Vertailut:
helmikuu 2011
syyskuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
maaliskuu 2010 edestä/sivulta ja takaa
Omaan silmään ainakin reisilihakset näyttää aika massiivisilta, mutten valita niistä niin kauan kuin siellä todella on lihasta.
perjantai 5. elokuuta 2011
elokuun kuvat
Yritin taas räpsiä kuvia, lähinnä omaksi "iloksi". En tiedä, onko näissä muutosta (ja mihin suuntaan) edellisiin, mutta laitan nyt kuitenkin, kun noista viime kuvista on jo puoli vuotta (hups...). Laatu ei huimaa päätä, koska valotusolosuhteet kotonani ovat surkeat, jopa näin kesällä. Nappailin vahingossa muutaman kuvan myös liikkeessä, ja jostain syystä kroppa näyttää niissä paljon paremmalta kuin tuossa paikallaan tönöttäessä. Eipä tuo kovin luonnollinen asento tai hetki olekaan...
Vertailut:
helmikuu 2011
syyskuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
maaliskuu 2010 edestä/sivulta ja takaa
Omaan silmään ainakin reisilihakset näyttää aika massiivisilta, mutten valita niistä niin kauan kuin siellä todella on lihasta.
Vertailut:
helmikuu 2011
syyskuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
maaliskuu 2010 edestä/sivulta ja takaa
Omaan silmään ainakin reisilihakset näyttää aika massiivisilta, mutten valita niistä niin kauan kuin siellä todella on lihasta.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
pitkästä, pitkästä aikaa
Ihan kuin olisin sanonut tämän joskus ennenkin... Aika kuluu, enkä minä oikein taida pysyä perässä. Seuraan edelleen aktiivisesti muiden blogeja ja olen monta kertaa ollut aikeissa kirjoittaa tänne, mutten aikoihin ole saanut aikaiseksi. Jospa tästä innostuisin taas.
Painoasiat ovat hiljaisuudesta huolimatta oikein hyvällä tolalla. Paino kieputteli pitkään 63 kilon tienoissa, mutta tällä viikolla vaaka on kolmena aamuna näyttänyt lukemia 62 - 62,5 kg. Paino siis tippuu, vaikken kovin aktiivisesti sitä tiputakaan. Tämä kai juuri onkin sen pysyvän elämänmuutoksen tarkoitus. Huippupainosta on siis tultu alaspäin seitsemisen kiloa enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olen varmasti joskus sanonut, että todellinen ihannepainoni olisi 57 kiloa, mutta sen verran olen viimeksi painanut varmaan yläasteella. Olen varsin lyhyt ja painoindeksin mukaan voisin painaa 46,2 kiloa ja olla silti normaalipainoinen (indeksi vähän yli 18,5). Kun katson peiliin, en kyllä näe, mistä ihmeestä tuon yli 15 kiloa voisi vielä ottaa pois enkä sitä todellakaan tavoittelekaan. Haluaisin olla hoikka, mutta terveen, naisellisen ja urheilullisen näköinen. Tällä hetkellä näyttää jo ihan hyvältä. Kun ehdin, nappailen taas kuviakin joku päivä.
Syömiset menevät omalla painollaan, olen vähitellen siirtynyt syömään melkein kokonaan kasvisruokaa. Juotavan maidon olen vaihtanut soija-, riisi- ja kauravalmisteisiin, koska vatsani voi näin huomattavan paljon paremmin. Juustoa syön edelleen, samoin jugurttia ja jäätelöäkin olen syönyt tänä kesänä enemmän kuin moneen vuoteen. Syön myös paljon luomukananmunia ja silloin tällöin kalaa, mutta muuten oikeastaan pelkkää kasvisruokaa. Herkkujen syöntiä en ole pahemmin rajoittanut, mutta eipä niitä enää samalla tavalla tee mielikään kuin aiemmin. Huomasin juuri, että suklaata en oikeastaan enää osta koskaan. Eniten olen nyt kesällä herkutellut jäätelöllä ja lakritsilla, joka ei kyllä tee hyvää helposti nousevalle verenpaineelle (jota en ole päässyt pitkään aikaan mittaamaan, on toivottavasti pysynyt ihan aloillaan)
Liikkuminenkin on ollut fiilispohjaista. Olen pelannut jalkapalloa pari kerran-pari viikossa koko kesän ajan. Toukokuussa juoksin HCR-puolimaratonin ja syyskuussa olen menossa Espoon rantamaratonin puolikkaalle. Teetin vasta uuden saliohjelman, mutta joogaan en ole päässyt koko kesänä. Pyöräilisin mielelläni, mutta pyörääni pitäisi vähän huoltaa ja olen ollut hieman laiska sen kanssa...
Painon putoaminen näkyy vaa'alla ja peilissä, mutta myös vaatteissa. Vanhat motivaatiofarkut solahtivat viime viikolla jalkaan kuin itsestään ja huomaan, että valitsen kaupassa helposti liian isoja vaatteita sovitettavaksi. Myös olo on hyvä ja tyytyväinen ja erilaisia hankaluuksia on ollut ainakin nyt kesällä paljon helpompi kestää, kun mieli on ollut reipas ja kevyt. Tällä linjalla on siis hyvä jatkaa!
Painoasiat ovat hiljaisuudesta huolimatta oikein hyvällä tolalla. Paino kieputteli pitkään 63 kilon tienoissa, mutta tällä viikolla vaaka on kolmena aamuna näyttänyt lukemia 62 - 62,5 kg. Paino siis tippuu, vaikken kovin aktiivisesti sitä tiputakaan. Tämä kai juuri onkin sen pysyvän elämänmuutoksen tarkoitus. Huippupainosta on siis tultu alaspäin seitsemisen kiloa enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olen varmasti joskus sanonut, että todellinen ihannepainoni olisi 57 kiloa, mutta sen verran olen viimeksi painanut varmaan yläasteella. Olen varsin lyhyt ja painoindeksin mukaan voisin painaa 46,2 kiloa ja olla silti normaalipainoinen (indeksi vähän yli 18,5). Kun katson peiliin, en kyllä näe, mistä ihmeestä tuon yli 15 kiloa voisi vielä ottaa pois enkä sitä todellakaan tavoittelekaan. Haluaisin olla hoikka, mutta terveen, naisellisen ja urheilullisen näköinen. Tällä hetkellä näyttää jo ihan hyvältä. Kun ehdin, nappailen taas kuviakin joku päivä.
Syömiset menevät omalla painollaan, olen vähitellen siirtynyt syömään melkein kokonaan kasvisruokaa. Juotavan maidon olen vaihtanut soija-, riisi- ja kauravalmisteisiin, koska vatsani voi näin huomattavan paljon paremmin. Juustoa syön edelleen, samoin jugurttia ja jäätelöäkin olen syönyt tänä kesänä enemmän kuin moneen vuoteen. Syön myös paljon luomukananmunia ja silloin tällöin kalaa, mutta muuten oikeastaan pelkkää kasvisruokaa. Herkkujen syöntiä en ole pahemmin rajoittanut, mutta eipä niitä enää samalla tavalla tee mielikään kuin aiemmin. Huomasin juuri, että suklaata en oikeastaan enää osta koskaan. Eniten olen nyt kesällä herkutellut jäätelöllä ja lakritsilla, joka ei kyllä tee hyvää helposti nousevalle verenpaineelle (jota en ole päässyt pitkään aikaan mittaamaan, on toivottavasti pysynyt ihan aloillaan)
Liikkuminenkin on ollut fiilispohjaista. Olen pelannut jalkapalloa pari kerran-pari viikossa koko kesän ajan. Toukokuussa juoksin HCR-puolimaratonin ja syyskuussa olen menossa Espoon rantamaratonin puolikkaalle. Teetin vasta uuden saliohjelman, mutta joogaan en ole päässyt koko kesänä. Pyöräilisin mielelläni, mutta pyörääni pitäisi vähän huoltaa ja olen ollut hieman laiska sen kanssa...
Painon putoaminen näkyy vaa'alla ja peilissä, mutta myös vaatteissa. Vanhat motivaatiofarkut solahtivat viime viikolla jalkaan kuin itsestään ja huomaan, että valitsen kaupassa helposti liian isoja vaatteita sovitettavaksi. Myös olo on hyvä ja tyytyväinen ja erilaisia hankaluuksia on ollut ainakin nyt kesällä paljon helpompi kestää, kun mieli on ollut reipas ja kevyt. Tällä linjalla on siis hyvä jatkaa!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
aika juoksee...
Uskomatonta, että tuosta edellisestä kirjoituksesta on jo reilusti yli kuukausi aikaa! Ajattelin, että maksimissaan pari viikkoa... Käyn kyllä päivittäin lukemassa muiden kuulumisia, mutten ole saanut taas pitkään aikaan mitään kirjoitettua.
Omat kuulumiset ovat kuitenkin melkein pelkästään hyviä. Kuluneen kuukauden aikana olen joogannut mahdollisimman paljon, aloittanut juoksukauden lauhtuneiden pakkasten innoittamana ja menettänyt kuntosalineitsyyteni - ja samalla osan sydäntäni salilla treenaamiselle. Olen myös huomannut, että minä saatan sittenkin olla aamutreenaaja, ainakin tietyissä lajeissa. Rakastan aamujoogaa, jonka jälkeen olo on aina niin tyyni ja rauhallinen, että koko päivä menee tavallista paremmin. Aamujumpissa olen myös käynyt muutaman kerran, mutta vaikka niistä tuleekin ihanan energinen olo, aerobinen treenaaminen on minulle aamulla selvästi vähän liikaa. Kuntosalilla sen sijaan tykkään käydä erityisesti aamuisin - osittain siksi, että siellä on niin rauhallista. Toinen suosikkiaikani on perjantai-iltaisin töiden jälkeen (noin puoli seitsemän maissa), silloin treenaamisen jälkeen pääsee vielä saunaankin.
Syömisissä ei ole mitään erikoista sanottavaa, syön mahdollisimman kasvispitoisesti, laitan itse paljon ruokaa ja herkkuja tulee välteltyä ihan luonnostaan, oikeastaan niitä ei useinkaan edes tee mieli. Tällä viikolla olen tosin herkutellut melkein joka päivä, mutta silti niin paljon vähemmän kuin ennen. Muutamat suupalat ovat menneet pelkästä tottumuksesta ja sosiaalisista syistä, jotain olen syönyt kovaan himoonkin.
Ja paino, sehän humahti taas kerralla alaspäin! Alkuviikosta vaaka näytti kerran tuota 64,6 kiloa, mutta siitä olin vasta varovasti iloinen vaikka se olikin alhaisin blogin aikana nähty lukema. Tänä aamuna vaa'alle kivutessani jouduin sen sijaan hieraisemaan silmiäni useammankin kerran. 63,8kg! Mahtavaa! Täytyy katsoa, pysyykö paino tuossa 64 kilon tuntumassa vai oliko tämä vain jokin hetkellinen notkahdus. Olen vähän huolimaton vaa'allakäyjä ja siksi painon seuraaminen ei ole ihan tieteellisen tarkkaa... Haluan käydä vaa'alla heti aamulla ennen kuin olen pistänyt suuhuni mitään, mutta usein muistan asian vasta kun raakapuurolautanen ja kahvikuppi ovat jo puolillaan. Siksi punnituspäivät ovat jatkossakin varmaan satunnaisia.
Paino painuu selvästi alaspäin koko ajan, mutta ikään kuin sykäyksissä. Ensin se jumitti 66 kilon tienoissa, sitten vajaan 65 kilon paikkeilla ja nyt se taas humpsahti kunnolla alaspäin. Kelpaa minulle tämäkin, kunhan ei nousemaan ala. Katsoin noista merkinnöistä, että melkein tasan vuosi sitten olen mitannut blogin korkeimman kilolukeman eli 69kg, jonka sain 17.3.2010. Paino on siis yli viisi kiloa alhaisempi kuin vuosi sitten eikä siitä havainnosta voi kyllä valittaa. Vauhti on ihan etanan, jos vertaa moniin muihin blogeihin, mutta suunta on ainakin oikea. Nuo noin 10 ylimääräistä kiloani ovat kertyneet suunnilleen seitsemän vuoden aikana, eli ovat ne ainakin tippuneet nopeammin kuin tulivat. 63 kiloa on muuten korkein painolukema, jonka muistan lukioajoilta (ajalta ennen virallista lihomista), joten tavallaan tässäkin on yksi virstanpylväs. Ihannepainoni on jossain kuudenkymmenen kilon alla (all-time ihannepainoni on siis 57kg, mutta olisin tyytyväinen korkeampaankin painoon, kunhan se olisi normaalipainon rajoissa ja siinä kuudenkympin hujakoilla). Viimeksi olen tainnut painaa alle 60kg vajaa neljä vuotta sitten, kun en nielurisaleikkauksen jälkeen pystynyt 1,5 viikkoon syömään oikeastaan mitään. Koska en kuitenkaan kannata noin radikaaleja laihdutusmetodeja, annan ajan kulua ja painon laskea sitä tahtia kuin se nyt tuppaa laskemaan. Kun se kerran kuitenkin koko ajan tippuu, niin jotain kai tässä tulee tehtyä oikein.
Omat kuulumiset ovat kuitenkin melkein pelkästään hyviä. Kuluneen kuukauden aikana olen joogannut mahdollisimman paljon, aloittanut juoksukauden lauhtuneiden pakkasten innoittamana ja menettänyt kuntosalineitsyyteni - ja samalla osan sydäntäni salilla treenaamiselle. Olen myös huomannut, että minä saatan sittenkin olla aamutreenaaja, ainakin tietyissä lajeissa. Rakastan aamujoogaa, jonka jälkeen olo on aina niin tyyni ja rauhallinen, että koko päivä menee tavallista paremmin. Aamujumpissa olen myös käynyt muutaman kerran, mutta vaikka niistä tuleekin ihanan energinen olo, aerobinen treenaaminen on minulle aamulla selvästi vähän liikaa. Kuntosalilla sen sijaan tykkään käydä erityisesti aamuisin - osittain siksi, että siellä on niin rauhallista. Toinen suosikkiaikani on perjantai-iltaisin töiden jälkeen (noin puoli seitsemän maissa), silloin treenaamisen jälkeen pääsee vielä saunaankin.
Syömisissä ei ole mitään erikoista sanottavaa, syön mahdollisimman kasvispitoisesti, laitan itse paljon ruokaa ja herkkuja tulee välteltyä ihan luonnostaan, oikeastaan niitä ei useinkaan edes tee mieli. Tällä viikolla olen tosin herkutellut melkein joka päivä, mutta silti niin paljon vähemmän kuin ennen. Muutamat suupalat ovat menneet pelkästä tottumuksesta ja sosiaalisista syistä, jotain olen syönyt kovaan himoonkin.
Ja paino, sehän humahti taas kerralla alaspäin! Alkuviikosta vaaka näytti kerran tuota 64,6 kiloa, mutta siitä olin vasta varovasti iloinen vaikka se olikin alhaisin blogin aikana nähty lukema. Tänä aamuna vaa'alle kivutessani jouduin sen sijaan hieraisemaan silmiäni useammankin kerran. 63,8kg! Mahtavaa! Täytyy katsoa, pysyykö paino tuossa 64 kilon tuntumassa vai oliko tämä vain jokin hetkellinen notkahdus. Olen vähän huolimaton vaa'allakäyjä ja siksi painon seuraaminen ei ole ihan tieteellisen tarkkaa... Haluan käydä vaa'alla heti aamulla ennen kuin olen pistänyt suuhuni mitään, mutta usein muistan asian vasta kun raakapuurolautanen ja kahvikuppi ovat jo puolillaan. Siksi punnituspäivät ovat jatkossakin varmaan satunnaisia.
Paino painuu selvästi alaspäin koko ajan, mutta ikään kuin sykäyksissä. Ensin se jumitti 66 kilon tienoissa, sitten vajaan 65 kilon paikkeilla ja nyt se taas humpsahti kunnolla alaspäin. Kelpaa minulle tämäkin, kunhan ei nousemaan ala. Katsoin noista merkinnöistä, että melkein tasan vuosi sitten olen mitannut blogin korkeimman kilolukeman eli 69kg, jonka sain 17.3.2010. Paino on siis yli viisi kiloa alhaisempi kuin vuosi sitten eikä siitä havainnosta voi kyllä valittaa. Vauhti on ihan etanan, jos vertaa moniin muihin blogeihin, mutta suunta on ainakin oikea. Nuo noin 10 ylimääräistä kiloani ovat kertyneet suunnilleen seitsemän vuoden aikana, eli ovat ne ainakin tippuneet nopeammin kuin tulivat. 63 kiloa on muuten korkein painolukema, jonka muistan lukioajoilta (ajalta ennen virallista lihomista), joten tavallaan tässäkin on yksi virstanpylväs. Ihannepainoni on jossain kuudenkymmenen kilon alla (all-time ihannepainoni on siis 57kg, mutta olisin tyytyväinen korkeampaankin painoon, kunhan se olisi normaalipainon rajoissa ja siinä kuudenkympin hujakoilla). Viimeksi olen tainnut painaa alle 60kg vajaa neljä vuotta sitten, kun en nielurisaleikkauksen jälkeen pystynyt 1,5 viikkoon syömään oikeastaan mitään. Koska en kuitenkaan kannata noin radikaaleja laihdutusmetodeja, annan ajan kulua ja painon laskea sitä tahtia kuin se nyt tuppaa laskemaan. Kun se kerran kuitenkin koko ajan tippuu, niin jotain kai tässä tulee tehtyä oikein.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
tämän vuoden ensimmäiset kuvat
Muistin pitkästä aikaa, että voisi näppäillä taas uusia kroppakuvia. Eipä näissä kovin suurta eroa viimesyksyisiin kuviin ole, mutta laitetaan nyt sitten. Kuvausolosuhteet kodissani eivät ole kovin hyvin, varsinkaan näin talvivalolla. Ehkä siitä jotain kuitenkin erottaa.
Itseäni häiritsee eniten tuo takakuva, ehkä siksi, että itseään ei yleensä näe siitä perspektiivistä. No, toivotaan, että sekin osio vielä paranee ja kiinteytyy.
Vertailukuvat löytyvät täältä:
syyskuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
huhtikuu 2010 edestä/sivulta ja takaa.
Paino oli tänä aamuna 64,9kg, joten on se kivasti pysynyt alle kuudenkymmenenviiden :). Vyötärönympärys oli 63cm, navan kohdalta 73cm ja lantiolta 104cm. Reisissä ei ollut muutoksia viime mittaukseen. Hiljaa mennään, mutta parempaan suuntaan.
Itseäni häiritsee eniten tuo takakuva, ehkä siksi, että itseään ei yleensä näe siitä perspektiivistä. No, toivotaan, että sekin osio vielä paranee ja kiinteytyy.
Vertailukuvat löytyvät täältä:
syyskuu 2010
kesäkuu 2010
toukokuu 2010
huhtikuu 2010 edestä/sivulta ja takaa.
Paino oli tänä aamuna 64,9kg, joten on se kivasti pysynyt alle kuudenkymmenenviiden :). Vyötärönympärys oli 63cm, navan kohdalta 73cm ja lantiolta 104cm. Reisissä ei ollut muutoksia viime mittaukseen. Hiljaa mennään, mutta parempaan suuntaan.
lauantai 12. helmikuuta 2011
liikuntahaaste
Lähden kohta reippailemaan tuonne ihanaan auringonpaisteeseen, mutta on pakko tehdä tämä ensin!
Minä
1. jaksan vetää leukoja (pitäisi päästä heti kokeilemaan! tuskin kuitenkaan jaksaisin...)
2. harrastan liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa
3. osaan tehdä kuperkeikan taaksepäin
4. osaan seistä päälläni (en varmaan enää...)
5. jaksan tehdä ainakin 10 miesten punnerrusta
6. käyn lenkillä, jotta voin juoruta kaverini kanssa
7. en pystyisi nauttimaan elämästä ilman liikuntaa
8. pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti tunnin lenkin
9. olen alkanut hiihtää tai harrastaa jotain muuta lapsuuteni lajia taas aikuisena
10. olen osallistunut aikuisena urheilukilpailuun. (en kuitenkaan varsinaisesti kilpaillakseni)
Olen joskus
11. jumpannut ryhmäliikuntatunnilla verenmaku suussa ja pyörtymispisteessä
12. ajanut keskellä yötä pyörälenkin urheilumielessä (olen yöihminen :)
13. törmännyt vieruskaveriin koreografisten tuntien askelsarjoissa (Minä EN viettänyt lapsuuttani tanssisalilla vaan jalkapallokentillä...)
14. kaatunut ladulle hiihtolenkillä
15. särkenyt tavaroita jumpatessani kotona olohuoneessa (Lapsena. Sana "kärrynpyörä" kertoo kaiken.)
16. päättänyt, että olen liian flunssainen ja jättänyt liikkumatta, vaikka oikeasti olen tiennyt, että olen ihan terve
17. tehnyt töissä keppijumppaa
18. joutunut läheltä piti -tilanteeseen, kun olen kuunnellut lenkillä musiikkia liian kovaa
19. hävennyt sauvakävelysauvojani ja mennyt siksi mahdollisimman pusikkoon kävelemään
20. nauhoittanut jumppaa digiboksille tai videolle
21. joogannut parvekkeella/takapihalla
22. ostanut uuden liikuntavaatteen ihan vain motivoidakseni itseäsi
23. jättänyt jumppatunnin venyttelyt väliin
24. osallistunut joogaretriittiin
25. juossut maratonin (kaksi puolimaratonia kyllä, eikös siitä tule jo yksi kokonainen...)
26. löysäillyt kuntosalilla uppouduttuani naistenlehteen
27. osallistunut yli viiden yön vaellukselle (lyhyemmälle kyllä)
28. nukahtanut jumppatunnin rentoutusosuudessa
29. rakastunut lajiin, jota vannoin vihaavani
30. käynyt uimassa avannossa. (Pikemminkin "käynyt avannossa".)
Kotoani löytyy
31. leuanvetotanko
32. joogamatto
33. lumilauta
34. kävelysauvat
35. rullaluistimet
36. vesijuoksuräpylät
37. käsipainot
38. vesijuoksuvyö
39. kahvakuula
40. abtronic
41. zumba-video
42. nilkkapainot
43. jumppakuminauha
44. ministepperi
45. kuntopyörä
46. tasapainolevy
47. golfmailat
48. ratsastuskypärä
49. pyöräilykypärä
50. nastalenkkarit (nappikset kyllä).
(Osa näistä löytyy kyllä nykyään lapsuudenkotoani.)
Minä
1. jaksan vetää leukoja (pitäisi päästä heti kokeilemaan! tuskin kuitenkaan jaksaisin...)
2. harrastan liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa
3. osaan tehdä kuperkeikan taaksepäin
4. osaan seistä päälläni (en varmaan enää...)
5. jaksan tehdä ainakin 10 miesten punnerrusta
6. käyn lenkillä, jotta voin juoruta kaverini kanssa
7. en pystyisi nauttimaan elämästä ilman liikuntaa
8. pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti tunnin lenkin
9. olen alkanut hiihtää tai harrastaa jotain muuta lapsuuteni lajia taas aikuisena
10. olen osallistunut aikuisena urheilukilpailuun. (en kuitenkaan varsinaisesti kilpaillakseni)
Olen joskus
11. jumpannut ryhmäliikuntatunnilla verenmaku suussa ja pyörtymispisteessä
12. ajanut keskellä yötä pyörälenkin urheilumielessä (olen yöihminen :)
13. törmännyt vieruskaveriin koreografisten tuntien askelsarjoissa (Minä EN viettänyt lapsuuttani tanssisalilla vaan jalkapallokentillä...)
14. kaatunut ladulle hiihtolenkillä
15. särkenyt tavaroita jumpatessani kotona olohuoneessa (Lapsena. Sana "kärrynpyörä" kertoo kaiken.)
16. päättänyt, että olen liian flunssainen ja jättänyt liikkumatta, vaikka oikeasti olen tiennyt, että olen ihan terve
17. tehnyt töissä keppijumppaa
18. joutunut läheltä piti -tilanteeseen, kun olen kuunnellut lenkillä musiikkia liian kovaa
19. hävennyt sauvakävelysauvojani ja mennyt siksi mahdollisimman pusikkoon kävelemään
20. nauhoittanut jumppaa digiboksille tai videolle
21. joogannut parvekkeella/takapihalla
22. ostanut uuden liikuntavaatteen ihan vain motivoidakseni itseäsi
23. jättänyt jumppatunnin venyttelyt väliin
24. osallistunut joogaretriittiin
25. juossut maratonin (kaksi puolimaratonia kyllä, eikös siitä tule jo yksi kokonainen...)
26. löysäillyt kuntosalilla uppouduttuani naistenlehteen
27. osallistunut yli viiden yön vaellukselle (lyhyemmälle kyllä)
28. nukahtanut jumppatunnin rentoutusosuudessa
29. rakastunut lajiin, jota vannoin vihaavani
30. käynyt uimassa avannossa. (Pikemminkin "käynyt avannossa".)
Kotoani löytyy
31. leuanvetotanko
32. joogamatto
33. lumilauta
34. kävelysauvat
35. rullaluistimet
36. vesijuoksuräpylät
37. käsipainot
38. vesijuoksuvyö
39. kahvakuula
40. abtronic
41. zumba-video
42. nilkkapainot
43. jumppakuminauha
44. ministepperi
45. kuntopyörä
46. tasapainolevy
47. golfmailat
48. ratsastuskypärä
49. pyöräilykypärä
50. nastalenkkarit (nappikset kyllä).
(Osa näistä löytyy kyllä nykyään lapsuudenkotoani.)
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
paino?
En ymmärrä, mitä tapahtuu, mutta yhtä kaikki paino oli tänä aamuna alhaisimmissa lukemissa koko blogin aikana. Sama 64,7kg on nähty jo viime syyskuussa, mutta siitä on aikaa.
Viime viikolla tuskailin, kun paino ei ala pudota. Muutaman päivän merkkasin ruoat Kiloklubiin ja huomasin, että syön hyvin, mutta vähän liikaa. Tällä viikolla olen sen sijaan syönyt ihan mitä sattuu (kakkua, siideriä etc.) enkä ole ehtinyt liikkumaan. Olen sen sijaan viettänyt mukavia päiviä kaukaisten ystävien kanssa.
Ja eilen vaaka näytti 65,5kg ja tänään ensin 64,8kg ja (kahdella) tarkistuspunnituksella 64,7kg. En ymmärrä. Mutten valitakaan!
Viime viikolla tuskailin, kun paino ei ala pudota. Muutaman päivän merkkasin ruoat Kiloklubiin ja huomasin, että syön hyvin, mutta vähän liikaa. Tällä viikolla olen sen sijaan syönyt ihan mitä sattuu (kakkua, siideriä etc.) enkä ole ehtinyt liikkumaan. Olen sen sijaan viettänyt mukavia päiviä kaukaisten ystävien kanssa.
Ja eilen vaaka näytti 65,5kg ja tänään ensin 64,8kg ja (kahdella) tarkistuspunnituksella 64,7kg. En ymmärrä. Mutten valitakaan!
lauantai 5. helmikuuta 2011
tää viikko
Pikkuinen yhteenveto, kun en ole taas tenttiinlukemiseltani ehtinyt kirjoittaa.
Liikunnan kannalta meni ihan hyvin, vaikka tuo tiistain tunti jäikin välistä. Keskiviikkoaamuna menin myös ennen töitä zumbaamaan ja tällä kertaa jalka nousi maanantaitakin lennokkaammin. Tunnin ohjelma oli ehkä pikkuisen rauhallisempi vaikka ohjaaja olikin aikamoinen hosu, eikä liikkesarjoissa aina tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa. Hiki silti lensi ja työpäiväänkin riitti kivasti energiaa.
Torstaina kävin dance aerobicissa, mikä taas ei mennyt ollenkaan hyvin. Ehkä en itse ollut ihan parhallaa treenituulella tai sitten ohjaus ei vain ollut kovin hyvää - todennäköisesti molemmat yhdessä. Olen käynyt saman ohjaajan zumbassa, joka on tosi kiva, mutta tämä tunti ei nyt napannut. Sarja oli aika haastava, eikä ohjaaja neuvonut sitä juuri lainkaan - ei vaikka tunnin piti alunperin olla aerofit-tunti ja oli siis oletettavaa, että mukana oli dance aerobicin ensikertalaisia (kuten minä). Varmasti tuollaiset tunnit sujuisivat lonkalta, jos olisi tottunut tanssija tai edes aerobiccaaja, mutta minä en ole. Minä vietin nuoruuteni jalkapallokentällä enkä tanssisalilla ja sen kyllä huomaa. En osaa tanssijan liikkeitä luonnostani vaan pään pitää aina ehtiä mukaan. Kaipaan kamalasti ranskalaista tanssiopettajaani, joka aina tajusi sen! Kaiken lisäksi muut jumppaajat olivat kamalan aggressiivisia, ja hyppivät surutta kömpelömmän päälle, löivät ja potkivat sulavasti liikkuvilla käsillään eikä kukaan sanallakaan pyytänyt anteeksi. Vähän liian suomalaista minun makuuni.
Eilen aloitin aamun 1,5 tunnin joogalla. Työpäivä sen jälkeen ei sujunut ihan yhtä energisesti kuin aamuzumban jälkeen, mutta ainakin jaksoin olla zen hankalienkin asiakkaiden kanssa :). Tänään olisin halunnut lenkille, mutta tenttiväsymys ja ankea ulkoilma vähän hillitsivät juoksuhaluja ja lopulta vain käperryin peiton alle lukemaan jotain ihan muuta kuin tenttikirjoja...
Syömisiä olen nyt tarkkaillut sen Kiloklubin kanssa ja taas on tullut jänniä huomioita. Syön nimittäin sen laskurin mukaan taas paljon enemmän kaloreita kuin olen kuvitellut. Kun tarkemmin ajattelen, huomaan kyllä syöväni vähän "varastoon" (esim. ylimääräisen puuron aamulla), siitä yritän nyt opetella taas eroon niin ehkä se painokin siitä liikahtaa. Toisaalta syön nykyään paremmin kuin vuosi sitten, kun aloin käyttää Kiloklubia ensimmäisen kerran. Saan ihan automaattisesti kaikki pallot vihreälle - niin tapahtui harvoin rasvattoman maidon aikakaudella...
Tänään tosin herkkupallo jää punaiselle, koska herkuttelin päivällä jättimäisellä laskiaispullalla! Olen himoinnut niitä monta päivää, meinasin jo alkaa itse leipoa. Siitä olisi kuitenkin seurannut hillitön määrä pullia ja yksi iso on kuitenkin parempi kuin kymmenen pientä, eikös niin... En halunnut ostaa kaupan valmispullia, koska niissä on varmasti aika paljon kaikkea moskaa. Ajattelin, että kunnon kahvilassa pulla olisi varmasti hyvää ja sisältäisi ehkä vähän vähemmän lisäaineitakin. Sain myös yhdistettyä näin kaksi herkkuhetkeä, joten tavallaan iso pulla olikin ihan aiheellinen :). Meillä kirjatentit pidetään aina lauantaiaamuisin ja minulla on vuosia ollut tapana mennä tentin jälkeen kaupungille (aamu)kahville. Tänään menin siis yhteen lempikahvilaani, jossa en ole käynyt yli vuoteen - ja joka on tunnettu kaupungin suurimmista pullista... Ensi viikolla taidan ottaa vaan jonkun keksin tai ehkä sämpylän :). Tänään kuitenkin herkuttelin hyvällä omallatunnolla eikä kyllä ihan heti tarvitse syödä toista laskiaispullaa.
Iltapalaksi tein muuten äsken ihanaa näkkäriä, joka läpäisee varmasti karpimmankin seulan. Löysin reseptin täältä, mutta muokkasin sitä käytännön syistä (unohdin mm. ostaa seesaminsiemenet...) vähän. Tein suunnilleen puolikkaan annoksen, koska halusin varmistua, että leipä on hyvää - yhden hengen taloudessa muutenkin saa välillä tasapainoilla, ettei ruokaa mene hukkaan. Mutta herkkua oli! Tällaisella ohjeella omani tein:
2 luomukananmunaa
3 rkl auringonkukansiemeniä
3 rkl kurpitsansiemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
1,5 rkl hampunsiemeniä
3 rkl kaurahiutaleita
2,5 rkl kuorittuja manteleita jauhettuna
1 tl merisuolaa (oikeasti laitoin vahingossa 2 lusikallista, kun en tajunnut puolittaa määrää, mutten suosittele... varsinkaan suolattoman ruoan ystäville, kuten minä)
Kuvaa en tähän hätään saa, mutta käykää kurkkaamassa Jannan blogista.
Liikunnan kannalta meni ihan hyvin, vaikka tuo tiistain tunti jäikin välistä. Keskiviikkoaamuna menin myös ennen töitä zumbaamaan ja tällä kertaa jalka nousi maanantaitakin lennokkaammin. Tunnin ohjelma oli ehkä pikkuisen rauhallisempi vaikka ohjaaja olikin aikamoinen hosu, eikä liikkesarjoissa aina tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa. Hiki silti lensi ja työpäiväänkin riitti kivasti energiaa.
Torstaina kävin dance aerobicissa, mikä taas ei mennyt ollenkaan hyvin. Ehkä en itse ollut ihan parhallaa treenituulella tai sitten ohjaus ei vain ollut kovin hyvää - todennäköisesti molemmat yhdessä. Olen käynyt saman ohjaajan zumbassa, joka on tosi kiva, mutta tämä tunti ei nyt napannut. Sarja oli aika haastava, eikä ohjaaja neuvonut sitä juuri lainkaan - ei vaikka tunnin piti alunperin olla aerofit-tunti ja oli siis oletettavaa, että mukana oli dance aerobicin ensikertalaisia (kuten minä). Varmasti tuollaiset tunnit sujuisivat lonkalta, jos olisi tottunut tanssija tai edes aerobiccaaja, mutta minä en ole. Minä vietin nuoruuteni jalkapallokentällä enkä tanssisalilla ja sen kyllä huomaa. En osaa tanssijan liikkeitä luonnostani vaan pään pitää aina ehtiä mukaan. Kaipaan kamalasti ranskalaista tanssiopettajaani, joka aina tajusi sen! Kaiken lisäksi muut jumppaajat olivat kamalan aggressiivisia, ja hyppivät surutta kömpelömmän päälle, löivät ja potkivat sulavasti liikkuvilla käsillään eikä kukaan sanallakaan pyytänyt anteeksi. Vähän liian suomalaista minun makuuni.
Eilen aloitin aamun 1,5 tunnin joogalla. Työpäivä sen jälkeen ei sujunut ihan yhtä energisesti kuin aamuzumban jälkeen, mutta ainakin jaksoin olla zen hankalienkin asiakkaiden kanssa :). Tänään olisin halunnut lenkille, mutta tenttiväsymys ja ankea ulkoilma vähän hillitsivät juoksuhaluja ja lopulta vain käperryin peiton alle lukemaan jotain ihan muuta kuin tenttikirjoja...
Syömisiä olen nyt tarkkaillut sen Kiloklubin kanssa ja taas on tullut jänniä huomioita. Syön nimittäin sen laskurin mukaan taas paljon enemmän kaloreita kuin olen kuvitellut. Kun tarkemmin ajattelen, huomaan kyllä syöväni vähän "varastoon" (esim. ylimääräisen puuron aamulla), siitä yritän nyt opetella taas eroon niin ehkä se painokin siitä liikahtaa. Toisaalta syön nykyään paremmin kuin vuosi sitten, kun aloin käyttää Kiloklubia ensimmäisen kerran. Saan ihan automaattisesti kaikki pallot vihreälle - niin tapahtui harvoin rasvattoman maidon aikakaudella...
Tänään tosin herkkupallo jää punaiselle, koska herkuttelin päivällä jättimäisellä laskiaispullalla! Olen himoinnut niitä monta päivää, meinasin jo alkaa itse leipoa. Siitä olisi kuitenkin seurannut hillitön määrä pullia ja yksi iso on kuitenkin parempi kuin kymmenen pientä, eikös niin... En halunnut ostaa kaupan valmispullia, koska niissä on varmasti aika paljon kaikkea moskaa. Ajattelin, että kunnon kahvilassa pulla olisi varmasti hyvää ja sisältäisi ehkä vähän vähemmän lisäaineitakin. Sain myös yhdistettyä näin kaksi herkkuhetkeä, joten tavallaan iso pulla olikin ihan aiheellinen :). Meillä kirjatentit pidetään aina lauantaiaamuisin ja minulla on vuosia ollut tapana mennä tentin jälkeen kaupungille (aamu)kahville. Tänään menin siis yhteen lempikahvilaani, jossa en ole käynyt yli vuoteen - ja joka on tunnettu kaupungin suurimmista pullista... Ensi viikolla taidan ottaa vaan jonkun keksin tai ehkä sämpylän :). Tänään kuitenkin herkuttelin hyvällä omallatunnolla eikä kyllä ihan heti tarvitse syödä toista laskiaispullaa.
Iltapalaksi tein muuten äsken ihanaa näkkäriä, joka läpäisee varmasti karpimmankin seulan. Löysin reseptin täältä, mutta muokkasin sitä käytännön syistä (unohdin mm. ostaa seesaminsiemenet...) vähän. Tein suunnilleen puolikkaan annoksen, koska halusin varmistua, että leipä on hyvää - yhden hengen taloudessa muutenkin saa välillä tasapainoilla, ettei ruokaa mene hukkaan. Mutta herkkua oli! Tällaisella ohjeella omani tein:
2 luomukananmunaa
3 rkl auringonkukansiemeniä
3 rkl kurpitsansiemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
1,5 rkl hampunsiemeniä
3 rkl kaurahiutaleita
2,5 rkl kuorittuja manteleita jauhettuna
1 tl merisuolaa (oikeasti laitoin vahingossa 2 lusikallista, kun en tajunnut puolittaa määrää, mutten suosittele... varsinkaan suolattoman ruoan ystäville, kuten minä)
Kuvaa en tähän hätään saa, mutta käykää kurkkaamassa Jannan blogista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
