opiskeluväsymys/juoksuinto

En jaksaisi enää tippaakaan noita koulutehtäviä... Tuntuu, ettei ne edes etene mihinkään ja päivät vaan kuluu ja millekään muulle ei muka riitä aikaa, vaikken saa mitään tehtyäkään. Tänään kävin päivällä sentään juoksemassa, ja kummasti siitä tuli taas virtaa ja parempi mieli. Eilen en mennyt, vaikka kuinka teki mieli, kun ajattelin että täytyy priorisoida noita kouluasioita. Ja sitten istua möllötin tässä ja lueskelin jotain nettifoorumeita, ihan kuin siitä olisi sitten ollut enemmän hyötyä...

Tänään juoksu kulki ihanan kevyesti, vaikka olinkin yksin juoksemassa. Sain juostua sopivan rauhallista tahtia ja jalka nousi jotenkin hämmästyttävän helposti. Tätä lisää. Inhottavasti vaivaa kyllä tuo siitepöly (ja katupölykin varmaan täällä suurkaupungissa), viiden minuutin välein saa niistää ja henki salpautuu astmalääkkeistä huolimatta. Hyvä olo, parempi mieli tuli silti ja haave Espoon puolimaratonista vaan kirkastuu silmissä :).

Monet aloittelevat juoksijat tuntuvat noudattavan sellaista mallia, jossa lenkeillä aina vuorotellen juostaan ja kävellään tietty aika/matka. Tuo onkin varmasti hyvä tapa aloittaa (ja näinhän siis useimmissa juoksuohjelmissa neuvotaankin). Itselläni juoksun kirittäjänä on koko ajan toiminut musiikki ja lasken noita pätkiäkin usein sillä, kuinka monta laulua jaksan yhteen menoon juosta. On helppo pakottaa itsensä juoksemaan "vielä tämä laulu loppuun". Ja tietysti musiikista saa hyvän rytmin juoksulle, kunhan osaa vaan valita oikeantahtista musiikkia. Viime kesän puolimaratonilla tämä olikin vaikea kysymys, itse ainakin todellakin kiihdytän vauhtia jos musiikin tahti kiihtyy. Veljeni kuunteleekin muistaakseni juostessaan mieluummin puheohjelmia kuin musiikkia, silloin rytmi ei samalla tavalla vaihdu ja pääse häiritsemään juoksun vauhtia. Pitäisiköhän itsekin käydä kuuntelemaan vaikka jotain kielikylpynauhoja...

Nyt menen kai kuitenkin jatkamaan tuota ainaiselta tuntuvaa puurtamista. Tänään ostin ihan tietoisesti suklaata ihan pelkästään piristykseksi. Ihanaa huomata, että ei meinaa saada millään 50 grammaa suklaata alas enää, vaikka ennen se meni pelkkänä aamupalana...