kannustamisesta

Se unohtui vielä edellisestä, että oli aivan mahtava tunne, kun jotkut maratonreitin varrella seisoneet katsojat jaksoivat kannustaa kaikkia juoksijoita! Muistan tämän jo viime vuodelta, mutta nyt taas olin ihan superkiitollinen kaikille, jotka taputtivat ja huusivat mukavia sanoja vaikka ei tuttuja oltukaan. Espoossakin katsojia oli aika paljon ja suurin osa heistä oli tietysti tullut kannustamaan jotain tuttua tai tuttuja, eivätkä kiinnittäneet mitään huomiota muihin juoksijoihin. Kukin tavallaan, mutta minä en ainakaan edes jaksaisi istua tuntikausia siellä radanvarrella ihan tyhjänpanttina. Katsojilta on aika pieni vaiva vaikka taputtaa ohijuoksijoille mutta itsestä se tuntui ihan mielettömältä. Oikein tuntui sellainen endorfiinipiikki ja taas jaksoi vähän paremmin. Jos itse menen joskus katsojaksi johonkin vastaavaan tapahtumaan, aion kyllä muistaa tuon tunteen ja huutaa jokaiselle. Luulisi että siitä tulee parempi fiilis kaikille.