sunnuntai 10. tammikuuta 2010

laihduttamisen pakko

Yksi asia, jota pelkään painonpudotuksessa on se, että siitä katoaa hauskuus. Että elämästä tulee ilotonta kamppailua, etten osaa enää nauttia ruoasta, että liikunnasta tulee pakonomaista. Että ainoat ilonaiheet ovat alaspäin värähtävä vaa’an viisari, kadonneet sentit tai maha, joka ei enää röllötä niin pahasti edes peilikuvan tytöllä.

Pelkästään ruoasta ja ahmimisesta saatu ilo ei varmaan sekään ole aidointa tai ainakaan terveintä iloa, mutta haluaisin silti osata nauttia illallishetkistä ystävien kanssa ilman, että mietin koko ajan miten paljon hiilihydraatteja yhdessä laitetussa pastassa on tai voinko ottaa jälkiruoaksi tarjotun suklaakonvehdin vastaan hyvällä omallatunnolla. Ja jos tuijottaa vain omaan napaansa, se vie kaiken huomion kauniilta silmiltä ja iloiselta hymyltä. Ja koska kyseessä ei ole pikadieetti vaan koko elämän laajuinen muutos, pelkään, että jos laihduttamisesta tulee ilotonta ja nautinnoista kiellettyjä, koko elämästä tulee sellaista.

Haluan elää terveemmin, mutten halua olla ilonpilaaja – en minun enkä muiden. Haluan nauttia juoksemisesta ja tanssitunneista, en mennä sinne väkisin. Kevyet ja terveelliset ruoat voivat ehdottomasti olla maukkaita ja nautittavia, mutten halua syödä niitä siksi, että ne ovat kevyitä vaan siksi, että nautin niistä.

Kokonaisen konvehtirasian ahmiminen ei oikeastaan tuota iloa ja nautintoa vaan pikemminkin pahan ja syyllisen olon. En silti halua kieltää itseltäni kahvin kanssa ja hyvässä seurassa nautittua herkkupalaa vain siksi, että se on kielletty ja rasvainen ja tappava. Haluan päästä eroon muutamista kiloista ja senteistä, en hyvästä elämästä.

Huomaan nyt jo huolehtivani turhista asioista. Voi olla, että se johtuu vain siitä, et nyt urakan aluksi on pakkokin miettiä tarkkaan, mikä ruokavaliossa ja elämäntavoissa on hyvää ja missä olisi parantamisen varaa. Ehkä se pakon tunne menee ohi. Mutta jos ei mene, luulen, että siitä tulee suurin kompastuskiveni tiellä kohti solakampaa olemusta. Pystyn kyllä olemaan ilman pastaa ja suklaatakin, mutten halua että elämästä tulee pelkkää painon ja kiellettyjen asioiden kanssa kamppailua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti