laskusuunnassa

Huoh, eipä tässä mitään huimaa vauhtia edetä... Paino oli kuitenkin viimein lähtenyt alaspäin, joten ei valittaakaan voi. Muistin sitä paitsi mennä vaa'alle vasta lounaan jälkeen, joten voin ainakin kuvitella, että heti aamusta se olisi voinut olla vieläkin alhaisempi. Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti. Pienikin muutos vaakalukemissa motivoi silti kummasti. Toivottavasti laskua tulee pian enemmänkin, niin vaa'alla kuin muillakin mittareilla.

Tänään en ehtinyt urheilemaan, jos tavallista työmatkapaahtamista ei lasketa. Nyt tuntuu jotenkin levottomalta vielä tähän aikaan yöstäkin, kun energiaa ei ole saanut purkaa mihinkään. Päin vastoin olen istunut koko iltapäivän sisällä kirjoittelemassa työhakemuksia... Ja sitten illan keittiönpöydän ääressä naapureiden kanssa. Huomenna aion mennä uimaan. Annoin itselleni luvan jättää aamukahdeksan luento välistä, jotta ehdin hoitaa muita asioita. Jos saan itseni liikkeelle hyvissä ajoin, ehdin mukavasti käydä uimassa ennen iltapäivän luentoa - toivottavasti suunnitelma toteutuu vaikka olenkin aikamoinen aamutorkku...

Syömiset olisivat olleet tänään todella hyvin balanssissa, mutta sitten naapurit tarjoilivat minulle toisen illallisen ja vielä jälkiruokaviiniä ja -pikkuleipiä joten tulihan siinä niitä kaloreita taas... Yhteisasumisessa on myös nämä vaaransa. Entinen kämppis tuli muutaman päivän vierailulle, enkä viitsinyt olla tylsä ja kieltäytyä herkuista ja viinistä kokonaan. Pysyin kuitenkin aika hyvin kohtuudessa, vaikka illallisen määrä silti varmaan kaksinkertaistuikin. Syömiselle on kyllä niin helppo löytää tekosyitä... Mutta lounaalla ja välipalalla vastustin mieliteoista ja mahdollisuuksista huolimatta kaikkia herkkuja niin tarmokkaasti, etten voi olla täysin pettynyt tähän päivään.

Nyt taidan yrittää käydä nukkumaan. Siinä onkin seuraavan elämämuutoksen aihe: olla valvomatta pikkutunneille joka ikinen yö...