penikkavaivaa

Päätin aloittaa viikon reippaalla juoksulenkillä, mutta päädyinkin nilkuttamaan kotiin muutaman hassun kilometrin jälkeen. Penikat jumahtivat niin kipeiksi, että lopulta kävelykin oli yhtä tuskaa. Sama kävi viime lenkilläkin (torstaina?) joten nyt on syytä pitää taukoa juoksemisesta ja hoitaa penikkalihaksia ihan ajatuksella. Turhauttavaa, mutta tulehtuneilla jaloilla ei kyllä kannata juosta. Ja kyllä sekin turhauttaa, kun lähtee innoissaan lenkille ja kohta joutuu kääntymään itkua pidätellen kotiin.

En ihan tarkkaan tiedä, mistä penikat nyt ovat ärtyneet. Tarvitsisin uudet juoksukengät, vanhat ovat hieman aikansa eläneet eivätkä muutenkaan ihan parhaimman malliset minun jalkaani. Kenkiä ostaessani minulle tehtiin urheilukaupassa kaikenlaisia testejä, joiden perusteella myyjä suositteli kyseisiä kenkiä. Minulla kuitenkin kipeytyy niissä jalkapohjan lihakset kovasti, joten kengät eivät varmaankaan ole ihan oikeanlaiset. Luulen, että jalan asentokin voi muuttua, kun juoksutuntuma löytyy ja siksi kengät voivat kokemattomissa jaloissa tuntua erilaisilta kuin sitten kun juoksukilometrejä alkaa tosissaan kertyä.

Olen myös parina menneenä viikkona kipitellyt jo keväisissä korkokengissä; siitä penikkalihakset ovat ennenkin ärtyneet. Käytän enimmäkseen matalapohjaisia kenkiä ja kun jalka joutuu korkokengässä tavallisesta poikkeavaan asentoon, lihaksetkin rasittuvat eri tavalla. Viime vappuna, juuri ennen ensimmäistä puolimaratoniani, kävi niin ja pelkäsin jo, että koko juoksu jää välistä. Olin laittanut vapputansseihin melkein kymmenen sentin korkokengät jalkaan ja tanssinut koko yön ja vielä kävellyt kotiin. Kaksi päivää sen jälkeen lähdin lenkille ja kilometrin päästä en pystynyt enää edes kävelemään kun lihakset olivat niin jumissa. Seuraavan viikon jännitin kauhulla, parantuvatko lihakset puolimaratoniin mennessä, mutta lopulta levon, tulehduskipulääkkeiden ja jäägeelin avulla olin onneksi lopulta juoksukunnossa. Samaa reseptiä taidan kokeilla nytkin, vaikkei edessä odotakaan mitään suurempaa suoritusta. Viime keväänä kyllä säikähdin tuota tulehdusta aika pahasti, kun en muista että minulla olisi koskaan aktiiviurheiluaikanakaan ollut mitään vastaavaa vaivaa. Kai siinä voi iälläkin tosin olla vaikutusta…

Juoksemisesta on viimeisen reilun vuoden aikana tullut minun lempiliikuntamuotoni, mutta nyt täytyy keksiä jotain tilalle hetkeksi (ja mielellään juoksun rinnalle vakituisemminkin), ettei hyvä treenaustsemppi mene hukkaan. Pyöräilisin mielelläni, mutta minulla ei ole pyörää täällä Ranskassa ja kaupunkipyörällä ei saa varsinaista hikiliikuntaa aikaiseksi. Huomenna olen ajatellut rohkaistua ja mennä uimahalliin täällä ensimmäistä kertaa. En ole mikään kovin hyvä uimari mutta pidän uimisesta. Nyt kyllä kauhistuttaa pukeutua uimapukuun ja mennä kaiken kansan nähtäväksi… Ei kai tässä kuitenkaan muu auta kuin rohkaista mielensä.

p.s. En lopulta syönyt sitä eilistä suklaapullaa vaan se meni parempiin suihin. Söin kuitenkin iltapalalla tarjottua tiramisua... Mutta kohtuudella. Tällä viikolla en aio herkutella, ainakaan ennen viikonloppua.