voi flunssa

Nyt se syysflunssa iski, vastustuskyky ei sentään ole terhakoitunut niin paljon että siltä olisi säästytty. Minusta tuntuu, että keho nykyään tuntee kun ilmassa on liikaa paineita ja pakottaa minut ihan vaan huilaamaan sängynpohjalle muutamaksi päiväksi. Vaikka viime ajat kaikki onkin tuntunut tosi hyvältä niin onhan tässä silti ollut aikamoista haipakkaa uusien töiden ja maasta toiseen muuttamisen ja gradunkirjoituksen ja kaiken kanssa. Jaksan sen kaiken kyllä paljon paremmin ja paineettomammin nyt, kun olo on fyysisesti hyvä ja olen opetellut myös rentoutumaan ja rauhoittumaan. Näköjään hötkyilen silti joskus vähän liikaa...

Harmittaa kun tanssitunnit jää väliin enkä pääse juoksemaan tuonne ihanan kirpeään syysilmaan - pelkään, että ensiviikolla etelässäkin on jo lunta. Tänään olisin ehdottomasti tarvinnut jotain päänselvittämisurheilua, olin työhaastattelussa ja ihmissuhteitakin tuli vähän setvittyä. Hetken tuntui että pää räjähtää vaikka ihan hyvin kaikki asiat oikeastaan menivät. Juokseminen olisi silti tehnyt ihan hyvää :). Sen sijaan hengitin syvään, ostin juhlan kunniaksi kaupan ceasarsalaattia ja tein illalla vielä omena-kaurapaistosta, jota teen joka syksy mutta nyt olin melkein unohtanut (yleensä laitan mukaan tuoreita kirsikoita, mutta eihän niitä enää saa). Laitoin vuokaan kaikki pehmenneet ompot ja vähän persikkaa ja tuli kyllä herkullista! Onhan siinä aikamoinen kasa rasvaa ja sokeria, mutta ehkä se nyt sallitaan. Varsinkin kun juhla-ateria muuten oli salaattia :). Ei tehnyt edes mieli mitään sen kummoisempaa, ja jumalaisen hyvää se kyllä olikin. Seuraava projekti taitaakin olla opetella tekemään itse mokomaa salaattia.

Maanantaina ihan mieshieroja kysyi minulta, tuleeko sitä liikuntaa harrastettua ja kun vastasin, että joo, joku kolme-neljä kertaa viikossa, niin sillä loksahti melkein leuka auki ;). Eikä edes ensimmäisenä tullut mieleen, että ehkei se vaan päälle päin uskonut... Ei, se vaan oli otettu kun minä olen niin aktiivinen :).