosiaan taitaa olla hitaampaa nyt kuin kymmenen vuotta sitten aktiiviurheilijana... Pidän kuitenkin siitä, miten urheilun myötää oppii taas tuntemaan ja kuuntelemaan omaa kroppaansa. Tajuaa, miksi mikäkin kohta on kipeä ja miten sitä saa parhaiten venyteltyä ja rentoutettua. Tänään lenkillä huomasi selvästi, miten venyttelemätön alaselkä ja pikkuisen tulehtunut penikkalihas reagoivat toisiinsa niin, että jalkojen liikuttamiseen piti oikein keskittyä. Ihan hyvä herätä uudelleen tähän aktiiviliikkumiseen nyt eikä 10:n tai 20 vuoden kuluttua.

Syötyä tuli tänään ihan mukavasti, vaikka lounaan jälkiruoaksi herkuttelinkin yhden suklaavohvelin. Istuskelin puistossa tenttikirjan ja kahvikupin kanssa auringonpaisteessa; pieni herkkuhetki vain jotenkin kuului asiaan. Sain myöhästyneeksi pääsiäislahjaksi vähän suklaatakin, mutta ne sulloin visusti talteen seuraavaa herkkupäivää odottamaan. Iltaruoalla söin pastaa, mutta se on minun keittiössäni hyvin harvinaista. Paitsi nyt syön kyllä samaa pastaa huomennakin, kun en koskaan osaa kokata yhden hengen ateriaa... Kämppis vinkkasi myös, mistä täällä saa ostettua täysjyväpastaa, joten sitä ostan sitten seuraavaksi.

Kalorit pysyivät hyvin Kiloklubin suositusrajoissa (toisin kuin esim. eilen), vaikka en ihan ymmärräkään, mihin tuo suositus perustuu. Mielestäni Kiloklubin suosittelema kalorimäärä on aika iso, vaikka saan sen kyllä itse hyvin helposti kasaan... En toisaalta voisi kuvitella eläväni esim. tuhannella kalorilla päivässä, varsinkaan kun tavoitteenani ei ole äkkilaihtuminen vaan elämäntapamuutos. Olen näissä kaloriasioissa niin noviisi, etten ihan tiedä, mikä olisi minulle oikein määrä. Yksi poikakämppiksistäni valitti juuri tänään, että hänen on vaikeaa syödä yli 2000 kcal päivässä - minä lupasin antaa hänelle osan omistani...

Huomenna pääsen taas vaa'alle, tosin vasta iltapäivällä. Katsotaan, onko mitään muutosta tapahtunut...

voi pääsiäinen

Huoh. Rankkoja nämä juhlapyhät. Suklaata ja muita herkkuja on onneksi tullut maisteltua aika maltillisesti - vaikka helposti repsahtaa, kun ottaa ensimmäisen - mutta sen sijaan viiniä olen litkinyt ihan liikaa (punaista ja valkoista ja roséta ja samppanjaakin... ja sitten vähän olutta ja yksi mojito. huoh todellakin). Lauantaina aamuyöstä päädyttiin kämppisten kanssa jotenkin pelaamaan juomapokeria ja siinä pelin tuoksinassa annokset kohosi kyllä aika korkeiksi. Opiskelija-asuntolassa on vaarallista asua, kun jossain päin taloa on aina bileet eikä tarvitse edes lähteä pois kotoa - omaan huoneeseen pääsee lopulta vaikka konttaamalla. Eilen otin muutaman skumppalasin vielä, mutta tänään olen kyllä pitänyt taas nollalinjan. Eipä ole kyllä tehnyt mielikään alkoholia, ei edes ruoan kanssa.

Eilen ei sitten krapulassa tullut juuri urheiltuakaan, mutta onneksi on vieraita kaupungissa niin tuli tehtyä edes pitkä turisti-kävelylenkki. Tänään pidettiin naapureiden kanssa piknikkiä läheisessä puistossa (eväänä täysjyväleipää ja hedelmiä - ja vähän juustoa ja kämppikseltä pihistettyä suklaata) ja pelailtiin beach volleytä ainakin tunti. Tuollainen on kyllä parasta liikuntaa; hyvässä seurassa ja ihan pelkästään hauskanpidon takia. Nyt on kyllä käsivarret kipeät ja huomenna varmaan vielä enemmän... Mutta oli silti tosi mukavaa pelailla. En ole ikinä ollut kovin hyvä missään muissa pallopeleissä kuin jalkapallossa, ja pitkään välttelin tuollaista leikkimielistäkin pelailua - varmaan liikuntatuntitraumojen takia. Nyt kaikki pelaajat olivat kuitenkin tosi kannustavia ja muutaman harhalyönnin jälkeen peliin pääsi kivasti mukaan. Toivottavasti tulee piknikattua useamminkin.

Ensi viikolla pitää kyllä tsempata tuon suklaansyönnin kanssa. Se jää niin helposti päälle, kun yhtenä päivänä aloittaa... Onneksi alkaa taas arki eikä ehdi koko aikaa hengailla puistoissa ja baareissa :). Taidan tehdä illalliseksi salaattia niin alkaa keventäminen taas saman tien. Huomenna sitten juoksemaan taas, nyt on jo ihan ikäväkin. Löysin Outin blogista linkin Kuntoplussan reittisuunnitteluohjelmaan ja kun sieltä löytyy ulkomaankartatkin, niin pääsen taas aloittamaan vähän suunnitelmallisemman juoksemisen. Jatkuisi vaan tämä ihana auringonpaiste niin tuollahan juoksisi ihan mielellään.

tanssihuumaa

Ihana tanssitunti takana ja pääsiäisrauha edessä. Olen kyllä ihan uskomattoman säälittävä tuossa tanssimisessa, välillä tuntuu että kaikki muut osaavat kaiken kuin luonnostaan ja minä hakkaan päätä seinään helpoimpienkin liikkeiden kanssa. Tunnin vetäjä on kyllä uskomattoman kärsivällinen ja kannustava, ei tuomitse jos joku ei osaa vaan opettaa vaikka kädestä pitäen. Tänään en meinannut tajuta oikein mitään ja lopulta en ymmärtänyt edes kielen perusteella kaikkea mitä opettaja sanoi... Maikka kuitenkin rohkaisi yrittämään sitkeästi ja treenamaan kotona ensi viikkoa varten, kyllä minäkin varmasti oppisini. Olen tottunut niin toisenlaiseen liikuntaan, että tanssiliikkeisiin taipuminen tuntuu minusta välillä ihan mahdottomalta ja kuviot vaatisivat paljon harjoittelua hioutuakseen edes jotenkuten sulaviksi. Olen huomannut, että minulle sopii ehdottomasti sellainen tyyli, että treenataan samaa ohjelmaa useampi viikko peräkkäin. Kun aivot ja kroppa saavat aikaa ajatella liikkeitä ja sopeutua niihin, tanssi luonnistuu paljon paremmin. Silloin kun ohjelmaa vaihdetaan joka viikko, tipun aina kärryiltä vaikka periaatteessa monesti käytetään samoja liikkeitä vain pienillä variaatioilla. No, hiphop-tanssi on joka tapauksessa hauskaa ja välillä tekee hyvää heittäytyä tekemään jotain sellaista, mitä ei osaa pätkääkään.

Eilen uskaltauduin myös lenkille, vaikka penikat kipuilevat edelleen jos joutuu pinkomaan liikaa. Puoliksi kävelin, puoliksi hölkkäsin rauhallisen puolen tunnin lenkin ja juoksentelu tuntui ihan hyvältä, vaikka sekä penikat että pohkeet olivat vielä vähän kireällä. Minun on hyvin vaikeaa liikkua kohtuudella - kun kerran lähden liikkeelle niin haluaisin rehkiä ihan kunnolla. Kipeillä jäsenillä ei sen sijaan kannata reuhtoa liikaa, joten puolen tunnin varovainen aloituslenkki oli varmasti ihan sopiva. Loppuviikonloppu taitaa mennä lähinnä kaupungilla kiertelyn merkeissä, mutta tuleehan siinä toki sitä hyötyliikuntaa. Ensi viikolla vieraiden lähdettyä ehtii taas liikkua suunnitellumminkin.

Herkuttelin loput suklaakonvehdit eilen ja tänään, mutta muuten ruokailu on pysynyt hyvin aisoissa. Eilen tuli kyllä siemailtua useampi lasi viiniä ja sama jatkuu varmaan tänään, mutta viikolla täytyy sitten taas tsempata. Kiloklubin ruokalaskuri vahvisti sen, minkä oikeastaan tiesinkin: ruokailuni painottuu ihan liikaa iltaan ja aamulla energiataso jää liian alhaiseksi. En ole koskaan oppinut syömään kunnon aamupalaa ja normaaliruokarytmissäni saatan helposti skipata myös lounaan. Sitten alan syömään joskus neljän - viiden aikaan illalla ja syönkin koko loppuillan. Unirytmini on myös sellainen, että valvon myöhään ja herään myöhään. Illallista syön vasta joskus kahdeksan - yhdeksän maissa ja monesti vielä iltapalaa joskus myöhemmin. Aamulla ja lounaalla tykkään syödä kevyempää ruokaa, joka ei suositusten mukaan ole ehkä ihan paras tapa. No, pitää miettiä miten noita tottumuksia saisi muokattua vähän parempaan suuntaan.

Nyt menen venyttelemään tanssi-kipeitä lihaksia ja sitten kehittelemään illallissuunnitelmia. Jos olisin kotona, äiti kantaisi pöydän täyteen pääsiäisherkkuja mutta täällä ei kukaan onneksi ole tarjoilemassa suklaata tai jälkiruokia - sitä viiniä kylläkin...

kiloklubi ja herkuttelu

Löysin Kiloklubin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka osaavat laskea kaloreita jokaisesta syömästään ruoasta. Itse saatan vilkaista tuoteselosteesta rasvan tai sokerin määrää, mutta siinä kaikki. Vielä vähemmän osaisin arvioida sitä, miten paljon ja tehokkaasti mikäkin liikuntaa kuluttaa. Kiloklubin ruokaosio on sen verran monimutkainen, että veikkaan ettei minulla riitä kärsivällisyyttä sen täyttämiseen kovinkaan pitkää aikaa. On kuitenkin kiinnostavaa tutkailla omaa syömistään oikein lukujen valossa - se myös kannustaa syömään paremmin. Oma ravintotuntemukseni on varsin heikko, joten tuollainen helpohko apuväline on minulle juuri sopiva. Liikkumisosiota on mielestäni helpompi käyttää, joskaan en ensin tajunnut, että sinne kuuluu merkitä myös esim. kaikki kävely... Minulle vaikka kauppaan tai portaita ylös kävely on niin juurtunut tapa, etten osaa ajatella sitä erillisenä liikuntasuorituksena.

Eilen en ehtinyt urheilemaan "oikeasti" mutta juoksentelin kyllä koko päivän kaupungilla (ja illalla venyttelin urheilusta ja juoksentelusta kipeitä jäseniä... huomaa ettei enää ole ihan teini-ikäinen). Kävin myös suklaakauppaostoksilla: ostin kahdeksan konvehdin pussin, eilen söin kolme ja tänään aamulla kahvin kanssa yhden. Olisin hyvin voinut jättää senkin väliin, mutta kun jostain tuli mieleen ajatus, että suklaa voisi maistua kahvin kanssa, en päässyt siitä enää millään eroon. Minun on helpoin olla syömättä herkkuja silloin, jos niitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Jos kaapissa on jotain hyvää, tulee helposti ajateltua "miksi ei" ja pisteltyä makeiset suihin. Siksi onkin helpointa vain kävellä sen makeishyllyn ohi kaupassa ja tuoda kotiin vain terveellistä ruokaa - silloin tulee syötyäkin hyvin.

On jotenkin hassua, miten helposti tottuu olemaan ilman herkkuja. Minä olen aina, ihan pienestä asti ollut varsinainen herkkusuu ja olen syönyt esim. suklaata ihan surutta vaikka joka päivä. En ole koskaan ollut lakko-ihminen, mutta joskus ennenkin on ollut tällaisia herkuttomia kausia. En kannata nollatoleranssia mutta kun on muutaman päivän herkuitta, ei niitä oikeastaan enää niin kaipaakaan. Minulla kyse on monesti vain siitä, että herkkuja tulee syötyä huvin ja tavan vuoksi, ei pelkän mielihalun. Silloin ne voi tavallaan ihan yhtä hyvin jättää ostamatta(/syömättä)kin. Ei se varsinkaan alussa ole noin helppoa, mutta nyt herkuttomuus - tai minun kohdallani pikemminkin se, että syö herkkuja vain vähän ja harvoin - tuntuu yllättävän mutkattomalta.

Eilen join kyllä myös lasin viiniä ja söin kylkiäisenä tarjottuja pähkinöitä ja oliiveja - vain ja juuri siitä syystä, että niitä oli pöydässä. Olisin varsin hyvin pärjännyt pelkällä viinillä, mutta eihän niitä naposteltavia voinut hukkaankaan heittää... Viini-suklaa-pähkinät-yhdistelmä ei kuulosta kovin hyvältä dieettivälipalalta, mutta en haluakaan kieltää itseltäni kaikkia nautintoja. Tiedän, ettei voisi kuitenkaan elää loppuelämääni ilman niitä, mutta voin sentään opetella nauttimaan kohtuudella ja juuri niin tein eilen. Itseään on hyvä hemmotellakin välillä, koska silloin itsestään on helpompi tykätä. Lasi viiniä hyvässä seurassa, käynti museossa ja hiusten värjäys tekevät kaikki hyvää - paljon hemmottelua voi tehdä ilman ruokaakin, mutta ei siitäkään saa kokonaan kieltäytyä.

Viikonloppuna tulee varmaan syötyä jonkin verran ravintoloissa, mikä vähän kauhistuttaa koska ranskalaiset ravintolaruoat eivät koskaan ole ihan keveimmästä päästä... No, hemmottelu ja rentous kunniaan pääsiäisen kunniaksi - ja ensi viikolla lisää urheilua. Huomenna on tosin 1,5 tunnin tanssitunti; sen jälkeen sopii vähän syödäkin.