huono päivä

Tänään ei tosiaan ole ollut ihan paras laihdutus- tai mikään muukaan päivä. Olen vähän vilustunut enkä siksi viitsinyt urheilla tänään lainkaan, vaikka olisinkin halunnut lähteä juoksemaan. Ajattelin, että ehkä on kuitenkin parempi huilata yksi päivä kuin tulla kunnolla kipeäksi ja joutua huilaamaan kolme viikkoa... Juoksin kyllä ympäri kaupunkia ja kiertelin vaatekaupoilla, mutta siitäkin tuli lopulta paha mieli. Olen vähän huono ostamaan vaatteita ja tässä koossa se ei ole ainakaan yhtään hauskempaa. Inhoan sovittaa vaatteita, jotka eivät ole minun oikeaa kokoani ja inhoan katsoa itseäni pukukoppien peileistä räikeissä valoissa. Sitä paitsi minun pitäisi ostaa uudet farkut (tällä hetkellä kaapissa on kahdet, joista toiset ovat niin rikki ettei niitä kehtaa enää käyttää ja toiset eivät mahdu päälle...) ja farkkujen ostaminen on mielestäni ihan kamalin vaateostosasia, mitä on olemassa.

Tänä aamuna pääsin myös vaa'alle ja se ryökäle kehtasi näyttää taas tasan samaa painoa kuin viime viikolla. Melkein jo kävin ostamassa oman vaa'an kotiin, mutta ainoa jonka löysin oli niin kallis etten raaskinut sijoittaa siihen muutaman kuukauden takia. Minulla ei ole kyllä ikinä ollut omaa vaakaa kotona, mutten todennäköisesti viitsisi sitä täältä asti raahata mukaani. Jos löydän edullisen vaa'an, ostan pois että saisin edes jotain luotettavuutta tuohon painon mittaamiseen. Voi tietty olla, että edulliset vaa'at eivät ole kovin tarkkoja, mutta sitten voisin ainakin mitata painon aina samaan aikaan ja ihan kotona. Tarvitsisin edes jotain näyttöä siitä, että tästä kaikesta on jotain hyötyäkin.

Olin kotiin päästyäni niin ryytynyt kaikesta, että marssin suoraan herkkukaapille ja popsin suuhuni kaikki seitsemän pääsiäislahjaksi saatua konvehtia... Tuli vähän morkkis ja aika paljon paha olo. Tuollaisesta vahinkoherkuttelusta tulee minulle paljon huonompi omatunto kuin jos herkuttelen tietoisesti. Esim. jos menen johonkin juhliin, en yleensä jaksa liikaa huolehtia siitä mitä syön. Mutta kun yksin hotkii salaa suklaata ihan ilman mitään syytä, se tuntuu paljon pahemmalta repsahdukselta.

Suklaasta huolimatta päivän kaloriannos ei onneksi noussut ihan kamalan korkealle vaan pyörii siinä kiloklubin suosituksen pinnassa. Kiloklubin suosituksethan ovat kyllä aika reiluja ja olenkin miettinyt, että pitäisikö sitä päiväkulutusta hilata pikkuisen alemmaksi. En missään tapauksessa halua alkaa millekään 1000 kalorin dieetille; en ikinä pystyisi sellaiseen retkahtamatta, en usko että se on kenellekään hyväksi enkä myöskään että siitä on apua pitkällä aikavälillä. Voisi tuosta päiväannoksesta silti pari sataa kaloria varmaan vähentää, niin lähtisi paremmin käyntiin tämä homma. Se tuntuu vaan olevan kamalan vaikeaa, minusta kun tuntuu että syön paljon enemmän nyt kun yritän syödä säännöllisesti sen viisi kertaa päivässä...

Päätin tänään silti olla suklaaretkahduksesta ja pysyvästä painosta huolimatta armollinen itseäni kohtaan; kipeänä kai pitääkin olla. En aio kuitenkaan lannistua, vaan jatkaa sisulla. En tahdo olla tällainen joten ei tässä muukaan auta. Pidän itseni liikunta- ja ruokakurissa, vaikka tuloksia ei tulisikaan ihan viikossa. Muuten nautin elämästä ja hemmottelen itseäni muilla tavoin kuin herkuilla. Eilen ostin kaapin täyteen kaikkia ihania hemmotteluasioita, mm. porkkanarasvaa, banaanishampoota ja suklaasuihkugeeliä. Miksi sitä ruokaa oikeastaan tarvitsee syödäkään, kun sen voi mättää ihollekin :).