voi flunssa

Nyt se syysflunssa iski, vastustuskyky ei sentään ole terhakoitunut niin paljon että siltä olisi säästytty. Minusta tuntuu, että keho nykyään tuntee kun ilmassa on liikaa paineita ja pakottaa minut ihan vaan huilaamaan sängynpohjalle muutamaksi päiväksi. Vaikka viime ajat kaikki onkin tuntunut tosi hyvältä niin onhan tässä silti ollut aikamoista haipakkaa uusien töiden ja maasta toiseen muuttamisen ja gradunkirjoituksen ja kaiken kanssa. Jaksan sen kaiken kyllä paljon paremmin ja paineettomammin nyt, kun olo on fyysisesti hyvä ja olen opetellut myös rentoutumaan ja rauhoittumaan. Näköjään hötkyilen silti joskus vähän liikaa...

Harmittaa kun tanssitunnit jää väliin enkä pääse juoksemaan tuonne ihanan kirpeään syysilmaan - pelkään, että ensiviikolla etelässäkin on jo lunta. Tänään olisin ehdottomasti tarvinnut jotain päänselvittämisurheilua, olin työhaastattelussa ja ihmissuhteitakin tuli vähän setvittyä. Hetken tuntui että pää räjähtää vaikka ihan hyvin kaikki asiat oikeastaan menivät. Juokseminen olisi silti tehnyt ihan hyvää :). Sen sijaan hengitin syvään, ostin juhlan kunniaksi kaupan ceasarsalaattia ja tein illalla vielä omena-kaurapaistosta, jota teen joka syksy mutta nyt olin melkein unohtanut (yleensä laitan mukaan tuoreita kirsikoita, mutta eihän niitä enää saa). Laitoin vuokaan kaikki pehmenneet ompot ja vähän persikkaa ja tuli kyllä herkullista! Onhan siinä aikamoinen kasa rasvaa ja sokeria, mutta ehkä se nyt sallitaan. Varsinkin kun juhla-ateria muuten oli salaattia :). Ei tehnyt edes mieli mitään sen kummoisempaa, ja jumalaisen hyvää se kyllä olikin. Seuraava projekti taitaakin olla opetella tekemään itse mokomaa salaattia.

Maanantaina ihan mieshieroja kysyi minulta, tuleeko sitä liikuntaa harrastettua ja kun vastasin, että joo, joku kolme-neljä kertaa viikossa, niin sillä loksahti melkein leuka auki ;). Eikä edes ensimmäisenä tullut mieleen, että ehkei se vaan päälle päin uskonut... Ei, se vaan oli otettu kun minä olen niin aktiivinen :).

juoksuflow

Nyt se sitten tuli! Kolme viikkoa sen puolimaratonin jälkeen... Toisaalta, jos jatkan tätä rataa koko talven, olen teräkunnossa ensi kevään HCR:lla :).

Uskaltauduin sunnuntaina ensimmäistä kertaa puolikkaan jälkeen juoksemaan ja matka taittui kuin siivillä. Tänään lähdin uudelleen, kun tuntui, ettei joogatunti riittänyt päivän liikunnaksi, ja juoksi huomaamattani 40 minuuttia lähes tauoitta, enkä olisi millään malttanut palata kotiin. Ainoa, mikä puuttuu täydellisestä juoksufiiliksestä, on tähän kylmenevään säähän sopivat hanskat. Täytyy taas käydä kurkkimassa urheilukaupoissa...

Tänään oli jotenkin ankea olo koko päivän, mutta joogan ja juoksulenkin jälkeen olo muuttui vihdoin rauhalliseksi ja iloiseksi tai ainakin luottavaiseksi taas. Eilen olin kuin pistoksissa, kun en opiskeluilta ehtinyt edes juoksemaan - huudatin välillä stereoita täysillä ja lauloin ja tanssin pari biisiä, että sain veren kiertämään. Olen viime viikkoina ratkaissut monta ongelmaa urheilemalla huolet pois ja se tuntuu mahtavalta. Liikkumisesta on nyt huomaamatta tullut pakollinen osa päiviä ja viikkoja. Samalla tavoin syöminen tuntuu jotenkin tosi luontevalta, tänäänkään en ahnehtinut yhtään, vaikka töissä oli herkkuruokaa ja vielä kakkuakin jälkiruoaksi. Otin kaikkea kohtuudella ja enemmän salaattia kuin kakkua :).

On ihanaa, kun hyvän kehityksen huomaa niin monella rintamalla: kunto nousee, vyöträ kapeneen ja paino laskee ja vaatteet istuvat, ei tee mieli karkkia, verenpaine laskee ja mieli kohoaa.

hyvä olo

Kävin eilen hierojalla ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen ja oli kyllä autuaallinen olo sen jälkeen. Olen vuosien varrella kuullut huhuja, että Yliopistoliikunta tarjoaa myös hierontapalveluja, mutta olen ajatellut että hieronta-aikaa on mahdotonta saada. No, ei ole. Opiskelijan aikataulut ovat tietysti joustavat, mutta YO-liikunnalla on hierontoja myös ilta-aikaan. Hintakaan ei päätä huimaa, 45 minuutin hieronnasta maksoin 26e. Olen vuosien varrella käynyt YO-liikunnan tunneilla ja kursseilla, mutten ole koskaan ottanut kunnolla selvää, miten laajat palvelut heillä on. Ihan hyvä oppia näin kahdeksantena opiskeluvuonna...

Minulla on lapsesta saakka ollut hankalat hartiat (ja selkä) ja tarvitsisin hierojan palveluja melkein säännöllisesti. Migreeni vaivaa ja tällä hetkellä kärsin kasvo- ja silmälihasten ongelmista, ja kun nuo lihakset menevät jumiin, jännitän myös leukoja ja sitten vielä hartioitakin. Hierojalla olisi ihanaa käydä vaikkei olisi mitään ongelmiakaan, mutta se ei valitettavasti ole mitään ihan ilmaista lystiä - etenkään täällä pääkaupunkiseudulla. Jossain vaiheessa kävinkin hierojalla aina kun olin kotikaupungissani.

Hierojalla pitäisi käydä mielellään kuurimaisesti, jos niskojen tai muiden paikkojen kanssa on ongelmia. Minäkin varasin nyt eilisestä rohkaistuneena kaksi uutta aikaa parille seuraavalle viikolle. Tuo 26 euroa tuntuu aika pieneltä uhraukselta hyvästä olosta ja parantuvasta työkyvystä. Mieluummin nautin sellaisesta luksuksesta kuin ostan kalliita vaatteita tai esimerkiksi roskaruokia - tuolla rahalla saisi kaiketi jotain 3 - 4 hampurilaisateriaa tai pitsaa, mutta hierojallakäynti taitaa olla monin verroin arvokkaampaa ja nautinnollisempaa.

Ainoa harmittava puoli oli se, että jouduin jättämään eilisen zumbatunnin väliin, kun hieroja kielsi treenaamasta hieronnan jälkeen. Huomasin kuitenkin, etten osannut olla kotona hetkeäkään paikallaan vaan tanssin koko ajan musiikin tahtiin "ihan rauhallisesti vain". Illalla päädyin vielä klubille tanssimaan... No, olo on edelleen hyvä, että ehken tehnyt mitään kamalan väärää.