kiloklubi ja herkuttelu

Löysin Kiloklubin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka osaavat laskea kaloreita jokaisesta syömästään ruoasta. Itse saatan vilkaista tuoteselosteesta rasvan tai sokerin määrää, mutta siinä kaikki. Vielä vähemmän osaisin arvioida sitä, miten paljon ja tehokkaasti mikäkin liikuntaa kuluttaa. Kiloklubin ruokaosio on sen verran monimutkainen, että veikkaan ettei minulla riitä kärsivällisyyttä sen täyttämiseen kovinkaan pitkää aikaa. On kuitenkin kiinnostavaa tutkailla omaa syömistään oikein lukujen valossa - se myös kannustaa syömään paremmin. Oma ravintotuntemukseni on varsin heikko, joten tuollainen helpohko apuväline on minulle juuri sopiva. Liikkumisosiota on mielestäni helpompi käyttää, joskaan en ensin tajunnut, että sinne kuuluu merkitä myös esim. kaikki kävely... Minulle vaikka kauppaan tai portaita ylös kävely on niin juurtunut tapa, etten osaa ajatella sitä erillisenä liikuntasuorituksena.

Eilen en ehtinyt urheilemaan "oikeasti" mutta juoksentelin kyllä koko päivän kaupungilla (ja illalla venyttelin urheilusta ja juoksentelusta kipeitä jäseniä... huomaa ettei enää ole ihan teini-ikäinen). Kävin myös suklaakauppaostoksilla: ostin kahdeksan konvehdin pussin, eilen söin kolme ja tänään aamulla kahvin kanssa yhden. Olisin hyvin voinut jättää senkin väliin, mutta kun jostain tuli mieleen ajatus, että suklaa voisi maistua kahvin kanssa, en päässyt siitä enää millään eroon. Minun on helpoin olla syömättä herkkuja silloin, jos niitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Jos kaapissa on jotain hyvää, tulee helposti ajateltua "miksi ei" ja pisteltyä makeiset suihin. Siksi onkin helpointa vain kävellä sen makeishyllyn ohi kaupassa ja tuoda kotiin vain terveellistä ruokaa - silloin tulee syötyäkin hyvin.

On jotenkin hassua, miten helposti tottuu olemaan ilman herkkuja. Minä olen aina, ihan pienestä asti ollut varsinainen herkkusuu ja olen syönyt esim. suklaata ihan surutta vaikka joka päivä. En ole koskaan ollut lakko-ihminen, mutta joskus ennenkin on ollut tällaisia herkuttomia kausia. En kannata nollatoleranssia mutta kun on muutaman päivän herkuitta, ei niitä oikeastaan enää niin kaipaakaan. Minulla kyse on monesti vain siitä, että herkkuja tulee syötyä huvin ja tavan vuoksi, ei pelkän mielihalun. Silloin ne voi tavallaan ihan yhtä hyvin jättää ostamatta(/syömättä)kin. Ei se varsinkaan alussa ole noin helppoa, mutta nyt herkuttomuus - tai minun kohdallani pikemminkin se, että syö herkkuja vain vähän ja harvoin - tuntuu yllättävän mutkattomalta.

Eilen join kyllä myös lasin viiniä ja söin kylkiäisenä tarjottuja pähkinöitä ja oliiveja - vain ja juuri siitä syystä, että niitä oli pöydässä. Olisin varsin hyvin pärjännyt pelkällä viinillä, mutta eihän niitä naposteltavia voinut hukkaankaan heittää... Viini-suklaa-pähkinät-yhdistelmä ei kuulosta kovin hyvältä dieettivälipalalta, mutta en haluakaan kieltää itseltäni kaikkia nautintoja. Tiedän, ettei voisi kuitenkaan elää loppuelämääni ilman niitä, mutta voin sentään opetella nauttimaan kohtuudella ja juuri niin tein eilen. Itseään on hyvä hemmotellakin välillä, koska silloin itsestään on helpompi tykätä. Lasi viiniä hyvässä seurassa, käynti museossa ja hiusten värjäys tekevät kaikki hyvää - paljon hemmottelua voi tehdä ilman ruokaakin, mutta ei siitäkään saa kokonaan kieltäytyä.

Viikonloppuna tulee varmaan syötyä jonkin verran ravintoloissa, mikä vähän kauhistuttaa koska ranskalaiset ravintolaruoat eivät koskaan ole ihan keveimmästä päästä... No, hemmottelu ja rentous kunniaan pääsiäisen kunniaksi - ja ensi viikolla lisää urheilua. Huomenna on tosin 1,5 tunnin tanssitunti; sen jälkeen sopii vähän syödäkin.