älä lannistu

No, ei tuo 68,5kg niin kovin paljon paremmalta tunnu kuin 69kg, mutta ei se ainakaan ole enemmän. Ja tänään mittasin painon vasta iltapäivällä; viime viikolla taas ihan aamusta. Ei noita siis täysin voi verratakaan. Minulla kun ei ole vaakaa kotona (ja mittanauhakin on hautatunut jonnekin kaapinpohjalle...) vaan käyn vaa'alla silloin kun tilaisuus tulee, yleensä töissä. Satunnaisuudesta johtuen numerot eivät kerro koko totuutta, mutta kyllähän kolme lisäkiloa jo ovat jotain.

Tänään juttelin painoasiasta vanhan ystäväni kanssa. Ystäväni on aina ollut kapealanteinen, mutta pömppömahainen. Minä taas olin nuorena se, jolla oli leveä lantio ja voimakkaat reidet mutta pieni maha. Hän sanoikin: "sulla on aina ollut litteä maha, on varmaan shokki huomata kun se muuttuu". Todellakin! Ja kun se muuttuu "ilman syytä". Minulla kun ei ole lapsiakaan, maha ei siis ole vauvamaha vaan ihan itsekseen siihen tupsahtanut. Tuskailin tänään jo äidilleni puhelimessa sitä, miten vain lihon ja lihon eikä mikään auta. Edelleen tiedän kyllä, että olen syönyt huolimattomasti, mutta niin minä olen tehnyt koko ikäni. Paino varmasti nousee helpommin kun ikää tulee lisää, mutta ei kai sen nyt muutamassa kuukaudessa näin kamalasti pitäisi nousta.

Olisin halunnut mennä lenkille tänäänkin, mutta lopulta pääsin töistä kotiin vasta yhdeksän aikaan illalla, vatsa kurnien ja unihiekkaa silmissä. Ajattelin syödä vähän salaattia ja jättää lenkin suosiolla huomiselle, mutta naapurit tarjosivatkin hevosenlihapihvejä ja ihanaa aito-italialaista pastaa. Pasta kermoineen ja kinkkuineen ei varmasti ollut kevein mahdollinen iltapala, mutta ainakin siitä tuli hyvä mieli. Kai sekin on tärkeää.