uidaanpas

Tänään aamulla pääsin taas vaa'alle. Lukema oli tismalleen sama kuin viikko sitten, 68,5kg. Viime viikolla tosin kävin vaa'alla joskus neljän jälkeen iltapäivällä, tänään puoli yhdeksän maissa aamulla. On hankalaa, kun vaa'alle pääsee milloin sattuu ja niin satunnaisiin aikoihin - tuloksista on turha vetää liian suuria johtopäätöksiä. Toki luku olisi saanut olla pienempi, mutten aio lannistua. Kyllä se siitä vielä alaspäin lähtee.

Illalla reippailin pienen, noin kymmenen liikkeen lihasjumpan. Ryhdyn kotijumppaamiseen aika ajoin, jaksan jonkun aikaa ja lopetan vaivihkaa. Nyt kun en pääse jumppatunneille, on pakko yrittää piestä itseään jumppaamaan edes vähän kotosalla. Tosin pitää jatkossa yrittää tehdä se vähän aiemmin kuin juuri ennen nukkumaanmenoaikaa. Tänään pääsin vihdoin sinne uimahalliinkin. Sain uitua 300m, kunnes molemmat pohkeet alkoivat krampata niin kovaa, että päätin lähteä kotiin. Edellisestä uimakerrasta on ainakin vuosi aikaa, joten sallin itselleni pehmoisen alun. Täällä kun uimahalleissa ei ole saunojakaan jonne pääsisi lämmittelemään kipeitä jäseniään. Nyt kuitenkin tiedän, miten uimahallissa täällä toimitaan ja ensi kerralla on jo helpompi mennä - niin toivon.

Olin ajatellut, että voisin pääsiäisen kunniaksi vähän herkutella huomenna. Oikeastaan ei kai pitäisi, kun ei tuo painokaan tunnu millään painuvan alaspäin. Eilen pyörittelin kaupassa suklaakonvehtirasiaa kädessäni, mutta 16 isoa konvehtia tuntui ihan liian paljolta. En olisi kuitenkaan malttanut lopettaa kesken... Ehkä menen huomenna jonnekin oikeaan suklaakauppaan ja ostan pari luksuskonvehtia. Perjantaista eteenpäin reilun viikon ajan minulla onkin kylässä useampia vieraita, joten liikkumiselle jää vähän turhan vähän aikaa. Pitää sitten valita kevyen ruoan ravintoloita ainakin.