rauhallinen vappu

Vappua ei onneksi juhlita täällä Ranskassa ihan yhtä railakkaasti kuin Suomessa :). Käytiin katsomassa ruotsalaisten vappukokkoa ja pidettiin tavallista perjantaihauskaa, mutta ilta meni oikeastaan paljon rauhallisemmin kuin monet aiemmat viikonloppuillat. Olen ottanut tavakseni syödä salaattia tai jotain muuta kevyttä ennen yhteisiä viikonloppuherkutteluja; oma syöpöttely pysyy paljon helpommin kurissa. Kämppikset tosin ihmettelevät, missä välissä minä oikein syön, kun tulen keittiöön aina kylläisenä... En vaan tykkää kokata pursuilevan täydessä keittiössä, vaikka yhteinen ruoanlaitto ja illallistaminen onkin hauskaa. Eilen tuo strategia toimi hyvin, söin muutaman pienen pala flamkuchenia ja jätin jälkiruokaherkut kokonaan väliin. Vähän teki mieli napsia suihin edes yksi pieni kakkupala, mutta toisaalta se tuntui niin turhalta, että jätinkin kokonaan väliin. Yhdestä pienestä palasta nyt ei olisi ollut niin kovasti haittaa, mutta harmittavan harvoin se napostelu jää vain siihen yhteen palaan... Viiniä tuli juotua jonkun verran, mutta sitäkin aika kohtuudella. Yhteensä kalorit jäi pienestä herkuttelusta huolimatta siihen 2000 pintaan, ja olin ihan tyytyväinen.

Iltapäivällä söin yhden bretagnelais-keksin, jota olin himoinnut kaksi päivää, mutta ehkä se sallitaan perjantain kunniaksi. Kaupassa käydessä teki kamalasti mieli ostaa suklaata, mutta voitinpa senkin taistelun ja suklaa jäi hyllyyn. Kompromissina ostin kaksi suklaajugurttia, mutta tänä aamuna ainakaan ei tehnytkään mieli syödä niitä. Hyvä minä.

Eilisestä keksinsyönnistä sisuuntuneena vedin nuo aiemmin postatut videojumpat kummatkin kolme kertaa läpi ja tein vielä kirsikaksi vähän punnerruksia, vaikka oikeastaan olin ajatellut pitää lepopäivän... Tein reisijumpan ensin ja sen päälle vatsalihasliikkeet tuntuivat rankemmilta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään ei silti ole lihakset mitenkään erityisen kipeät. Tänään ajattelin käydä rauhallisella lauantailenkillä, muuten täytyy uhrata koko päivä noille tenttikirjoille... Eilen illalla jo melkein lupasin lähteä juoksemaan Rooman maratonin ensi keväänä, joten pakko kai se on lenkkipolulle tänäänkin jaksaa... En kyllä oikeastaan haluaisi juosta maratonia, puolikkaan voisin kyllä Roomassa vetää :). Täällä on vaan sellainen ryhmäpaine, kun vähän joka toinen kämppis tuntuu olevan jonkun sortin ultraurheilija. Lenkkiseuraa olisi tänäänkin löytynyt kahteenkin otteeseen, mutta juoksukunto on talven jäljiltä vielä sen verran pölyinen, että taidan kuitenkin mennä ihan yksin köhimään ja punastelemaan tuonne. Tänään on onneksi vähän viileämpi ilma, niin Pohjoisen tyttökään ei kuole lämpöhalvaukseen juostessa.

Nyt kuun vaihteessa pitäisi päivittää nuo mitat ja ottaa uudet kuvat, tuskin niissä kovin paljon muutosta on tapahtunut. Teen ne joku aamu, niin on mahdollisimman vähän turvonnut olemus :). Painosta en osaa vaa'attomana sanoa mitään nytkään...