ihanat, kipeät lihakset

Olen koko päivän fiilistellyt sitä, miten hyvältä kipeät lihakset tuntuvat. Silloin tietää ainakin tehneensä jotain. Ja kun urheilee jotenkin tavallisuudesta poikkeavasti - kuten vaikka pelaa rantalentistä puistossa - löytää kropastaan ihan uusia lihaksiakin. Tänään kipeänä ovat olleet luonnollisesti käsilihakset, mutta myös selkä ja jopa pakarat. Erikoisesti jumittuneet ja kipeytyneet lihakset kyllä kiusasivat vähän lenkillä, kun en muistanut venytellä ennen lähtöä... Lentissessio on silti tuottanut mielihyvää vielä tänäänkin, joten se oli todellakin kannatettavaa pienestä alkukankeudesta ja pelosta huolimatta.

Lenkillä tosiaan penikkalihakset vihoittelivat edelleen ja loppumatkasta kävelemiseenkin piti keskittyä. Tällä kertaa en sentään irvistellyt ja alkumatkasta sain juostua ihan hyvin. Sain Suomen-tuliaisina aitoa Ice poweria, aion hoitaa sillä, tulehduskipulääkkeillä, magnesiumilla ja venyttelyllä sekä penikat että tanssitunnilla kipeytyneen reisilihaksen kuntoon. Tulee ihan vanha ja raihnainen olo, kun joka paikkaa kolottaa, mutta kyllä se palautuminen tosiaan taitaa olla hitaampaa nyt kuin kymmenen vuotta sitten aktiiviurheilijana... Pidän kuitenkin siitä, miten urheilun myötää oppii taas tuntemaan ja kuuntelemaan omaa kroppaansa. Tajuaa, miksi mikäkin kohta on kipeä ja miten sitä saa parhaiten venyteltyä ja rentoutettua. Tänään lenkillä huomasi selvästi, miten venyttelemätön alaselkä ja pikkuisen tulehtunut penikkalihas reagoivat toisiinsa niin, että jalkojen liikuttamiseen piti oikein keskittyä. Ihan hyvä herätä uudelleen tähän aktiiviliikkumiseen nyt eikä 10:n tai 20 vuoden kuluttua.

Syötyä tuli tänään ihan mukavasti, vaikka lounaan jälkiruoaksi herkuttelinkin yhden suklaavohvelin. Istuskelin puistossa tenttikirjan ja kahvikupin kanssa auringonpaisteessa; pieni herkkuhetki vain jotenkin kuului asiaan. Sain myöhästyneeksi pääsiäislahjaksi vähän suklaatakin, mutta ne sulloin visusti talteen seuraavaa herkkupäivää odottamaan. Iltaruoalla söin pastaa, mutta se on minun keittiössäni hyvin harvinaista. Paitsi nyt syön kyllä samaa pastaa huomennakin, kun en koskaan osaa kokata yhden hengen ateriaa... Kämppis vinkkasi myös, mistä täällä saa ostettua täysjyväpastaa, joten sitä ostan sitten seuraavaksi.

Kalorit pysyivät hyvin Kiloklubin suositusrajoissa (toisin kuin esim. eilen), vaikka en ihan ymmärräkään, mihin tuo suositus perustuu. Mielestäni Kiloklubin suosittelema kalorimäärä on aika iso, vaikka saan sen kyllä itse hyvin helposti kasaan... En toisaalta voisi kuvitella eläväni esim. tuhannella kalorilla päivässä, varsinkaan kun tavoitteenani ei ole äkkilaihtuminen vaan elämäntapamuutos. Olen näissä kaloriasioissa niin noviisi, etten ihan tiedä, mikä olisi minulle oikein määrä. Yksi poikakämppiksistäni valitti juuri tänään, että hänen on vaikeaa syödä yli 2000 kcal päivässä - minä lupasin antaa hänelle osan omistani...

Huomenna pääsen taas vaa'alle, tosin vasta iltapäivällä. Katsotaan, onko mitään muutosta tapahtunut...