69!

Tästä ei koskaan taida tulla kenenkään inspiraatioblogi. Jos löytäisin innostusta jostain edes itselleni...

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa vaa'alla. Meinasin käydä itkemään. Vaaka näytii 69kg. En ole ikinä, ikinä painanut niin paljon. Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun suurin painoni ikinä oli ollut 63kg. Vuoden alussa se oli 66kg, miten se voi nyt yhtäkkiä olla vielä kolme kiloa suurempi?

Kuten sanottua, helmikuu meni vähän harakoille. En syönyt terveellisesti, mutta en kyllä sen epäterveellisemmin kuin ennenkään. Mistä ne kolme ylimääräistä kiloa niiden kaikkien muiden ylimääräisten päälle vielä tulivat? Jos uskoisin painoindeksiä, voisin painaa 20 kiloa vähemmän ja olla silti normaalipainoinen. Kuinka ihmeessä tässä kävi näin?

Huomaan, että paino alkaa vaikuttaa mielialaani. En tunne itseäni enää viehättäväksi. Kasvot ovat pyöristyneet ja vatsan päällä on joku omituinen rengas, jota en tunne omakseni. Jotenkin se ei katoa, vaikka kuinka vetäisin vatsaa sisään. Vaatteet ovat liian pieniä ja kehonkuvani on vinksallaan. Ajattelen, että ihmiset pitäisivät minusta enemmän jos olisin laihempi, vaikka se onkin kiero ajatus.

Jos uusista kiloista ei muuta hyvää seuraakaan, niin ainakin into laihtua nousi taas. Olen tehnyt vatsalihaksia ja vähän punnerruksiakin. Käynyt juoksemassa, viime viikolla kaksi tai kolme kertaa ja tänäänkin jo. Lauantaina olin ensin tanssitunnilla ja kävin sen jälkeen vielä lenkillä. Ranskassa on onneksi jo niin lämmintä, että voi juosta sortseissa ja aurinko houkuttelee pukemaan kevyempiä vaatteita - mikä taas houkuttelee näyttämään paremmalta.

Tänään juokseminen sujui hyvin, lenkin jälkeen tuli oikea hyvän olon puuska. Hartiat tulevat kipeiksi kun en osaa pitää käsiä oikein, mutta siihen tottuu kun pääsee taas vauhtiin.

Sanon edelleen, en jaksa tätä enää. Kyllä minusta vielä tulee yhtä taskukokoinen kuin kuuluukin.