e-pillerit ja viikonloppuherkkuja

Ällöttää vähän. Söin aamiaiseksi croissantin, ja se pullataikinan maku ja rasvainen kalvo jäivät kielelleni pitkäksi aikaa. En osannut kieltäytyä, kun kotoa ei löytynyt mitään ruokaa ja naapurinpoika tarjosi croissantia ja suklaaleipää. En edes pidä croissanteista - harmittaa etten syönyt vain sitä suklaapullaa, joka nyt tuijottaa minua tumoitsevasti enkä ehkä saa sitä alas koko päivänä. Siitä olisin ainakin nauttinut vähän.

En minä itseäni halua suomia, tavallaan tuntuu hyvältä että ällöttää niin paljon. Niin kuin kehokin tajuaisi, ettei sellainen rasvamöykky tee hyvää. Tekee mieli kaurapuuroa tai jotain. Eilen illalla olin suomalaisjuhlissa, joissa tarjoiltiin karjalanpiirakoita ja marianneja. En voinut vastustaa, kun olin haaveillut niistä jostain syystä koko viikon. Yleensä en kaipaa suomalaista ruokaa, mutta tällä kertaa mielihalut kävivät liian koviksi. Söin vähän Fazerin suklaatakin, muutaman sipsin ja boolia. Niistä en koe samalla lailla huonoa omaatuntoa; Suomi-ruokien naposteleminen hyvässä seurassa oli hauskaa ja siihen oli tavallaan hyvä syy.

Alkoholinkäyttöä en muutenkaan jaksa laskea kovin tarkasti - ehkä pitäisi. En juo mitenkään erityisen paljon, mutta Ranskassa erityisesti viiniä juodaan niin paljon vapautuneemmin kuin Suomessa, ettei sitä tule oikeastaan edes laskettua alkoholiksi. Viini taitaa toki olla paras vaihtoehto, jos alkoholia haluaa juoda, mutta sitä on helppo latkia huomaamattaan lasikaupalla. Yritän olla juomatta alkoholia viikolla ja jättää coctailit ja oluen pois, mutta en kyllä ole asian suhteen mitenkään kovin tiukkapipoinen.

Alkoholissa on se huono puoli, että sitä juotuaan ei oikein voi urheilla, edes seuraavana päivänä. Eilen olin tanssitunnilla, vaikka edellisenä iltana olikin juhlittu läksiäisiä. Siellä harjoiteltiin kuitenkin enemmän tekniikkaa matalalla sykkeellä. Juoksemaan en krapulassa sen sijaan lähde. Yritän tehdällä illalla vähän lihasjumppaa ja muuten ottaa tämän päivän herkuista ja alkoholista toipumiseen. Huomenna sitten!

Valitin äidille siitä, miten vain lihon ja lihon ja se tarjosi vastaukseksi e-pillereiden sivuvaikutuksia. Muuten varmaan ihan pätevä selitys, mutta olen syönyt samanmerkkisiä pillereitä jatkuvasti jo viitisen vuotta - en usko että ne nyt yhtäkkiä alkaisivat lihottaa muutamassa kuukaudessa. Äiti kertoi vielä tarinan tuttavastaan, jota pillerit olivat alkaneet lihottaa vasta ensimmäisen raskauden jälkeen. Huomautin, että lasten myötä naisten hormonitasot ehkä muuttuvat aika radikaalisti. Tilanne ei siis ole ihan sama kuin minulla. Ehdin myös kertoa, etten todellakaan ole raskaana, ennen kuin sitä edes kysyttiin. Tavallaan ihan suloista, että äiti kuitenkin yritti.

Koska minun on niin vaikea päästä vaa'alle, uskaltauduin mittaamaan uudelleen tärkeitä paikkoja mittanauhalla. Olin kauhuissani silloinkin, kun tammikuussa tein ensimmäisiä mittauksia. Nyt sekä vyötärön- että lantionympärys oli vielä kaksi senttimetriä suurempi kuin silloin: vyötärö 69cm ja lantio 107. Rinnanympärys oli pysynyt samassa 84cm:ssä, mutta ei se siis ole ihme kun kaikki t-paidatkin tuntuvat kiristäviltä päällä. Vyötärönympärykseni on kuitenkin 10cm suurempi kuin parhaina aikoina.

Ehkä tarjoan tuon suklaapullan jollekin seuraavalle.