baby steps

Tuntuu, että tekee mieli kirjoittaa tänne vain silloin, kun on purnattavaa ja kun pudotusurakka ärsyttää. Ja tuntuu hölmöltä, että muka nyt on jo purnattavaa ja ärsyttävyyksiä, vaikka ”urakka” on kestänyt vasta vajaat kolme viikkoa; vaikka sen ei ole tarkoitus olla mikään urakka vaan pysyvä elämäntapamuutos ja vaikken ole tähän mennessä nähnyt mitään erityistä vaivaa painon pudottamisen tai elämäntavan muutoksen eteen.

Sitä paitsi, kuten kilot näyttävät, ei pitäisi olla mitään valittamista. Yhdeksässä päivässä paino oli tippunut 1,6kg, mikä ei ole huono tulos – varsinkaan ilman suuria ponnisteluja. Tulosta ei sinänsä voine pitää kovin luotettavana, koska alkupaino on mitattu illalla ja perjantaina taas kävin vaa’alla heti aamusta. Parempi kuitenkin näin kuin jos vaaka olisi näyttänyt entistäkin suurempaa lukemaa.

Löysin mittanauhankin ja mittailin huvikseni tärkeitä paikkoja. Kapea vyötärö on aina ollut lempipaikkojani vartalossani; lantio taas on aina ollut leveä vyötärön vastapainoksi. Sehän ei sinänsä ole mikään huono asia, kapeavyötäröinen ja leveälanteinen nainen kai on jonkin määritelmän mukaan ihanteellisen mallinen; vastikään luin jostain tutkimuksesta, jossa naisten viehättävyyttä oli perusteltu lantio-vyötärö-suhteella. Pidän itsekin naisellisesta mallistani, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi kauttaaltani olla hieman pienempi…

Tämänkertainen mittaus kertoi vyötärönympärykseksi 67cm, mikä ei ole huolestuttavan paljon, mutta enemmän kuin mihin olen tottunut. Lantion mitaksi taas tuli 105cm, eli eroa on melkein 40cm. Se on minulle ihan tyypillistä, parhaimmillaan mitat ovat olleet n. 80–60–vajaa 100. Rinnanympärys näytti nyt olevan 84cm, rintaliivien päältä siis.

Mittasin ensimmäistä kertaa elämässäni myös reiden ja käsivarren ympärysmitat. En tosin tarkkaan muista, mistä kohdalta, joten vaikka mitat toivottavasti tulevaisuudessa vähän pienenevätkin, vertailu ei ole kovin puolueetonta. Hauiksen kohdilta käsivarren ympärysmitaksi tuli n. 30cm. Käsivarteni näyttävät varsin voimakkailta ja olen niihin ihan tyytyväinen, en kaihda hihattomia paitoja tai muitakaan vaatteita niiden takia. Korkeintaan ne saisivat olla hieman kiinteämmät. Ennen olin hyvinkin vahva punnertaja, mutta nykyään kyynärpääni eivät kestä oikein mitään käsilihastreeniä ja siksi käsivarretkaan eivät enää ole ihan niin timmit kuin toivoisin. Enemmän huvitusta herätti reidenympärysmitta, joka oli huimat 62cm – siis vain viisi senttiä kapeampi kuin vyötärönympärys. Pelasin nuorempana monta vuotta jalkapalloa ja se näkyy jalkalihaksissani. Juokseminen on edelleen vahvistanut nimenomaan jalkojen lihaksia, ja nykyään oikeastaan olen ylpeä lihaksikkaista reisistäni. On niissä toki rasvaakin ja sen toivoisin jatkossa kiinteytyvän.

Olen vähän lipsunut herkuttelun puolelle enemmänkin, lähinnä olen syönyt suklaata enemmän kuin oikeasti oli tarkoitus. Leipää en ole syönyt palaakaan ja enimmäkseen olen kokannut kotona keittoja ja salaatteja. Viikonlopun kunniaksi tein kuitenkin lohipastaa ja herkuttelin ystäväni luona leivoksilla, eli millään nollatoleranssilinjalla en tosiaankaan ole. Hyvä asia on se, etten ole ostanut lainkaan herkkuja paria juustopakettia lukuun ottamatta. Ja juustojakin olen syönyt vain salaatin seassa enkä sellaisenaan herkuttelun vuoksi. Viiniä on tullut juotua muutama lasillinen, mutta sitäkin enemmän kohtuudella kuin syksyn aikana.

Tanssitunneilla olen käynyt kahtena edellisenä lauantaina ja opettaja on pitänyt uuden vuoden kunniaksi varsinaisia rääkkitunteja. Toiset jumppatunnit eivät ole vielä alkaneet, mutta niiden sijaan olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä – tai pikemminkin päättänyt kävellä paikasta toiseen – ja käynyt juoksemassa. Ei tämä siis niin katastrofaaliselta oikeasti näytä, kuin kuvittelen. Pienin askelin.